Lähtö Portosta

Lähtiessämme sateisesta Portosta kävimme keskustan ulkopuolella olevassa Servallesin nykytaiteen museossa. Kuten minulle nykyään usein käy, modernin museon arkitehtuuri kiinnosti näytteillä olevia töitä enemmän.

Portugalilaisen arkitehdin Alvaro Siza Vieiran (1933- ) suunnitelema museo on valmistunut vuonna 1999. Kulmikkaan, marmorista ja graniitista rakennetun museon geometrisuus ja ympäröivään puistoon aukeavat ikkunat viehättävät. Tasapainoinen kokonaisuus ja rauhoittava kokemus - sateesta huolimatta.

Ja keskiviikkona Madridin kautta Suomeen - Murua halaamaan.

Porto ja portviini

Porto on valokuvauksellinen, värikäs, mäkinen ja ränsistynyt, mutta kaunis joen halkoma kaupunki. Yhden mummon yhden päivän kokemus lyhykäisyydessään. 

Lauantaiksi oli ennustettu sadetta, joten lähdimme liikkeelle goretexit päällä (paitsi tyylikäs Lontoontyttö) ja sateenvarjo repussa - tai siis niin luulin, mutta tarpeen tullessa huomasin varjon unohtuneen majapaikan sängylle. Onneksi ennustukset olivat väärässä ja päivän aikana tihutti vain pari kertaa ja silloinkin lyhyesti. Mutta pilvinen ja kostea ilma vaikeutti valokuvaamista. Kaupunki oli erittäin valokuvauksellinen, mutta hyvien valokuvien saaminen kännykkäkameralla osoittautui mahdottomaksi. Ajatus oikean kameran hankkimisesta vierähti taas pari ratasta eteenpäin.

Söimme hyvän lounaan vinho verden kanssa Cantinho do Avillez -ravintolassa (täällä) muistellen 1990-lukua, jolloin vietimme koko perhe useana vuonna lomia Etelä-Portugalissa. Pari kertaa myös Parasystävän perheen kanssa, jolloin neljän aikuisen lisäksi porukkaan kuului kahdeksan 0-11 -vuotiasta pellavapäätä. Kaihoisaa muistelua!

Lounaan jälkeen Ukki kaipasi aaltoja ja ettoneita ja suuntasi majapaikkaan. Lontoontytön kanssa jatkettiin Douro-joen toiselle puolelle 1800-luvulla rakennettua korkeaa ja komeaa Dom Luis I -siltaa pitkin. Silta oli nuoren Gustave Eiffelin suunnittelema ja siltaa kävellessä tulikin mieleen Eiffel-tornin rautarakenteet.

Vastarannalla yritimme suunnata majapaikan isännän suosittelemaan Taylorin portviinikellariin, mutta eksyimme. Mummi väsyi mäkien kiipeilyyn, ja päädyimme Taylorin sijaan tutustumis- ja maistiaiskierrokselle Cockburnin kellariin. Portviini on sekä Lontoontytön että Mummin herkkua, mutta viiniasiantuntijoiksi meistä ei ole. Tasan 200 vuotta vanhoissa kellareissa kiertämisen jälkeen maisteltiin kolmea eri-ikäistä punaista portviiniä. Totesimme erimakuisiksi, mutta laatueroja ei osattu puntaroida. 

Opittiin, että normaalihintainen portviini säilyy avaamattomassa pullossa viitisen vuotta ja avattuna vain noin viikon. Kotiin palattua pitänee pari vuotta vanhat avatut portviinipullot heittää harakoille.

Porto ja meri

Pilvinen varhaisaamu ja tyrskyävä meri Portossa

Viikonloppu Portugalin Portossa Ukin ja Lontoontytön kanssa. Ajettiin autolla Corunasta tytön töiden jälkeen ja saavuttiin perille vasta ennen puolta yötä. Ystävällinen isäntä vastaanotti meidät hymyillen kotitekoisen kakun ja portviinin kera. 

Flattered-huoneisto (täällä) Porton reunalla Atlannin rannalla lumosi meidät kaikki välittömästi. Ensimmäinen kerros ja kolme isoa ikkunaa, joiden edessä kapea tie, hiekkaranta ja valtameri - esteetön näkymä suoraan merelle. Illan pimeydessäkin valtameri kuului ja tuoksui. Vanha rakennus, mutta sisustus pohjoismaisen tyylikäs - siisti ja hyvin varustettu. 

Yö oli yllättävän lämmin. Nukuttiin iso ikkuna auki ja aaltojen pauhu täytti huoneiston. Kiehtovaa ja rauhoittavaa. Aamulla oven ulkopuolella odotti kori, jossa oli kolmen hengen aamiainen, mm. vastapuristettua appelsiinimehua, lämpimiä sämpylöitä ja Portugalin herkkuja pastel de nata -leivonnaisia (voitaikinaa ja vaniljakreemiä).

Viiden tähden aamiainen viiden tähden näkymällä - aitoine ääniefekteineen.