Kuusi viikkoa ja 5000 askelta

Tänään on kulunut kuusi viikkoa siitä, kun nivelrikon vaurioittama oikea lonkkaniveleni vaihdettiin tekoniveleen Mikkelin keskussairaalassa (täällä). Leikkaus sujui ongelmitta ja olin sen jälkeen kaksi yötä sairaalassa. 

Alku kotona oli hankalaa kipulääkkeiden aiheuttaman pahoinvoinnin ja yksinäisyyden takia (täällä). Mutta päästyäni Ukin kyydissä Tyttärien tilalle Taattisille vointini alkoi nopeasti petraantua. Käännekohta kuntoutuksessa tapahtui neljän viikon kohdalla (täällä), ja nyt kuuden viikon jälkeen olo alkaa olla ”loistava”. Ei vaivaton - ohimenevää jomotusta lonkan ympäristössä on päivittäin - mutta ”riittävän hyvä”.

Viikonvaihteessa aloin kävellä myös ulkona ilman kyynärsauvoja, ja sunnuntaina en enää edes muistanut sauvoja :) Nyt ne odottavat olkkarin nurkassa palautusta apuvälinevarastolle. 

Maanantaina palasin mökiltä Punavuoreen ja sen jälkeen en ole tarvinnut istuimen enkä wc-pöntön koroketta, enkä tartuntapihtejä (täällä). Tänä aamuna luovuin myös sukanlaittajasta. Ja purin sohvan nurkkaan kyhäämäni tyynyvirityksen (täällä). 

Eilen tein leikkauksen jälkeisen kävelyennätykseni. Perinteinen askelmittarini näytti illalla 5 730 askelta, mikä koostui useasta päivän aikana toteutuneesta alle tuhannen askeleen lenkistä. 

Tänä aamuna toteutui pikku-unelmani: Käytin ekaa kertaa lenkkareita sitten maaliskuisen lonkkaleikkauksen. Tosin en vielä kumartunut solmimaan kenkien nauhoja, vaan solmin ne valmiiksi ja pujotin kengät jalkaan pitkän kenkälusikan avulla. Tuon puolimetrisen kenkälusikan oli ostanut varta vasten toipilasaikaani ajatellen. 

Oli ihanaa ja hyvän tuntuista - todellinen elämys - kävellä kunnon lenkkareilla. Yli kuukauden olen käyttänyt ainostaan helposti jalkaan sujautettavia crocseja ja loppuaikoina myös Sievin nahkaisia kävelylipokkaita, jotka ostin ennen leikkausta - tosin ne jäivät vähälle käytölle eli aika turha ostos.

Kävellen kesään. Ja tähtäimessä tutut 10 000 askelta tai yli päivässä (täällä).