Chappe löysi paikkansa

Chappen taidemuseo (täällä) valmistui Tammisaaren kaupunkiin puutalojen keskelle vuonna 2023. Sen suunnitteli - arkkitehtikilpailun jälkeen - JKMM-arkkitehdit pääsuunnittelijana Asmo Jaaksi (s.1966). Kaksikerroksinen ja tummapintainen museo sopii hyvin vanhan kulttuuri- ja museokorttelin osaksi - Raaseporin museon ja Galleria Elverketin jatkeeksi - kuten totesin jo kesällä 2023, jolloin ensi kertaa vierailin museossa (täällä). 

Edelleen parasta museorakennuksessa oli erikokoiset ja taitavasti sijoitellut ikkunat sekä ympäristöön sopiva tumma puuverhoilu, mikä muuten muistutti vähän Ukin Salon mökkiä :) Luonnonvalo teki näyttelysaleista eläviä ja sisällä oleville museovieraille avautui kiinnostavia näkymiä niin korttelin sisäpihalle kuin rakennusta ympäröivään vanhaan puukaupunkiin. Ja olipa ikkuna-aukkoja avattu myös huoneesta toiseen…

Tylsintä rakennuksessa oli alimpaan kerrokseen johtavat aneemiset portaat ja yhdyskäytävä, joka sitoi Chappen viereiseen Raaseporin museoon. Sinänsä käytävä oli toimiva ja tarpeellinen, mutta mielestäni tylsästi toteutettu. 

Kun museokorttia näyttäessäni kehuin ulkoa pieneltä vaikuttavan rakennuksen valoisuutta ja avaruutta, niin lipunmyyjä kertoi, että rakennuksen tavoite oli ollutkin olla taideteos jo itsessään. Ja sitä se (lähes) olikin :)

Näkymä ensimmäisen kerroksen näyttelysalista vieressä olevalle Elverketin gallerialle.

Ensimmäisen kerroksen näyttelysalista aukeaa iso ikkuna myös 

puolikerrosta ylempänä olevaan eteisaulaan.

Salmiakinmuotoinen Chappe (1) asettuu vanhan museopihan yhteen nurkkaan.

Taidemuseon sisäänkäynti Kustaa Vaasan kadulla. 

Vuokkoja torilta

Rakastan vuokkoja. Vuodesta toiseen jaksan pitkiäkin aikoja ihailla tienpientareilla ja lähimetsissä kasvavia valko- ja sinivuokkoja.

Erityistä iloa minulle tuottaa, jos satun luonnossa tai puutarhoissa törmäämään perusvuokkojen värimuunnoksiin. Esimerkiksi pari päivää sitten näin mökkitien reunassa pari punertavaa valkovuokkoa ja jokunen vuosi sitten käydessäni Helsingin Roihuvuoressa äkkääsin erään kahvilan pihalla valkoisia sinivuokkoja (täällä). Puhumattakaan miten paljon rakastin Äitimuorin puutarhasta aikoinani Itä-Helsingin kotimme puutarhaan siirtämiä äärest ihania vaaleanpunaisia valkovuokkoja (täällä).

Ilahduinkin suunnattomasti, kun vappuaattona Salon torilla huomasin, että perniöläinen Ekmanin perennataimisto myi muiden perennojen lisäksi erilaisia vuokkoja. Mukaani lähti ternivuokon, kerrotun keltavuokon ja sinisen valkovuokon kukkivia taimia - kaksi kutakin. Mukava myyjä kertoi, että ternivuokko on valko- ja keltavuokon Suomen luonnossakin esiintyvä risteymä.

Palattuani torireissulta kiertelin mökin puutarhassa. Ja yllätys, yllätys: Joku vuosi sitten Herttoniemen Puutarhanikkareiden taimimyymälästä ostamani sininen valkovuokko oli puhjennut kahteen kukkaan :) Olin luullut taimen jo kuolleen, kun pariin vuoteen ei ole edes lehtiä näkynyt. Mutta väärässä olin - ja ilokseni väärässä.

Nyt jään innokkaana odottamaan, mistä uudet vuokkotulokkaat löytävät paikkansa ja miten ne alkavat viihtyä Ukin mökin pihalla ja puutarhassa…

Vasemmalla ternivuokko (Anemone x lipsiensis),

keskellä sininen valkovuokko (Anemone nemorosa) ja

oikealla kerrottu keltavuokko (Anemone ranunculoides ’Semiplena’)

Mökkitiellä kasvaa luonnostaan jokunen punertava valkovuokko :)

Mökin pihalla kukkii sininen valkovuokko (Anemone nemorosa ’Robinsoniana’).

Lauri ja Anja - vielä lakitta

Vappuna törmäsin kahteen merkittävään salolaiseen :) Aattona ajoin kaffelle Salon torille, ja autoradiosta tuli juttua eri kaupunkien ”mantoista” eli paikallisista patsaista, jotka lakitetaan vappuna Helsingin Kauppatorilla olevan Havis Amandan eli Mantan patsaan (täällä ja täällä) tapaan. Radiossa mainittiin useiden kaupunkien ”manta”-patsaita, mutta Saloa en kuullut…

Torille päästyäni tarkistin asian netistä. Selvisi, että vuodesta 2002 lähtien Salossa on vappuaattona lakitettu torin lähellä oleva Seppä Laurin patsas. Ja pitihän tuo pronssiherra käydä katsastamassa…

Heti Uskelanjoen toisella puolella törmäsinkin kaupungin vanhimpaan patsaaseen Seppä Lauriin, joka vielä aattoaamuna seisoi lakitta. Salon Suomusjärvellä syntyneen kuvanveistäjä Ben Renvallin (1903-1979) suunnittelema patsas paljastettiin vuonna 1963. Laurista ei löydy paljon tietoa, mutta perimätiedon mukaan seppä Lauri oli ensimmäinen nimeltä tunnettu Salon asukas :)

Vappupäivän aamuna törmäsin toiseen merkittävään salolaiseen - Anja Toivoseen. Hesarissa oli nimittäin aukeaman juttu yli 70-vuotiaasta Anjasta, joka puolitoista vuotta sitten päätti alkaa tavoitella nuoruuden unelmaansa ja ryhtyi opiskelemaan iltalukiossa ylioppilaaksi. Näillä näkymin Anjan unelma toteutuu parin vuoden päästä, jolloin sähkömopolla kouluun kulkeva nainen näillä näkymin painaa toivomansa ylioppilaslakin päähänsä. 

Onnea opintiellä, Anja. Ihanaa, kun me eläkeläisetkin uskallamme lähteä toteuttamaan unelmia. Mutta missä kypärä…