Sigrid nukkuu Liperissä

Tanssitreenien välissä pistäydyin Liperissä - ilman mitään kummempaa päämäärää. Tunnettu tanssilava jäi näkemättä, kun keskustan korkeatorninen punatiilikirkko ja sitä ympäröivä hautausmaa vetivät puoleensa.

Liperin pitkälle näkyvä kirkko valmistui 1858 viidentenä samalle paikalle rakennettuna kirkkona. Vastoin seurakuntalaisten toiveita se rakennettiin vaikeammin palavasta tiilistä eikä perinteisestä puusta ja oli ensimmäinen kivikirkko Pohjois-Karjalassa. Edelleen Liperin kirkko on merkittävimpiä 1800-luvulta säilyneitä pohjoiskarjalaisia rakennuksia.

Uusgoottilainen kivikirkko oli jykevä ja mahtipontinen - jopa hieman luotaantyöntävä. Harmikseni 1500 ihmistä vetävään kirkkoon ei päässyt sisälle, sillä uskon että kirkon aistiminen sisältä olisi voinut pehmentää vaikutelmaani.

Hautausmaalla vanhat hautakivet ja rautaristit olivat asettuneet sopuisasti jylhien ja kauniiden havupuiden lomiin. Ja Julkusia vanhalla puolella riitti - joka kolmannessa hautakivessä tuntui lukevan Julkunen :):)

Joensuun Bistro

Vihreää parsaa ja Luumäen ilmakuivattua kinkkua - nam.

Joensuussa söin pääosin joko majoituspaikkani hotelli Kimmelin ravintolassa - kallista ja keskinkertaista. Tai hotkin tanssin lomassa S-Marketista ostamiani, liperiläisen kotileipomo A-L Sorsan (täällä) valmistamia maailman parhaita karjalanpiirakoita - voilla voideltuja, ohutkuorisia ja rapeita - ja torilta hakemiani Kesälahden tosimakeita Polka-mansikoita.

Kerran kävin keskustan Amarillossa kanasalaatilla - ihan ok - ja kerran torin kulmassa olevassa Local Bistrossa (täällä). Jälkimmäinen yllätti positiivisesti. Runsaat kolme vuotta toimineessa, kotoisessa ravintolassa oli vastaanottavainen ja minuun uppoava ilmapiiri: valoisa ja sopivan kokoinen sisätila, aurinkoinen ja kiva terassi, rauhallinen taustamusiikki ja tukevat, vanhoista lankuista tehdyt pöydät. Ja ennen kaikkea supersuloinen naistarjoilija ja maittava ruoka.

Etenkin alkuun tilaamani grillatut vihreät parsat paikallisen ilmakuivatun kinkun ja herkullisesti valmistettujen minitomaattien kanssa vei kieleni. Pääruokana söin bistron salaatin, jonka chilikatkaravut olivat minulle hieman liian tulisia (pikku miinus siitä, että chilistä ei mainittu ruokalistalla) eikä uppomuna (jonka valkuainen ei ollut kokonaan hyytynyt) salaatinlehtien päällä purrut minuun. Mutta vadelma-marenkijälkkäri sai nopeasti unohtamaan salaatin ongelmat.

Kokonaisuutena olin tosi tyytyväinen Bistron konseptiin ja ruokakokemukseen. Viimeistään ensi vuonna - kun osallistun taas Joensuun tanssileirille - palaan myös Local Bistroon.

Kaunista Karjalaa

Joensuun tanssileirin (täällä) lomassa ehdin ja jaksoin parina päivänä tutustua myös Joensuun ympäristöön - kuvankauniiseen pohjoiskarjalaiseen luontoon.

Edelleen elättelen toivoa, että saisin toteutettua parin päivän tai viikon kävely/vaellusretken Savonlinnan, Punkaharjun tai Lieksan tienoilla. Toive alkoi itää jo viime vuonna käydessäni Punkaharjulla (täällä) ja vahvistui entisestään viettäessäni vajaa viikon Joensuussa.

Vielä on kesää jäljellä...

Maitikka 

Meitsin tekemä

Lemon cheesecake:

sitruunaruohojuustokakku, chiso granite, cantaloupe sorbetti ja touille

Heinäkuun alkupäivät kuluivat Joensuussa tanssiessa - kaksi matkapäivää ja kolme tanssipäivää. Tanssituntien lisäksi en paljon muuta ehtinyt enkä jaksanut kuin syödä parissa paikallisessa ravintolassa ja katsoa telkusta MM-jalkapalloa.

Joensuun ravintoloista tuli tutustuttua Rossoon (täällä), Amarilloon (täällä), Kieloon (täällä) ja Teatteriravintolaan (täällä). Mukavin tuttavuus oli Eliel Saarisen suunnittelemassa komeassa Kaupungintalossa sijaitseva Teatteriravintola, jossa kävin tanssituntien välissä lounaalla. Vinkin paikasta sain paikallisilta tanssiopettajilta, jotka kehuivat lounaan hinta-laatusuhdetta kaupungin parhaaksi. Keskiviikkona kokeilin myös ravintolan illallista, jonka herkullisin ja kaunein annos oli sitruunajuustokakku. Sen tarjoili annoksen luoja - ihana nuori mies, joka asiaa tiedustellessani ylpeänä vastasi: ”Joo, on kyl meitsin ja kaverin tekemä.” Kaunista kattausta arvostavana minua tosin vähän häiritsi, että ruokasalin pöydistä vain pari oli kutsuvasti katettu ruokailijoita odottamaan. Mutta onneksi en antanut sen pilata illallisen hyvää kokonaisvaikutelmaa.

Kielossa kaikki oli kohdallaan, vaikkei mikään erityisemmin säväyttänyt. Parasta oli viihtyisä pieni tila ja paksut puupöydät. Outoa oli lämpimänä tarjoiltu roseviini, joka kyllä asiaa kysyessäni nopeasti ja maksutta vaihdettiin kylmään valkoviiniin.

Kahdesta ketjuravintolasta voiton vei ehdottomasti Amarillo, jonka broileri-avokadosalaatti oli tuore, runsas ja herkullinen - ruokasalaattien aatelia. Jos joskus palaan Joensuuhun, menen varmasti uudelleen herkuttelemaan Amarillon salaatilla :):) Rossot taidan vastedes jättää väliin - edes suloinen tarjoilijatyttö ei mahtanut mitään mauttomalle kala-annokselleni.

Ja loppuillat venyteltiin turtia jalkoja ja jännättiin jalkapalloa...

Kukkia lautasella Teatteriravintolassa.

Mukavuusalueen rajoilla

Cha cha, hidas valssi, bugg, lavafoksi ja rumbabolero - yhteensä 7,5 tuntia. Uskomatonta että Mummikin jaksoi. Koko päivä tanssin opetusta Joensuussa - klo 10.45 - 20.30, välissä pari 15 min juomataukoa, 45 min lounas- ja 60 min päivällistauko. Iltatanssit taidan jättää väliin.

Olen siis neljä päivää Joensuun tanssiviikoilla Sari ja Jari Aaltosen lavatanssikursseilla hotelli Kimmelissä. Koville ottaa, sillä kurssit on pääosin jatkotasoa, alkeistasoa ei ole. Kysyin ennen kurssia sähköpostitse Sari Aaltoselta, voinkohan osallistua, kaikka olen tanssinut vasta runsaan vuoden. Toivotti tervetulleeksi.

Mutta koville välillä ottaa pysyä taitureiden perässä. Onneksi joukossa on jokunen minunkin tasoiseni. Yritän voittaa huonouden tunteeni (sekottaa lisää askeleitani) ja onneksi useimmat viejät ovat herrasmiehiä. Tanssi tuntuu kuitenkin ihanalta, vaikka päivällä meinasin jo luovuttaa. Mutta opin koko ajan lisää. Huomenna jatketaan.