keskiviikko 31. maaliskuuta 2021

Eka ostos


Kaksioni odottaa remontin jatkumista, joten huoneisto pitää olla edelleen tyhjä. Mutta asunnossa on ihana (lasitettu) parveke, jonne paistaa aurinko aamusta myöhään iltapäivään. Ja jossa ei (vielä) tehdä remonttia.

Parveke on siivoamatta, mutta silti halusin kokeilla, miltä tuntuu haistella kaupunkielämää kolmannen kerroksen parvekkeella. Aiempi Punavuoren vuokrakaksioni oli korkeammalla ja sen parvekkeella vietin aikaani yllättävän vähän. 

Tunnustellessani kolmoskerroksen parvekkeen fiilistä tuli tunne, että haluan sinne ison korituolin, pikkuruisen pöydän ja kukkia. Enkä paljon muuta. Edellisellä parvekkeella oli kaksi Ikean kevyttä muovituolia, joilla en oikeastaan koskaan istunut. Johtuikohan se siitä, että korkealla olin täysin irti alla vilisevästä elämästä. Millä on toki etunsa, mutta ehkä myös haittansa...

Perjantai-iltapäivällä kävin IsoRoban Etolassa ostamassa kuplamuovia muuttoa varten ja huomasin ikkunassa ison korituolin 159 eurolla. Lauantaiaamuna marssin uudelleen kyseiseen Etolaan ja ostin kaupan viimeisen korituolin suoraan näyteikkunasta. Kannoin tuolin uuteen kotiin ja iso tuoli mahtui juuri ja juuri parvekkeen ovesta toivomalleni paikalle.

Ja se oli juuri se, mitä olin kaivannut. Viereen pieni vanha musta pöytä ja korituolille pari värikästä tyynyä, kunhan tyynyt aikanaan löytyvät muuttokuormasta. Ilman tyynyjäkin viihdyin uudella parvekkeella uudessa tuolissa pitkän tovin seuraten edessä olevassa puistossa käveleviä ihmisiä ja koiria. Ja miettien, miten näkymä muuttuu kun puiston vanhoihin poppeleihin puhkeaa lehdet. 

Luulen että olen löytänyt uuden aamukahvipaikan aurinkoisiksi kesäaamuiksi :) Jos en ole Ukin mökillä tai Tyttöjen Tilalla...

tiistai 30. maaliskuuta 2021

Kevättä Punavuoressa

Albertinkatu 15 
 
Uudenmaankatu 42 

maanantai 29. maaliskuuta 2021

Kamat varastoon - ja takas :)

Vielä helmikuussa suunnitelmissani oli helppo ja lyhyt muutto. Samassa korttelissa kaksiosta toiseen - maaliskuun viimeinen yö vanhassa vuokra-asunnossa ja seuraava eli huhtikuun ensimmäinen yö uudessa, vasta remontoidussa omistusasunnossa.

Toisin kävi. Remontti lähti lupaavasti liikkeelle helmikuun alussa (täällä), mutta yllättävistä vastoinkäymisistä johtuen pitkittyi ja pitkittyi - ja jatkuu edelleen (täällä). Remontin alkaessa irtisanoin nykyisen vuokrasopimuksen, ja kun tajusin homman venyvän nykyinen asuntoni oli jo vuokrattu seuraavalle vuokralaiselle. Joten eikun kamat varastoon ja itse Ukin luokse evakkoon mökille. 

Tänään muuttofirma kuljettaa huonekalut ym ym vanhasta asunnosta varastoon Vallilaan 6-8 viikoksi. Ja toukokuussa firma kuljettaa samat kamat toiseen suuntaan eli Vallilan varastosta uuteen asuntoon Punavuoreen.

Yksi helppo muutto vaihtui kahteen työlääseen muuttoon. Arvaa harmittiko...

sunnuntai 28. maaliskuuta 2021

Remontti pitkittyy

Valoa parvekkeelta 

Remontissa on ollut mutkia - osin koronatilanteesta ja osin muista mutkista ja sotkuista johtuen. Hommat jatkuvat vasta huhtikuun lopulla, ja näillä näkymin valmista pitäisi tulla toukokuussa. Toivottavasti :) Tässä remontissa suhtaudun kaikkeen varauksella, sillä niin monta ylläriä sekä isoa ja pientä mutkaa on remonttimatkan aikana ollut.

Onneksi pystyn asunnossa aistimaan, että hyvä tulee kunhan homma valmistuu. Sitten joskus :):) Kaksio tuntuu jo omalta, ja alan kiintyä asuntoon - kovastikin. Tämä yllättää, sillä vastoinkäymisten keskellä aloin jo epäillä ja jopa pelätä, pystynkö enää pitämään asunnosta vai jääkö asuntoon leijumaan ”huono karma”.

Ikkunoista tulviva valo, seinien uudet pehmeät värit ja 1960-luvun konstailematon huonejärjestys ovat karkottaneet asunnossa mahdollisesti leijuneen ”huonon karman”. Tätä on edesauttanut myös se, että sain lopulta sovittua marssijärjestyksen remontin loppuunsaattamiseksi.

Nyt vain odottelen toukokuuta - ja tietty myös koronan hellittämistä...

Tuleva makkari 

Keittiö edelleen vaiheessa 

lauantai 27. maaliskuuta 2021

Patikointia saaristossa


Yhden iltapäivän, yön ja yhden aamupäivän kestäneen vierailun (täällä) aikana ehdin nauttia myös pitkästä metsäkävelystä Taattistenjärven ympäristössä Merimaskussa. Ja ihailla kaunista ja karua saaristoluontoa. 

Kävelimme Opiskelijatytön ja kahden koiran kanssa noin kolme kilometriä pitkän metsälenkin, joka alkaa kahden metsätien risteyskohdasta, josta on valokuva yllä ja joka alla olevassa kartassa on merkitty numerolla 9. Reitin lähtöpiste on Naantalin ja Merimaskun välissä Taattisenjärven reunaa kulkevan Koverintien läheisyydessä. 

Mummovauhdilla reitin käveli noin 1.5 tunnissa. Mummovauhtiin kuuluu pysähdellä noin sadan metrin välein hengittämään, ihailemaan, ihmettelemään, koskettelemaan ja haistelemaan. Ja valokuvaamaan :):) Taattisten rengasreitti sopii niin mummoille, ukoille kuin lastenlapsillekin. Hyvin jaksaa, eikä kyllästy.


Kävelyreitti kulkee osin metsäteitä (yllä olevassa kartassa musta viiva) ja osin metsäpolkuja (musta poikkiviiva) pitkin ja kiertää siirtolohkareen (12), muinaishautojen (10), ketun luolien (11) ja laavun (8) kautta. Kuten kartasta näkee halutessaan voi valita myös lyhyempiä reittejä, mutta meille 3 km oli juuri sopiva pituus.


Reitti on helppokulkuinen, joskin ajoittain mäkinen. Metsätie ja -polut ovat koko matkalta (myös maaliskuussa) hyväkuntoisia ja hoidettuja. Ja lisäksi pysyvästi, näkyvästi ja selvästi punamaalilla merkittyjä.


Reitin varrella on pari joenuomaa, joiden yli on rakennettu puusilta, ja kaksi lyhyttä suoaluetta, jotka ylitetään lyhyitä pitkospuita pitkin. Kivaa vaihtelua saariston kallioiseen ja kivikkoiseen sammal- ja jäkälämetsään.


Reitin varrella voi ihmetellä ja ihailla valtavaa siirtolohkaretta (9). Jääkauden aikana yli 10 000 vuotta sitten paksu jääpeite irroitti kallioperästä jättimäisiä kivilohkareita ja kuljetti niitä mukanaan pitkiäkin matkoja. Merimaskuun kulkeutuneen lohkareen läpimitat on 6 x 8 x 5 metriä ja lohkare painaa 600 000 kg. 


Ja kivistä rakennettuja muinaishautoja (10). Kivikasa eli ikivanha hautapaikka on peräisin pronssikaudelta 1500-500 e.Kr ja on Museoviraston suojaama muinaisjäännös, kuten kaksi muutakin lähistöltä löytyvää muinaishautaa. Eli ihmisiä on asunut Merimaskun alueella jo 3 000 vuotta sitten.


Ja jännittäviä ketun luolia (11), jotka muodostuvat lukuisista syvistä koloista ja onkaloista jyrkässä kallioseinämässä. Ketut elävät luolissa lähinnä lisääntymisaikana huhti-toukokuussa, jolloin emo pysyy synnyttämisen jälkeen pari viikkoa pääasiassa luolassa syöttämässä ja lämmittämässä pentujaan.


Metsäreitin varrella saa useissa kohdissa ihailla upeita sammal- ja jäkälämättäitä ja pääkaupungin tytön ihmetyksen aihetta eli naavaa, jota löytyy ihan esteeksi asti :)


Reitin loppuosasta löytyy laavu ja pari pitkää pöytää penkkeineen eväiden syöntiä varten (8) sekä yksityisomistuksessa oleva, vuokrattava kota (8). Tällä kertaa emme jääneet retkieväille, ehkä sitten joskus post-korona-aikana Pikkupoikien kanssa :):)

Otavan Merimaskun ja viereisen Luonnonmaan saaren ulkoilupoluista löytyy lisävinkkejä ja -juttua mm. seuraavista blogeista Retkipaikka (täällä), Mustaa puuta (täällä) ja Koira retkellä (täällä ja täällä).

perjantai 26. maaliskuuta 2021

torstai 25. maaliskuuta 2021

Missä ja mikä Merimasku?


Kaksi tytärtäni asuu nyt Merimaskussa (täällä) - toinen pysyvästi ja toinen vuorotellen Lontoon kanssa. Joten hyvä se on mammankin eli minun tietää ja tuntea hiukka Merimaskua ja sen ympäristöä.

Merimasku sijaitsee Varsinais-Suomessa, Turun saaristoon kuuluvan Otavan saaren pohjoispäässä - noin 200 km Helsingistä, 25 km Turusta ja 10 km Naantalin keskustasta. Vuodesta 2009 lähtien Merimasku, samoin kuin saaren eteläpäässä oleva Rymättylä, on kuulunut Naantalin kaupunkiin. Särkänsalmen 240-metrinen silta yhdistää Otavan viereiseen Luonnonmaan saareen, (jossa sijaitsee mm. presidentin kesäasunto Kultaranta), ja josta lyhyen Ukko-Pekan sillan kautta pääsee suoraan Naantalin keskustaan.  

Otavan saari on Suomen merialueen 5. suurin saari - noin 10 km pitkä ja parhaimmillaan noin 4 km leveä. Saarella on 15 järveä, joista suurin on matala, hevosenkengän muotoinen Taattistenjärvi. Pohjoisosan Merimaskussa on vajaat 2 000 ja eteläosan Rymättylässä runsaat 2 000 asukasta.

Etenkin pyöräilijöiden ja patikoitsijoiden suosima Saariston Rengastie (täällä) kulkee Otavan saaren kautta ja Merimaskun läpi. Lisää vierailijoita ja retkeilijöitä kiinnostavaa tietoa löytyy mm. Saaristo ja Naantalin lähiseutu -sivuilta (täällä). 

keskiviikko 24. maaliskuuta 2021

Yökylässä Merimaskussa

Hilman tupa, jossa saimme majoittua

Käytiin Ukin kanssa yökylässä Opiskelijatytön uudessa kodissa Merimaskussa, jossa Tyttö on nyt asunut vajaa viikon. Ajoittainen asuinkumppani ja osaomistaja eli Lontoontyttö tulee seuraksi vähintään kesäksi toukokuun alusta alkaen.

Ihana, hyvää oloa ruokkiva maatila lumoavan saaristoluonnon keskellä. Paljon kunnostettavaa, mutta upeat ja lupaavat puitteet. Jännittävää maalaiselämän makua ja kiinnostavaa historian havinaa. Kaunista ja rauhoittavaa.

Tehtiin yhdessä avokadopastaa ja yksinkertaista salaattia. Herkuteltiin tuliaiseksi tuomillamme maa-artisokkakeitolla ja vasta paistetuilla suklaacookeilla. Kierreltiin ja tutkittiin pihapiirin taloja ja tiluksia. Suunniteltiin tulevia remontteja. Rapsutettiin Kille-pässiä ja ruokittiin kolmea tiineiksi paljastunutta maatiaislammasta. Saunottiin pihan perällä, paistettiin makkaraa ja tutkittiin pimenevää tähtitaivasta.

Juteltiin, naurettiin ja nautittiin toistemme seurasta - tasavertaisina aikuisina. Ikääntyvät isä ja äiti sekä parasta aikuisikäänsä elävä tytär. Tytär, joka ns. kilttinä ja pärjäävänä lapsena ja viisilapsisen sisarusparven keskimmäisenä, saattoi aikoinaan jäädä ehkä liian vähälle huomiolle. Ikääntyvän äidin mietteitä... 

Kiitos, kun sain tulla käymään. Kiitos vieraanvaraisuudestasi, läheisyydestäsi ja avoimuudestasi. Tulen varmasti uudelleen. Jo heti lähiviikkoina - seuraksi ja talkooavuksi ;);) 


Yksi päätalon viidestä toimivasta kaakeliuunista

Opiskelijatytön tuleva olohuone yläkerrassa.

Päätalon lasiveranta 

Entinen konepaja ja tuleva näyttelytila 

Päätalo puutarhan puolelta - valtavan tuijan suojassa.

Saunan ulkolasikkoa maaliskuisessa ilta-auringossa.

Paakarin talon pääty

tiistai 23. maaliskuuta 2021

Tervetuloa


Lauantaina tulin mökille. Siitä lähtien olen Murua lenkittäessäni tiirailut tienpientareita, josko tavanomaisissa kukintapaikoissa näkyisi leskenlehden tai sinivuokon nuppuja. Eipä ole näkynyt. 

Eilisen lenkin jälkeen siivosin mökin pihaa, ja leskenlehti löytyikin lähempää kuin arvasinkaan: Yksi ainokainen kevätkukka tervehti minua täydessä terässä mökin seinän vierustalla. 

Yksin, mutta sitäkin komeampana. Päiväni oli pelastettu :)

maanantai 22. maaliskuuta 2021

Aamu kutsuu

Kiitos keväästä ja varhaisesta valosta :):) 

sunnuntai 21. maaliskuuta 2021

Murtsi mökillä


Karkasin Murtsin kanssa remontin ja muuton keskeltä viikoksi mökille. Kuun vaihteessa luovun haikein mielin rakkaaksi tulleesta Punavuoren vuokrakaksiosta, mutta onneksi haikeutta helpottaa ilo ja innostus uudesta omasta kaksiosta lähistöllä.

Uuden kaksion remontti on vielä kesken, joten alkuun kuskaan entisen asunnon huonekalut sekä muut kimpsut ja kampsut varastoon ja muutan asumaan pääosin mökille Ukin luokse. Toki Punavuoressa tulee remontin tiimoilta käytyä tiheästi, mutta tällä haavaa korjaushommissa on parin viikon tauko. 

Rauhoitun Murtsi-Murun kanssa mökin hiljaisuudessa seuraten lukuisten tiaisten, tomeran käpytikan ja ärhäkkään oravan puuhia. Järvi on vielä jään ja valkoisen lumen peitossa, mutta Ukki on jo nähnyt tutun joutsenparin lentelevän järven päällä. 

Aurinkoa lupailevaa alkuviikkoa odotellessa...

lauantai 20. maaliskuuta 2021

Kevätpäiväntasaus

HSS Paviljongin terassi Liuskasaaressa

Perjantai-iltana nautin Murun kanssa ihanasta kävelystä Kaivarin rannassa. Laskeva aurinko kutsui jatkamaan talvisiltaa pitkin ensin Pohjoiseen Uunisaareen ja sieltä minisiltaa pitkin Eteläiseen Uunisaareen. 

Meri kimalteli vapaana ja syvänsinisenä ilta-auringossa. Rannoille oli kasautunut jännittävän kauniita ja hohtavan valkoisia jäälohkareita - ja kaksi rohkeaa suppailijaa. Uunisaaresta jatkoin matkaa betonisiltaa pitkin viereiseen Liuskasaareen ja istahdin suljetun ravintola HSS baviljongin terassille ihailemaan laskevaa aurinkoa ja rannassa liikkuvia joutsenia. 

Se on Kevät :):) Ja huomisesta päivä alkaa kiriä yötä pidemmäksi :):)

Eteläinen Uunisaari

perjantai 19. maaliskuuta 2021

Tytöt muuttivat Tilalle


Opiskelijatyttö ja Lontoontyttö hankkivat yhdessä maatilan Naantalista.
Asiasta myöhemmin lisää...

torstai 18. maaliskuuta 2021

keskiviikko 17. maaliskuuta 2021

Pöytälevy keittiöön?


Ihmettelyn ja empimisen jälkeen valitsin kaksion pienen keittiön (täällä) pöytälevyksi Ikean vaaleanharmaa/beige -värisen, marmorikuvioisen Kasker-kvartsilevyn. Kvartsinen pöytälevy on Ikean kautta saatavana vain 3 cm paksuna, mutta reunat voi/pitää valita joko suorat, puolipyöreät tai pyöreät. Valitsin ns. suorat kulmat, mikä itseasiassa on vain lähes suorakulma, sillä reunojen terävyyttä on hieman pyöristetty. 

Ala- ja yläkaappien väliin jäävään seinään eli ns. välitilaan laitan samaa kvartsilevyä, mutta ohuempana (1,5 cm) ja 20 cm korkeudelle, kuten alla olevassa mallikuvassa. Välitilan loppuosaan jää maalipinta - samaa vaalean kellertavää väriä kuin keittiön muissakin seinissä (täällä).

Pöytälevyn valinta oli yllättävän hankalaa, kun valinnanvaraa oli niin paljon - yleisimpinä laminaattia, puuta tai kiveä. Toiset kestävät paremmin kostetta ja/tai kuumaa kuin toiset. Toiset on kalliimpia kuin toiset. Ja kullakin on omat suosijansa. Kaunis, laadukas, kestävä ja edullinen eivät helposti osu samaan materiaaliin.

Kun jo pöytälevyä valitessa alkoi näyttää siltä, että remontti ei mene helpoimman kautta, niin halusin kaaoksen keskellä helpottaa jo riittävästi hankaloitunutta projektia. Ja osin siksikin päädyin valitsemaan pöytälevyn Ikean yhteistyömallistosta. Toivoin, että sen asentaminen luontuisi vaivattomimmin Ikeasta hankkimani keittiön kanssa.

Toistaiseksi olen tyytyväinen valintaani - tosin pöytälevyä ei ole vielä mitattu eikä asennettu. Valitsemani kvartsilevy on kuitenkin kaunis ja kestää kolhuja ja vettä. Toisin kuin marmori kvartsi ei kestä kuumuutta, joten kuumien kattiloiden ja uunipeltien alla pitää edelleen käyttää pannunalusia. 

Tämän remontin aikana olen kantapään kautta todennut, että kaikki voi yllättäen kääntyä vaikeaksi ja kiemuraiseksi. Kasker-levyni kanssa huokaisen vasta, kun levy on asennettu onnistuneesti, ehjänä ja ohjeita noudattaen keittiööni. 

Ja kun häärään uudessa, valmiissa keittiössäni, jossa aamukahvikuppini kolahtaa hyviä huomenia toivottaen Kaskerin kovaan pintaan. Huokaisen ja nautin :):)

Ikean mallikeittiön Kasker-kvartsilevy Mannerheimintien suunittelustudiolla.

tiistai 16. maaliskuuta 2021

Anteeksi Sari, Lea, Elina, Satu, Päivikki


Anteeksi ja Kiitos, kun mm. te olette kirjoittaneet blogiini kommentteja, joihin en ole huomannut vastata. Vasta viime päivinä olen tajunnut, että aika ajoin lukijat jättävät kommetteja myös vanhoihin blogiteksteihini. Ja että blogin kirjoittaja eli minä voin seurata kaikkia blogiin jätettyjä kommentteja omasta ”kommenttipalkistani”, jonne ne ilmestyvät sinä päivänä, kun ne kirjoitetaan, eivätkä katoa vain vanhan, ehkä kuukausia sitten julkaistun blogitekstin kommenttikenttään.

Jokainen kommentti ja yhteydenotto ilahduttaa minua, ja luen ja vastaan kaikkiin mielelläni. Joten vielä kerran Kiitos kaikille teille vastausta vaille jääneille kommentoijille. Jatkossa alan säännöllisesti seurata myös tuota kommenttipalstaa, jotta yksikään kommentti eikä sen lähettäjä jäisi enää huomaamatta eikä ilman vastausta. 

Joskus en ole vastannut johonkin kommenttiin sen takia, että väliin tietokoneeni on alkanut herjaamaan lähettäessäni vastausta: ”Hups. Yritä uudelleen.” Ja kirjoittamani vastaus on kadonnut bittiavaruuteen. Kun tämä on toistunut useamman kerran, olen lopulta luovuttanut. Mutta näihin olen yleensä palannut seuraavana päivänä, ja uusi yritys on lähes aina onnistunut. Tämän takia nykyään kopioin kirjoittamani vastauksen ennen lähettämistä, jotta mahdollisessa Hups-tilanteessa minun ei tarvitse kirjoittaa samaa vastausta uudelleen, vaan painaa vain ”sijoita”-komentoa.

Lähipäivinä jatkan vielä pidemmälle löytämäni kommettipalkin selaamista, joten joku joka aikoja sitten on jättänyt kommentin vanhaan postaukseeni, saattaa yllättäen saada minulta vastauksen. Joku joka ei ehkä enää edes muista, että on joskus kommentoinut jonkun InnaVaaran tekstejä.

Toivottavasti ilahdumme puolin ja toisin. Minä löytäessäni vanhan kommentin, ja sinä saadessasi yllättävän vastauksen :):)

maanantai 15. maaliskuuta 2021

Aamunrepäisy 25

Repäisy Kaisa Karirannan jutusta Kirkko ja Kaupunki -lehdessä (5/21) 

sunnuntai 7. maaliskuuta 2021

Tyttö menneisyydestä

Lettitytön talvea Kuliksessa 1960-luvulla
Alma-mummin neulomassa puna-harmaassa villapuserossa ja tupsumyssyssä :)

perjantai 5. maaliskuuta 2021

torstai 4. maaliskuuta 2021

Helmikuu - jääkuu

4.3.2021

26.2.2021

13.2.2021

9.2.2021

4.2.2021

tiistai 2. maaliskuuta 2021

Usko toivo rakkaus

Eva Langen Usko toivo rakkaus (2019)

Erottajalla Ruotsalainen teatterin edessä oleva aukio on kunnostettu pari vuotta sitten. Pienen terassikahvilan lisäksi aukiolle on ilmestynyt neljästä elementistä koostuva tilataideteos, jonka näkyvimmät osat ovat iso teräsrengas ja graniittipallo. Vasta netistä lukiessa tajusin, että myös ohut punainen teräspylväs kuuluu taideteokseen, samoin kuin lumen alle jäänyt graniittinen alusta.

Usko toivo rakkaus (Tro hopp kärlek) -nimisen teoksen on suunnitellu ruotsalainen kuvanveistäjä Eva Lange (s.1935). Teos on ruotsalais-suomalaisen veistosparin Suomi-osa. Ruotsalainen vastinpari Engelbrektsplanilla Tukholmassa on graniittinen Vuosi luvut (År tal) -niminen teos, jonka on tehnyt suomalainen kuvataiteilija Marja Kanervo (s.1958).

Eva Langen teos on monumentaalinen, mutta kevyt. Teos jonka voi ohittaa ”näkemättä”, mutta jos haluaa pysähtyä, teoksesta voi nauttia aina eri vinkkeleistä. Vilkkaalle Erottajalle sopiva taideteos :)

Marja Kanervon Vuosi luvut (2017)