Mainio Mina ym.

Ravintola Minan kokkiarmeija työssään.

Pohjois-Espanjan kierroksella syötiin hyvin ja pääosin edullisesti. Toisinaan nähtiin vaivaa ja etsittiin ruokapaikkaa netistä, toisinaan suunnistettiin nenän ja intuition mukaan ja toisinaan astuttiin nälkäisinä lähimpään kuppilaan. Useimmiten saatiin tuoretta ja herkullista - mutta ei aina.

Bilbaossa onnistuttiin erinomaisesti. Lounas ravintola Minassa (täällä) vanhan kaupungin laidalla täytti kaikki odotuksemme - mina on suomeksi kaivos. Rento gourmet-paikka, jossa oli kymmenkunta pöytää ja ruoka valmistettiin silmien edessä. Seitsemän ruokalajin maistelumenun jokainen ruokalaji helli gurmee-Ukinkin makunystyröitä.

Gijonin kansanomaisessa siiderikapakassa annoksia auttavalla espanjalla tilatessa ihmettelimme, miten halvan kuppilan tapasannos voi maksaa 12 euroa ja miksi tarjoilija kysyi: "Haluammeko kaikki pöytään yhtä aikaa?" Kotvan kuluttua pöytään kannettiin höyryävä tarjoiluvati, jolla oli 12 kpl juuri grillattuja jättimäisiä 15-senttisiä katkarapuja. Sinä iltana opimme, että ainakin Pohjois-Espanjassa tapaksia on pieniä ja isoja annoksia - jälkimmäiset on tarkoitettu jaettavaksi koko pöytäseurueelle. Söimme kaksin kaikki! Ja päälle paikallista siideriä, joka muuten oli parempaa kuin englantilainen...

Parhaat sinisimpukat ikinä saatiin pienessä Muxian rantakaupungissa rantakadun turrekuppilassa. Tuoreita, isoja, pehmeitä ja maukkaita! Osattiin jo sujuvasti tilata myös pullollinen alueen valkoviiniä - Albarinoa.

Santiago de Compostelassa löydettiin sivukujilla kävellessämme sattumalta tosi kiva ja hyvä ruokapaikka, jossa kapean kujan päässä oli myös pari tuulelta suojattua ulkopöytää. O Curro a Parra -ravintolassa (täällä) Ukki söi yhden elämänsä parhaista kala-aterioista - tonnikalaa muistuttavaa de burela -nimistä kalaa. Viihtyisä paikka ja ystävällinen palvelu.

Corunassa lempipaikaksemme muodostui keskustan pihvipaikka El Charrua (täällä), jossa Ukki tilasi jonkun paikan monista avotulella valmistetuista pihveistä ja Mummi ruokaisan avokado- tai mozzarellasalaatin. Lisäksi otettiin aina herkulliset ja tuhdit tryffeliöljyssä paistetut ranskalaiset. Ja tietenkin jälkiruoaksi kielen vievää limetorttua. Tuhtia tavaraa, joten yksi riitti kaikille, silloinkin kun Lontoontyttö oli mukana. Nam!

Hyviä kala- ja äyriäisherkkuja syötiin myös Lontoontytön kotona. Lähikaupan laajasta kalatiskistä valittiin oudon näköisiä kaloja tai äyriäisiä, jotka Ukki valmisti tytön pienessä keittiössä. Eikä tainnut ravintola-annoksille hävitä! 

O Curro da Parra -ravintolan kala

Muxian rantaravintolan sinisimpukat 

El Charruan limepiirakka

El Charruan avocadosalaatti

Kolme hostellia

Olin etukäteen varannut netistä kolme hostellia matkalle Madrid - Bilbao - Gijon - Coruna. Espanjassa hotelleja edullisemmat hostellit ovat yleensä siistejä ja turvallisia. Madridissa asuttiin kaksi yötä viehättävässä Persal-nimisessä hostellissa (täällä) rauhallisella sivukadulla Solin keskusaukion vieressä. Mukava, siisti ja persoonallinen. Leppoista yöpymistä suurkaupungin keskellä.

Bilbaossa yövyttiin edullisessa Pension La Salvessa (täällä) - kahden hengen huone 55 euroa/yö - kävelymatkan päässä Guggenheimin museosta. Meillä matka tosin piteni, kun en suostunut käyttämään oikotiesillalle pääsyn edellyttämää vanhaa rätisevää hissiä - kävelemällä kumminkin päästiin. Nukkumaan mennessä pelkäsin, että edessä olisi uneton yötä, sillä hostellin seinät olivat pahviakin ohuemmat ja junarata kulki ikkunan editse. Toisin kävin - naapurihuoneen nuoriso hiljeni täysin puoleltaöin, ja junaliikennekin lakkasi jo tätä ennen. Nukuttiin kuin tukit!

Gijonin rannikkokaupungissa sijaitsevaan Costa Gijoniin (täällä) saavuttiin automatkan päätteeksi vasta iltakymmeneltä. Mielenkiintoinen hostelli, joka sijaitsi rauhallisella laitakaupungilla suuren kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Liekö vajaat kymmenen huonetta, meillä omalla vessalla ja suihkulla (45 euroa/yö). Erittäin ystävällinen ja avulias emäntä, joka englantia osaamattomana selvitti asiat elektoronisen tulkkaajan avulla. Huone siisti ja vuode hyvä. "Matkan paras sänky", totesi Ukki hyvin nukutun yön jälkeen.

Yllä kuva perinteisestä luoteisespanjalaisesta viljavarastosta. Maaseudulla niitä näkee lähes joka pihassa, talosta riippuen hoidettuja tai hoitamattomia. Ne rakennetaaan yleensä kivestä (joskus puusta) - eläinten takia erityisten jalkojen päälle - keskimäärin 1-1,5 x 2-3 metrisinä suunnikkaina. Edelleen käytössä - vaan ei asumiseen kuten Orvokki (täällä) luuli!

Majoitusta ja varastoa moneen makuun.

Bilbao lumosi

Vajaa vuorokausi Bilbaossa, ja olen ihastunut. Siihen tarvittiin vain yksi Guggenheim, ravintola Mina (täällä) ja aurinko.

Bilbaossa 1997 avattu Guggenheim-museo on kuuluisan yhdysvaltalais-kanadalaisen Frank Gehryn (1929- ) suunnittelema. Paksuista titaanilevyistä ja -laatoista sekä lasista rakennettu kymmeniin suuntiin sojottava valtava rakennus lumoaa minut täysin. Rakennus ikäänkuin kurkottaa viereiseen Nervion-jokeen ja liittyy hienosti osaksi muutakin ympäristöä. Valoa ja heijasteita rakastavana en voi muuta kuin ihailla, miten titaani- ja lasipinnat taittavat valoa ja heijastavat museon rakenteita. Jokaista yllättävää nurkkaa ja lasipintojen läpi avautuvia näkymiä niin museon sisään kuin rakennuksesta ulos voisi tuijottaa loputtomiin.

Rakennus ja sen arkitehtuuri vaikutti minuun voimakkaammin kuin esillä olleet näyttelyt. Museon kolmesta kerroksesta keskimmäinen oli näyttelyn vaihtumisen takia suljettu. Alakerroksen suurimmassa tilassa oli yhdysvaltalaisen minimalistisen kuvanveistäjä Richard Serran (1939- ) kookkaista metallilevyistä rakennettuja spiraaleita ja käytäviä, joihin pääsi sisään "eksymään" ja "kävelemään taiteeseen". Tykkäsin.

Pitkän lounaan ja perinpohjaisen museokierroksen jälkeen jaksoimme vain hetken kävellä Bilbaon keskustassa. Kauniita, hyvinhoidettuja ja koristeellisia kerrostaloja, kaduilla baarien eteen kerääntyneitä iloisia ihmisiä ja pikkupuistoissa mummoja, äitejä, isiä ja pikkulapsia.

Ja paljon murandereita eli pieniä valkoisia koiria!