Pusero nettikirppikseltä

Viime talvena Opiskelijatyttö pyysi minua neulomaan taaperolleen villapuseron. Hän oli löytänyt netistä mieleisensä puseron ja sen englanninkielisen neuleohjeen.

Myös minä ihastuin moniväriseen villapuseroon ja lupasin yrittää. Tyttö osti netistä puseron ohjeen ja kalliit villalangat. Langat olivat korkealuokkaisia ja hyviä, ja neuleohje siis englanniksi.

En ole aiemmin neulonut ulkomaalaisen ohjeen mukaan. Tavasin yllättävän monimutkaista ohjetta moneen kertaan ja pyysin jopa tekoälyä kääntämään sen suomeksi. Mutta en saanut siitä sellaista selkoa, että olisin osannut alkaa puseroa kutomaan. Ja homma jäi minulta siihen…

Mutta sitten korkeampi taho puuttui asiaan :) Tyttö nimittäin näki nettikirppiksellä presiis saman villapuseron ja ostin sen paljon lankojen hintaa halvemmalla. Ja sai siistin ja hyväkuntoisen, käsin taidolla neulotun villapuseron taaperolleen. Ja juuri oikean kokoisen :)

Ja kalliit villalangat seisovat toistaiseksi Punavuoren kaksion nurkassa. Katsotaan, mitä Mummi keksii…

Joulua kohti

Tonttupariskunta Punavuoren Patina -nimisen kirpputorin ikkunassa Sepänkadulla.

Muumeja ikkunalla

Minulle on vaivihkaa kertynyt kiva kokoelma Arabian pieniä posliinisia muumihahmoja. Ensimmäiset taisivat olla muumipeikko ja muumipappa, jotka ostin jo 1990-luvulla eli 30 vuotta sitten Roihuvuoressa olleelta väliaikaiselta kirpputorilta. Koristemuumit olivat pitkään silloisessa lastenhuoneessa olleessa nukkekodissa, jossa ne - ihme kyllä - säilyivät ehjinä :)

Tämän jälkeen olen harvakseltaan ostanut hahmoja lisää, jos kirpputoreilla kierrellessä on eteen tullut. Vartavasten en ole niitä kerännyt. Muuttaessani nykyiseen kaksiooni nelisen vuotta sitten asetin ne kaikki - kaksi Muumipappaa, yksi Muumimamma, kolme Muumipeikkoa, kaksi Niiskuneitiä ja yksi Pikku Myy - makuuhuoneen ikkunalaudalle. Ja siinä ne ovat minua siitä lähtien ilahduttaneet, mutta uusia en ole enää ostellut…

Kiva posliininen muumiperhe, johon huomaan kiintyneeni :) Porukasta puuttuu Tuutikki, joka minulle on jäänyt vieraammaksi…

Pikkuisen joulua

Lähden joulunpyhiksi reissuun enkä muutenkaan ole mikään joulun hehkuttaja. Mutta pikkuisen joulujuttuja kotikin tarvitsee :) Jouluinen valotähti löysi vanhan paikkansa ikkunalta jo marraskuun alussa (täällä). 

Pikkujoulun viikonvaihteessa ulko-oveen ilmestyi vanha Pentikin joulutonttu ja valkoinen joulutähti pääsi pujahtamaan viherkasvien joukkoon. Kynttilöitä olen poltellut lokakuusta asti, ja se jatkuu tammikuun puoleen väliin. Silloin tulee täysstoppi. Sillä silloin alkaa tuntua jo paaaljon valoisammalta - onhan vuoden pimein päiväkin ohitettu jo aikoja sitten :)

Kolme rakasta kynttilänjalkaa. 

Kaksi läpinäkyvää - pyöreä lasinen ja kulmikas pleksinen kirpputoreilta 

sekä painava rautamöykky, joka on mieluinen lahja parin vuoden takaa :)

Kirpputorilta löytyneet Aarikan puiset minitontut etsivät vielä paikkaansa…

Parit lenkkarit

Olen pitkin kevättä haikaillut uusista kävelylenkkareista. Pariin kertaan olen käynyt urheilukapassa kokeilemassa, mutta en ole löytänyt sopivia. Vieroksun nuorempien suosimia paksu- ja leveäpohjaisia juoksukenkiä, ja värinkin täytyisi olla mieluinen - muuta kuin mustaa tai valkoista…

Viime viikolla vein auton pyöränvaihtoon Kalasatamaan ja odotusaikana kävelin läheiseen Redi-kauppakeskukseen - ensimmäistä kertaa :) Alakerrasta löysin Stadium-urheiluliikkeen, jossa ystävällinen ja osaava myyjä onnistui kymmenien lenkkikenkien joukosta löytämään minulle juuri sopivan kenkäparin.

Asicsin roosanpunaiset lenkkarit, joissa ihanan värin lisäksi oli sopivan leveä lesti ja sopivan maltillinen pohja. Ja vieläpä sopiva kokokin eli 40,5 (UK 7 ja 25,75 cm). Huimasta hinnasta - 160 euroa - huolimatta päätin ostaa kengät. Päätökseeni myötävaikutti myyjän ilmoitus, että Stadiumilla kalliimpiin juoksukenkiin liittyy kuukauden vaihto-oikeus eli jos käytössä toteaa, että uudet kengät eivät sittenkään mukaudu omiin jalkoihin, kengät saa ilmaiseksi vaihtaa toiseen kokon tai toiseen malliin - siis käytöstä huolimatta.

Parin päivän ahkeran käytön jälkeen minä olen uusiin kenkiini erittäin tyytyväinen, joten voin jo nyt todeta, että vaihto-oikeus jää minulta käyttämättä. Mutta miksi minulla sitten on kahdet lähes samanlaiset juoksukengät? 

Parin päivän päästä uusien lenkkareiden ostamisen jälkeen kiertelin Salon Radiokirppiksellä etsien toppatakkia (täällä) ja eräällä myyntipöydällä näin kivan väriset lenkkarit. Huvikseni tutkin niitä ja huomasin, että ne olivat lähes identtiset kuin Stadiumista ostamani kalliit kengät - merkki oli sama Asics ja koko sama 40,5. Lähes käyttämättömät kengät maksoivat 35 euroa, joten päätin ostaa (myös) ne. Väri viehätti minua ja käytän kävelykenkiä päivittäin useita tunteja, joten hyväksi todetuille lenkkareille on aina käyttöä :)

Kaksilla urheilukengillä on hyvä odottaa ”uutta” kesää ja kävelylenkkejä :) Vaikka tämä viileämpi sää sopii melkein paremmin reippaaseen lenkkeilyyn. Kunhan saan päätettyä, valitsenko tänään jalkaan kirkkaanpunaiset vai roosan väriset kengät :)

Radiokirppikseltä vähän käytettynä ostetut Asicsin lenkkarit

Stadiumin urheiluliikkeestä ostetut uudet Asicsin lenkkarit.

Joulua kohti 1/23

Sängyn päällä pari vuotta viihtynyt Pentikin ihana pehmonalle 

sai joulun ajaksi seurakseen sanattoman tonttutytön.

Molemmat ostettu kirpparilta - nalle jo vuosia sitten, tonttu viime vuonna :)

Tarpeetonta, mutta…

Holebrookin vuoreton villasekoitejakku 9 euroa

Minulla on vaatteita riittävästi, ja lähes joka lähtöön :) Onneksi nykyisessä kaksiossani on vaatekaappeja vain sopivasti - ei liikaa, ja ne ovat aika täynnä. Onneksi siksi, että kaappeihin ei oikein enää mahdu uusia vaatteita. Joten jos jotain kuitenkin ostan, jostain vanhasta pitää luopua.

Koronan aikana ja sen jälkeen meni pitkään, että en ostanut yhtään vaatetta. Tämän vuoden aikana olen taas jotain ostellut. Lähes kaikki kirpparilta - harvoin kuitenkaan tarpeeseen (mm. täällä). Mutta useimmat ostoksista ovat olleet kivoja ja tulleet käyttöön.

Viime viikolla ostin Punavuoren patinasta Holebrookin villaisen takin ja Anna Ruohosen pellavajakun sekä Fredan Relovesta Gapin toppaliivin. Kaikki siistejä ja hyväkuntoisia. Ja omannäköisiä :)

Ja nyt pitäisi tehdä vielä se vanhojen vaatteiden karsinta. Saa nähdä, tuleeko sittenkään tehdyksi… Ostin nimittäin lisää henkareita :)

Gapin kevytliivi 18 euroa

Anna Ruohosen pellavajakku 30 euroa

Kukkia kotona

Orkidea Hakaniemen Hallin kukasta

Tykkään kukista. Tai voisin jopa sanoa, että rakastan kukkia. Eikä niiden tarvitse olla kukkivia kukkia, sillä rakastan (lähes) kaikkia kasveja. Luonnossa ja  puutarhassa - ulkona ja sisällä - isoja ja pieniä. Mutta tekokukkia kammoksun…

Entisten viherkasvien lisäksi tällä hetkellä kaksiotani kaunistaa kolme uutta kukkajuttua. Olohuoneen kivisellä ikkunalaudalla hehkuu keskikokoinen orkidea, jonka ostin Hakaniemen hallista Hallin kukka -nimisestä kukkakaupasta. Hallin kukka on pitkään ollut yksi suosikkikukkakaupoista, kuten helmikuussa 2022 kirjoitin (täällä). Kaunista, hyvälaatuista ja tuoretta.

Olen useamman kerran ostanut samanlaisen orkidean kotiin tai lahjaksi. Se on suht hintava - 40 euroa - mutta tosi tanakka, kaunis ja runsaskukkainen. Ja ennen kaikkea se kukkii komeasti yleensä vähintään kolme kuukautta putkeen. Eli hintansa väärtti :)

Ruokapöydällä on syksyinen leikkokukkakimppu, jonka ostin kävelyretkellä tutusta Eiran kukkakioskista Eiran sairaalan vieressä (täällä). Erityisesti Muru on ihastunut kioskiin eikä sitä koskaan ohiteta pysähtymättä. Myyjiltä nimittäin löytyy taskuista tai laatikoista aina joku herkkupala ohikulkeville nelijalkaisille :)

Kolmas uusi kukkajuttuni on jonkinsortin lehtikaktus, jonka ostin syyskuussa Salon Secondhandmarket-kirpputorilta 6,5 eurolla. Se sopii loistavasti muiden jukkapalmujeni ja kirppari-kaktusteni joukkoon. 

Kunnon ruskaa odotellessa. Toistaiseksi on näkynyt vain keltaista ja vaisua ruskeaa, mutta ehkä komea punainen ehtii vielä mukaan ruskakisaan…

Syyskimppu Eiran kukkakioskilta

Lehtikaktus Salon Secondhandmarket-kirpputorilta

Kaunista ja kivaa

InWearin pitkä toppaliivi 35 euroa

Salossa käydessäni pistäydyn usein Radiokirppiksellä, joka on kiva ja siisti itsepalvelukirpputori Helsingintiellä. Kirppiksellä on yleensä paljon lastenvaatepöytiä, mutta aina mukaan mahtuu myös jokunen pöytä, jossa myydään hyvälaatuisia naisten vaatteita, kuten tälläkin käyntikerralla syyskuun alussa.

InWearin pitkä beigen värinen toppaliivi - hupulla - tuli heti käyttöön, samoin kuin Macin ihanat vihertävät puuvillahousut. Sen sijaan pellavainen valkoinen pusero ja superihana Ritva Fallan pellavahame jäivät odottamaan ensi kesää - tai ehkäpä talvista etelänmatkaa :) Pellavahame oli kaiken kivan lisäksi kivan värinen - vaalean harmaata, sopivaa vaaleanpunaista ja komeaa keskiharmaata.

Helsinkiin palatessa piipahdin vielä kotini lähellä olevalla Punavuoren Patina -nimisellä korttelikirpparilla. Ja löysin hyväkuntoisen, puhtaan ja siistin Jackpotin lettipuseron. Olen elänyt Jackpotin kulta-ajan ja edelleen tykkään ko merkin vaatteista, vaikka vaatemerkkiä ei varmaan enää ole edes olemassa.

Kirpparireissut tuottivat hyvän saaliin - tällä kertaa. Viisi kaunista ja kivaa käyttövaatetta :)

More&more:n pellavapaita 8 euroa

Macin vihertävät kesähousut 10 euroa

Ritva Fallan pellavamekko 35 euroa

Jackpotin puuvillapusero 15 euroa

Kirppistelyä

Pitihän Siskolle esitellä Naantalia :) Tosin emme ehtineet paljon muuta kuin kävellä puolisen tuntia vanhan kaupungin kaduilla tai ennemminkin kujilla. Ja hämmästellä, miten täydellisen tyhjä Naantali on turistikauden ulkopuolella. Ja miten lyhyt turistikausi kaupungissa (ja ehkä koko Suomessa) lopulta on - kuusi vaivaista viikkoa - juhannuksesta koulujen alkuun.

Palatessamme autolle päätin esitellä Siskolle helsinkiläisen Relove-second hand -kaupan maaseutuversion eli Pikku-Pariisin. Käytettyjä vaatteita myyvä persoonallinen kauppa on toiminut Naantalissa jo yli 30 vuotta, ja nykyään se löytyy Kaivokadulta torin lähellä.

Sisko hypisteli ja kokeili, mutta jätti ostamatta. Minä löysin aivan ihanan Ainon puuvillaisen, vuorittoman takin. Ihana kuosi, kivasti istuva malli, pieni kaulus ja toimivat taskut. Sekä syksyyn sopivan lempeän värisen ja käteen hyvän tuntuisen ison kaulahuivin, josta ei enää nähnyt merkkiä eikä koostumusta. Se maksoi peräti 15 euroa, mutta oli niin oman näköiseni, että ostaa sen päätin hinnasta huolimatta. 

Pikku-Pariisissa on aina mukava käydä. Seurallisesti rupatteleva omistaja/myyjä ei tuputa, vaan antaa rauhassa katsella ja kokeilla. 

Ainon vuoriton puuvillatakki 35 euroa

Ukin aarteita

Löytöjä kirpputoreilta

Peritty tinapönttö

Ukin vanhempien Meksikon tuomisia 1960-luvulla

Viikonloppua mökillä

Lämpöä, sumua, aurinkoa ja rankkaa sadetta. Pimeä tulee jo ennen kuin ehtii nukkumaan ja herätessä aamuyöllä pissalle on edelleen tosi pimeää. Ja hipsiessä aamulla päätalolle kaste kastelee crocsit. Loppukesä on taittumassa syksyyn. 

Metsässä on edelleen paljon mustikoita - keräämättä - ja tatteja, jotka ovat alkaneet nousta kantarellien rinnalle. Yllättäviä hämähäkin verkkoja ja vahvan lilan värisiä lehtiä. Ja paljon raikasta ja kosteaa ilmaa.

Sytytettiin Ukin kanssa ensimmäiset kynttilät sitten viime talven. Ne aseteltiin jo Itä-Helsingin kodissa olleisiin (täällä ja täällä) rauta-lampetteihin, jotka vuosikymmeniä sitten on ostettu käsityösepältä Helsingin kauppatorilta. Rakkaat ja kauniit ovat edelleen.

Ja syötiin rapuja, joista en voi olla pitämättä. Loppukesän rituaali, johon liittyy paljon ihania muistoja. Pöydässä oli viime viikolla Ullanlinnan antiikkikaupasta Fasaanista ostamani muoviset tabletit ja iki-ihanat ravun kuvin koristellut pellavaiset ruokaliinat. 

Syksyä kohti mennään. Tosin eläkeläisen elämässä vuoden ajat eivät enää tuo merkittävästi muutoksia.

Pellavahame Salosta

Pellavamekko 20 euroa

Korona-aikana lopetin kiertelyn kirpputoreilla, ja sen jälkeen kirppistelyä on tullut harrastettua vain harvakseltaan. Pikkuhiljaa olen huomannut, että Salon torireissuilla tulee entistä useammin pistäydyttyä tutuilla kirppiksillä, kuten Radiokirppis, Secondhandmarket ja Aarresaari. Usein poistun tyhjin käsin, mutta väliin mukaan tarttuu joku parin euron pusero tai kasa 50 sentin naistenlehtiä.

Viime viikolla löysin Secondhandmarket-nimiseltä itsepalvelukirppikseltä aivan ihanan vuorillisen pellavamekon - oikea koko, upeat värit ja riittävä pituus. Ja istui minulle kuin valettu. Maksoi peräti 20 euroa, mutta oli joka euron väärtti. 

Ja aivan ihana iso Eläimet-niminen englantilaisen Camilla de la Bedoyeren eläinkirja vuodelta 2015. Isokokoinen kirja, jossa ei ole teksitiä, ainoastaan kymmenien eläinten kuvia kauniisti ja pikkutarkasti piirrettyinä. Kokonaista kaksi ja puoli euroa :) En tiedä miellyttääkö kirja lapsia, mutta minä ihastuin. 

Sekä uuden veroiset Crocsit (koko 10) seitsemällä eurolla. Ukin mökille minulle ja isoille Pikkupojille varakengiksi :)

Mistä sitä tavaraa meillä riittää? Onneksi se kuitenkin kiertää kirppareiden ansiosta edes jonkun verran…

Patina yllätti

Punavuoressa on toiminut vuosia Punavuoren Patina -niminen itsepalvelukirppis. Muuttaessani viitisen vuotta sitten Punavuoreen (täällä) kävin siellä joitakin kertoja, mutta silloin tuntui siltä että en löytynyt sieltä ”minun” vaatteita enkä tavaroita. 

Patinassa on kassan vieressä myös pieni, parin pöydän kokoinen kuppila, jossa väliin olen poikennut, ja harvakseltaan kierrellyt kirppispöytiäkin. Mutta mikään ei ole kutkuttanut. 

Viime viikolla poikkesin pitkästä aikaa Punavuoren Patinaan. Ja yllätyin positiivisesti. Tuntui, että itsepalvelupöytien tarjonta oli petraantunut ja monipuolistunut. Mukaani tarttui tosi ihana Part Two -pellavapusero ja paksu, sinivalkoraitainen puuvillapusero sekä Marimekon kangaslaukku. Laukusta karsin heti pois ison Ratia-merkin, sillä en tykkää niistä ja laukkukin näyttää paremmalta ilman. 

Löytyi hyvät ”minun näköiset” ostokset. Jatkossa Patinassa pitää pistäytyä useammin…

Part Two:n pellavapusero yksinkertaisilla brodeerauksilla 25 euroa

Boomerangin puuvillapusero 10 euroa

Marimekon pieni kangaslaukku 20 euroa

Kaunista Veerasta

Eläkeläisenä minun tulee enää harvoin ostettua uusia vaatteita. Vanhoilla, hyviksi todetuilla pärjään nykyään lähes tilanteessa kuin tilanteessa. Aiemmin kävin viikottain tutkimassa kirpputoreja ja vanhaintavarainliikkeitä, joista usein tuli ostettua myös vaatteita. Mutta nykyään tämäkin on jo lähes jäänyt. 

Kesäaikaan saatan väliin vielä kierrellä ulkokirppareita, ja toisinaan tulee poikettua asuinalueellani eli Punavuoressa oleviin second hand -myymälöihin, kuten Albertinkadun Kauniiseen Veeraan. Veerassa on ”aikuiselle naiselle” sopiva valikoima ja kauppa on siisti ja mukavan kokoinen - ei liian iso - eikä siellä yleensä ole ärsyttävää ruuhkaa, muttei luotaan työntävän autiotakaan :)

Muistissa on mm. mustavalkoinen silkkipusero ja matalat, mustat nahkakengät, jotka ostin Veerasta 2021 (täällä). Myös 2019 hankittu vaalea puuvillapusero oli erittäin hyvä ostos ja on edelleen ahkerassa käytössä (täällä).

Viime viikolla ohi kävellessä piipahdin pitkästä aikaa Kauniissa Veerassa. Mukaan tarttui vaalea (taas) puuvillapusero :), jossa oli miellyttävä pyöreä kaula-aukko, mukava leikkaus olkapäissä ja vieläpä ruotsalaisen Filippa K:n valmistama. Puserossa oli makuuni vähän liian pitkät hihat, mutta siitä huolimatta tykästyin siihen. 

Taas kaunista Kauniista Veerasta - jee :)

Filippa K:n puuvillapusero 

Tervetuloa kevät

Pesin parvekelasit ja kapealle parvekkeelle avautuvan olohuoneen ison ikkunan. Auringon säteet eivät enää paljasta ällöä likaa laseissa, vaan lasit näyttävät ihanan kirkkailta ja läpinäkyviltä.

Kokosin talvisäilössä olleet mustat parvekelaatikot itse kyhättyine telineineen (täällä). Enää puuttuvat vain keltaiset narsissit - ja kesää kohti mentäessä ilmestyvät kesäkukat. Vaihdoin entisen rikkoutuneen, luonnon värisen korituolin kirpparilta ostamaani valkoiseen tuoliin, johon ostin Ikeasta valkoisen pehmustetyynyn.

Parveke on lähes valmis keväälle ja lämmittävälle auringolle. Tervetuloa kevät. 

Hyvä ostos

Keen-sandaalit tarjouksessa 91 euroa

Olin sunnuntaina Tapiolan Ainoassa ostamassa Opiskelijapojan 6-vuotiaalle synttärilahjaa. Sopiva lahja innokkaalle lego-pojalle löytyi nopeammin kuin olin kuvitellut, joten päätin samalla reissulla pistäytyä viereisessä Partioaitassa - yhdessä nykyisistä lempikaupoistani :)

Toivoin löytäväni sopivat lenkkisandaalit. Sopivat löytyi, ja vielä oikea kokokin oli varastossa. Nyt nämä Keen-merkkiset mustat sandaalit on kokeiltu jo parilla lenkillä. Hyvältä tuntuvat - eivät hankaa mistään, kuten osa remmisandaaleista pakkaa minulla tekemään. Eikä hiekkaa mene sandaalin sisälle, kun kärki on ”kiinni”. Hyvä löytö!

Huomasin, että Partioaittaankin oli ilmestynyt käytettyjen vaatteiden ”kierrätysnurkka” - hyvä. Löysin sieltä sopivat ja mukavat punaiset Fjällrävenin vaellushousut, joissa kivasti taskuja ja tuuletusvetoketjuja - toiveikkaana :) Vähän kalliit - 65 euroa, mutta hyväkuntoiset, ja uudet samanlaiset maksavat yli 200 euroa.

Ja sitten Saunalahteen Pikkupojan synttäreille. Helteistä ja mukavaa. Ja paljon herkullista tarjottavaa - osa Anun itse leipomia ja osa anoppi-Annin valmiina ostamia. Kiva oli myös pitkästä aikaa tavata Opiskelijapojan avovaimon puoleista sukua…

Käytetyt Fjällräven-vaellushousut

Uffi yllätti

Hietsu-pettymyksen (täällä) jälkeen kävelin harmissani pitkin Bulevardia kohti keskustaa. Vanhan kulmatalon kivijalassa äkkäsin Uffin myymälän ja päätin pistäytyä sisään.

Bulevardin Uffi oli uusi tuttavuus, joka yllätti positiivisesti - monella tavalla. Kokonaisfiilis kaupassa oli mukava. Ja sen lisäksi: Hymyilevät ja (koira)ystävälliset myyjät. Sokkeloiset, mutta selkeät tilat. Siististi ja loogisesti järjestetyt rekit. Ja paljon mm. farkkutakkeja ja -paitoja, joista ei toiveistani huolimatta löytynyt mieleistäni.

Sen sijaan löysin hyväkuntoiset ja sopivat Adidaksen valkoiset katulenkkarit 13 eurolla. Samanlaisia istuvia ja tukevia lenkkikenkiä olin pari kertaa katsellut erään kenkäkaupan ikkunassa Ullanlinnassa. 

Ennen korona-aikaa ostin lähes kaiken käytettynä kirppiksiltä, mutta koronavuosien aikana olen ostanut harvat uudet vaatteeni ja kenkäni uutena. Ehkäpä alan taas kierrellä kirppiksiä, ja palata entiseen tässäkin suhteessa. Toisaalta olen huomannut, että paljon uutta en enää tarvitse enkä edes kaipaa. 

PS. Sunnuntaina ajoin uudelleen kirpputorin ohi. Torilla näkyi enemmän pöytiä, myyjiä ja ostajia kuin lauantaina, mutta kuitenkin vain noin viides osa aiemmista kesistä. Ehkä sunnuntain aurinkoinen ilma vaikutti…

Adidaksen valkoiset lenkkarit 13 euroa.