Lepääviä puita

Eirassa vauraassa Etelä-Helsingissä on useita pieniä vehreitä puistoja. Näistä tunnetuin ja valokuvatuin lienee Tehtaankadun ja Laivurinkadun risteyksessä oleva hyvin hoidettu Eiranpuisto (täällä). 

Kävellessäni Murun kanssa minulle on tullut tutuiksi myös monet muut alueen puistot ja puistikot. Viimeksi eilen jäin ihailemaan Ehrensvärdintiellä Helsinginniemenpuistikossa kasvavaa vinoa erikoiskuusta, joka ikuistui valokuvaani myös tammikuussa 2023 (täällä). 

Samalla retkellä pysähdyin myös ihmettelemään lähellä olevassa pienessä Armfeltin puistossa kasvaa lehtipuuta, joka on vuosia - ellei vuosikymmeniä - maannut koko pituudeltaan maassa. Hämmentävä näky, mutta edelleen puuhun tulee joka kevät uudet lehdet :)

Ihmetystä ja luonnonoikkuja riittää näköjään myös kaupungin ydinkeskustassa…

Narsissien aikaa

Pieni Eiranpuisto Eiran sairaalan edessä alkaa herätä kesään. 

Kesään, josta ei tunnetusti kukkia puutu (täällä).

Pönttö paikallaan :)

Linnunpönttö on löytänyt paikkansa Victor Jansonin Taistelija-patsaan juurella. Pönttö on ilmestynyt vasta sen jälkeen, kun pari vuotta sitten kirjoitin tuosta Eirassa Villa Ensin vieressä olevasta patsaasta (täällä).

Liekö linnut löytäneet pönttöön…

Villan takapihalla oli komea huvimaja - ja upeita rodoja :)

Takaisin kotiin

Alkuviikosta lensin Murun kanssa Espanjasta takaisin kotiin Helsingin Punavuoreen. Oli ihana palata keskelle Suomen kiihtyvää kevättä :) 

Nähdä aamuauringon sarastus edessä olevan kerrostalon takaa. Kokea Kaivarin rannassa meren vaimea pauhu ja häikäistyä vedestä heijastuvasta auringon vanasta. Törmätä yllättäen keltavuokkoryppääseen eiralaisen pienkerrostalon pihassa. Kuunnella varpusten säksätystä Vanhan kirkkopuiston havupuissa. Nauttia talvihiekasta putsatuista jalkakäytävistä…

Ja kohdata metrossa pikkutytön hymy, kun hän yritti ottaa kontaktia kanssani matkustavaan Muru-koiraan. Kevättä koti-Suomessa ei voita mikään :)

Keltavuokkoja eräällä Ehrensvärdintien pihalla Eirassa

Hopeakuusen oksia Vanhassa kirkkopuistossa.

Alastomia puita

Radion luonto-ohjelmassa joku metsämies sanoi, että puut pääsevät oikeuksiinsa, kun lehdet ovat varisseet. Oksat pääsevät paljastamaan koko komeutensa ja ihanat kiemuransa.

Tänä syksynä olen alkanut kiinnittää asiaan huomiota. Ja huomannut, että näinhän se on :) Ihailtavaa ja ihmeteltävää riittää myös lehdettömissä puissa…

Hetki ennen myräkkää

Tiistaiaamua Kaivarin rannassa

Puiston aika

Kesällä 2018 muutin Itä-Helsingin lähiöstä kaupungin keskustaan Punavuoreen - ja ihastuin välittömästi (täällä). Ihastuin Etelä-Helsingissä alueen puistoihin, kivijalkakauppoihin, lukuisiin kahviloihin ja ravintoihin sekä meren läheisyyteen. Ja kaikki kävelymatkan päässä. 

Kävelyttäessäni Murua pysähdyn usein mm. pienessä Eiranpuistossa, jonka kukkaloistoa ei voi olla ihastelematta. Varsinkin, kun viime vuonna puisto kunnostettiin ja sen istutukset uusittiin. 

Huomaan, että heinäkuu on blogissani ollut kukkien ja puistojen aikaa :) Olen sekä heinäkuussa 2019 (täällä) että 2021 (täällä) valokuvannut juuri Eiranpuistoa. Kauniin, kukkarunsaan ja hyvin hoidetun puiston kehumista ei voi kuitenkaan välttää. 

Ei ihme, että puiston lukuisilla penkeillä riittää istujia. Sananmukaisesti vauvasta vaariin ja vanhuksista koululaisiin - kaikki sulassa sovussa, myös lukuisat puistossa viihtyvät koirat :)

Kioskeja keskustassa

Kahvilakioski Eiran sairaalaa vastapäätä, Eiranpuiston kupeessa

Helsingin keskusta on edelleen yli kaksikymmentä vanhaa kioskia, jotka on rakennettu 1920-1950-luvuilla. Useimmat kioskeista ovat kaupungin omistuksessa ja käytössä kesäkahviloina, vaikka pieni osa on 2000-luvulla myyty yksityisille yrittäjille.

Vanhimmat, 1920-luvulla valmistuneet kioskit ovat betonia ja pyöreitä ns. lankarullakioskeja, ja niitä Helsingissä on jäljellä kolme kappaletta. Yksi toimiva lankarullakioski löytyy Kasarmintorilta - Paja-niminen jäätelökahvila, jossa mennä viikolla maistoin Pajan omaa turkinpippuri-lakujäätölöä, ja maistui :)

Tiistaina teimme Ystävän kanssa lyhyen kävelyn Eira-Ullanlinna-akselilla kiertäen kahden perinteisen, puisen lippakioskin kautta. Ensimmäinen kesäkiska oli italialaisveljesten pitämä Tehtaankadun ja Laivurinkadun kulmassa oleva Cafe Brera, johon istuimme kahville ja kroisantille - varoen nälkäisten varpusten hyökkäyksiä. 

Tämän jälkeen ohitimme vielä toisen, Merimiehenkadun ja Yrjönkadun kulmassa olevan Jugge-nimisen lippakioskin, jonka päätuote on jääjogurtti erilaisilla lisukkeilla. Hyvännäköisiä annoksia on pakko tulla vielä tänä kesänä maistamaan :) Ehkäpä Pikkupoikien kanssa…

Näiden kolmen kotini lähistöllä olevan vanhan kioskin lisäksi olen aiemmin kirjoittanut Etu-Töölössä ja Pitkäsillan juuressa Hakaniemessä olevista lippakioskeista (täällä ja täällä) sekä Eteläesplanadille jo 1900-luvun vaihteessa rakennetusta puisesta kioskista (täällä).

Mutta vielä riittää kiskoja käytäväksi ja koettavaksi :)

Jääjogurttia myyvä kioski Designmuseota vastapäätä, Johanneksen kirkon juurella

Betoninen Paja-kioski Kasarmintorilla

Synnytyssairaalasta palvelutaloksi

Kaivopuiston rannassa Merikadulla oleva Villa Ensi on yksi komeimpia ja parhaiten säilyneitä vanhoja huviloita Eirassa. Rakennus valmistui 1912 ja se toimi ”modernina” synnytys- ja naistentautisairaalana vuoteen 1934 asti, jolloin jugend-huvila muutettiin yhdeksän huoneiston asuintaloksi. Nykyään Villa Ensi on Villa Ensi Säätiön hallinnoima pieni, alle 20-paikkainen vanhusten palvelutalo. 

Olen kirjoittanut Villa Ensistä kertaalleen marraskuussa 2018 (täällä) - jutussa, jossa ihailin Eiran toista arvohuvilaa Villa Johannaa. Molemmilla villoilla oli sama rakennuttaja - liikemies Uno Staudinger - ja sama arkkitehti - Selim Lindqvist (1867-1939). Ja kaiken kukkuraksi ne sijaitsivat lähes näköetäisyydellä toisistaan. Ja toistamiseen maaliskuussa 2023 (täällä), jolloin kirjoitin huvilan reunalla olevasta, kuvanveistäjä Victor Janssonin Taistelija-patsaasta.  

Pakkohan minun oli valokuvata Villa Ensi myös tänään, kun rakennus kerrankin oli kunnolla nähtävissä lehdettömien puiden paljastamana :) Eikä Merikadulla ollut montakaan pysäköityä autoa estämässä näkyvyyttä.

Kolmas kerta toden sanoo :) Tai ehkä neljäs tai viides…

Käyttäneekö kukaan puutarhassa olevaa, valkoiseksi maalattua huvimajaa…

Villa Ensin pääsisäänkäynti Merikadulla

Villa Ensi 1920-luvulla. Valokuva: Helsingin kaupunginmuseo

Väriläiskä Eirassa

Koulurakennus Ehrensvärdintien puolelta

Kävelen päivittäin Punavuoren, Eiran ja Ullanlinnan alueilla - reittejä vaihdellen, mutta usein ainakin osittain myös samoja katuja pitkin. Monesti olen ohittanut ison, vihreäksi rapatun rakennuksen, joka jää kolmen kadun keskelle ja jolla on täten myös kolme osoitetta eli Ehrensvärdintie 31-35, Rehbinderintie 25-27 ja Edelfeltintie 19. 

Rakennuksessa on joulukuusta 1995 lähtien toiminut Elias-koulu, joka on vanhempien 1982 perustama Steinerkoulu ja jossa nykyään opiskelee yli 300 lasta ja nuorta. Rakennuksen on alkujaan 1920 suunnitellut arkkitehti Matti Finell (1889-1978). Yli 40 vuotta (1935-1976) talossa toimi Tehtaanpuiston yhteiskoulu, minkä jälkeen vuosia Suomen Teatteri(korkea)koulu.

Vuonna 1940 yhteiskoulu tarvitsi lisätilaa ja teollisuuskoulun opettaja (ja arkkitehti) Jalmari Kekkonen (1878-1948) suunnitteli siihen lisärakennuksen. Se rakennettiin vanhan koulurakennuksen jatkeeksi, mutta edelleen tarkkaan katsoessa rakennuksessa erottuu kaksi eri aikoina rakennettua puoliskoa. 

Kävellessäni rakennuksen ohi olen usein katsellut vain talon pihalla leikkiviä lapsia, joista olen päätellyt rakennuksen olevan joku koulu. Ja väliin pysähtynyt seuraamaan talon edessä olevissa pensaissa sirittäviä pikkulintuja :) Oikeastaan vasta tällä viikolla jäin kunnolla katsomaan myös itse rakennusta. Pilvisestä säästä huolimatta kevättä henkivä valo ja sopivasti pysäköidyt autot saivat rakennuksen näyttämään erityisen komealta ja edustavalta. 

Rakennus paljastuikin oikeaksi väriläiskäksi lehdettömien puiden ja lähes lumettomien katujen vastakohtana. Ja toi iloa alkavaan kevääseen :)

Rakennus Edelfeltintien puolelta

Kuvatuin rakennus

Yksi Helsingin mielenkiintoisimmista - ja myös valokuvatuimmista - rakennuksista löytyy Vuorimiehenkadun ja Laivasillankadun risteyksestä Ullanlinnasta. Tämä kolmion muotoon rakennettu kerrostalo valmistui vuonna 1888 ja alkujaan sen suunnitteli arkkitehti Selim A. Lindqvist. 

Nykyisen muotonsa talo sai 1930-luvulla, jolloin rakennusta korotettiin kolmella kerroksella seitsenkerroksiseksi, julkisivuun lisättiin parvekkeet ja terävän kulman isot erkkeri-ikkunat pyöristettiin. Tämän suurremontin suunnitteli arkkitehti Max Frelander (1881-1949), jonka kerrotaan innostuneen New Yorkin Manhattanilla näkemästään kolmikulmaisesta, Silitysrautarakennukseksi (Flatiron Building) nimetystä talosta. Pian myös Frelanderin luomusta alettiin esikuvansa mukaan kutsua Silitysrautataloksi.

Selim A. Lindqvist (1867-1939) on suunnitellut yli 160 asuin- ja liikerakennusta kotikaupunkiinsa Helsinkiin, mm. Eirassa olevan upean Villa Johannan, joka sekin kuuluu harrastevalokuvaajien suosikkeihin (täällä). Lindqvistin luomuksia löytyy myös keskustan ulkopuolelta, esim. Pitäjänmäeltä, jonne vuonna 1932 valmistui Villa Samboet -niminen, edelleen asuinkäytössä oleva funkkistalo. 

Lindqvist oli perheineen asunut jo parikymmentä vuotta Pitäjänmäellä olleessa puutalossa, kun talo tuhoutui tulipalossa 1929. Tämän jälkeen arkkitehti suunnitteli samalle tontille yllä mainitun funkkistalon, mutta hänellä itsellään ei ollut varaa muuttaa uuteen taloon, ja perhe asettui asumaan viereiseen, halvempaan rakennukseen. Vuonna 1949 rakennusten edestä kulkeva katu nimettiin Salim Lindqvistinkujaksi :)

Myöhemmin Ullanlinnan talon katolle lisättiin hyttimäinen rakennelma, minkä jälkeen talo monen mielestä muistutti enemmän valtamerilaivaa kuin silitysrautaa. Mutta alkuperäinen kutsumanimi Silitysrautatalo istuu edelleen tiukassa…

Ei valittamista

Ei täälläkään ole valittamista,

vaikka liukasta onkin…

Onnekas Onni?

Olen pitkään aikonut käydä katsomassa Salon kaupungintalon edessä olevaa patsasta. Homma on toistaiseksi jäänyt, vaikka rakennus on aivan kaupungin keskustassa ja jopa näkyy torilta, jolla - ollessani Ukin mökillä - käyn useita kertoja viikossa.  

Eilen pistäydyin yksin Salossa, ja päätin että nyt tai ei koskaan :) Mikä patsaassa sitten minua kiinnostaa? Oikeastaan ihan pikku juttu eli miten tämä Onni-niminen patsas, jossa kaksi tyyliteltyä ihmishahmoa istuu rinnakkain, on asettunut Saloon. Onni on minulle tuttu ennestään, sillä hahmot istuivat useamman vuoden Eiranrannassa tuijottamassa horisonttia :) Blogituttuni Orvokki ehti jopa ikuistaa sen Orvokki4you -blogiinsa kesällä 2016 (täällä). 

Patsas on Neuvostoliitossa 1952 syntyneen, mutta Kiskossa yli 30 vuotta asuneen kuvanveistäjä Rafael Saifulinin teos vuodelta 2006. Onni ilmestyi Eiranrantaan 2013, jolloin Eteläiset kaupunginosat ry:n Facebook-päivityksen mukaan Rakennusvirasto oli myöntänyt sille määräaikaisen luvan vuodeksi. 

Vuosi venyi useammaksi, mutta Helsingin kaupunki ei ostanut/lunastanut patsasta kokoelmiinsa. Lopulta Onni 2017 poistettiin Eiranrannasta, mihin se mielestäni sopi erinomaisesti. Tällöin ymmärtääkseni salolainen yksityishenkilö osti patsaan ja lahjoitti sen pystytettäväksi Salon kaupungintalon eteen. 

Nyt mies, omena ja nainen istuvat ja katselevat salolaista liikenneympyrää kaukana meren takana häämöttävän Tallinnan sijaan :) Ja Onni-patsas jää vain harvojen iloksi, toisin kuin Eirassa, jossa se oli keskellä vilkasta rantareittiä.

Onni on istua ja katsoa liikenneympyrää - vai onko?

Viktoria Villalla

Viktor Jansson: Taistelija, 1913

Ulkoiluttaessani Murua Kaivarin rannassa kävelen usein Merikadulla olevan kauniin kivisen huvilan Villa Ensin ohi. Huvilan rakennutti liikemies Uno Staudinger (1861-1912) asuessaan perheineen 1900-luvun alussa läheisessä Villa Johannassa - kiitokseksi Rytkösen sairaanhoitajasisaruksille Staudingerin Ensi-nimisen tyttären syntymän jälkeen (täällä). 

Nykyään rakennuksessa toimii yksityinen hoivakoti, mutta 1930-luvulle asti Villa Ensi oli Staudingerin suunnitelman mukaisesti Rytkösen sisarusten johtama synnytyssairaala. Sairaalan suunnitteli arkkitehti Selim A. Lindgvist (1867-1939) ja se valmistui Staudingerin kuolinvuonna 1912.

Huvilaa rakennuttaessaan Staudinger näki kipsiversion Viktor Janssonin (1886-1958) Taistelija-nimisestä patsaasta. Hän ihastui yli kaksimetriseen, lihaksikkaaseen miesfiguriin ja tilasi myöhemmin kirjailija Tove Janssonin isänäkin tunnetulta kuvanveistäjältä patsaasta graniittisen version, joka sijoitettaisiin valmistuvan uuden sairaalan kiviaidan viereen. 

Ja siinä tuimakatseinen Taitelija edelleen seisoo. Alastomana, kädet nyrkissä - osan nenästään aikojen kuluessa menettäneenä. 

Komeissa maisemissa

Kirjailija Juhani Ahon (1861-1921) patsas seisoo paraatipaikalla Eirassa Engelinaukion vieressä olevassa Juhani Ahon puistossa. Realistisen kokovartalopatsaan katse on suunnattu tiukasti parin korttelin päässä näkyvällä merelle. Patsaan suunnitteli ja toteutti kuvanveistäjä Aimo Tukiainen (1917-1996) ja se paljastettiin kirjailijan satavuotissyntymäpäivänä syyskuussa 1961. 

Samana päivänä patsaan identtinen valos paljastettiin kirjailijan synnyinseudulla Iisalmessa. Helsingissä Engelinaukio oli patsaalle oiva paikka, sillä vuosina 1911-1919 Juhani Aho asui puolisonsa, taidemaalari Jenny Soldan-Brofeldtin (1863-1945) kanssa aukion reunalla edelleen olevassa talossa, jonka ensimmäiset asukkaat he olivat. Kyseinen keltainen kivitalo (Armfeltintie 6) näkyy myös yllä olevassa valokuvassa Ahon patsaan takana :)

Suomeksi kirjoittaneen Juhani Ahon patsas on ainoa suurmiespatsas Eirassa - aikoinaan pääosin suomen-ruotsalaisen herrasväen asuttamassa huvilakaupunginosassa.

Reitin varrella

Helsinginniemenpuistikko

Koira on hyvä kävelyttäjä. Joka päivä ja joka säässä on mentävä. Tai sanoisinko ennemmin, että koira näyttää esimerkkiä: ylös, ulos ja lenkille.

Kävelen Murun kanssa paljon samoja reittejä - pääosin Etelä-Helsingin alueella, mutta joka kerta äkkään jotain uutta jännää ja/tai kaunista. Jänniä valoja ja varjoja, kauniita rakennusten yksityiskohta. Ja koiran kanssa törmään pikkuruisiin puistoihin ja puistikoihin, joista en ole koskaan kuullutkaan :)

Myös kaupunkiluonto yllättää ja ilahduttaa jokaikinen päivä. Milloin Kaivarin rannassa näkyy upea kuikkaparvi, milloin Sepänpuiston vaahterat loistavat vinossa iltavalossa, milloin syystuuli nostattaa myrskyä meren pinnassa.

Onneksi on koira. Ja onneksi juuri Muru :)

Joulukuu.

Huomenna alkaa vuosi 2023, ja vasta hetki sitten alkoi vuosi 2013 (täällä). Aika kuluu, usein jopa huomaamatta. Eikä rupattelun aiheet lopu, sillä ilmoista riittää juttua pitkiksikin tovieksi :) 

Joulukuun puolessa välissä Etelä-Suomi hukkui lumeen (täällä) ja joulunpyhät saimme nauttia taivaallisen aurinkoisista päivistä (täällä), mutta joulun jälkeen on satanut silkkaa vettä ja jalkakäytävät ovat olleet hengenvaarallisen liukkaita. Tänä aamuna näin sitten ensimmäiset terhakkaat kukkaversot eiralaisen pienkerrostalon pihalla. Että sillai…

Kevättä kohti - kynttilöiden valossa :) Ikkunallani palaa edelleen joka aamu ja joka ilta yksi led- ja kaksi aitoa kynttilää (täällä) - ainakin loppiaiseen asti…

Ullanlinnan jumalatar

Yksi Etelä-Helsingin komeimpia jugend-rakennuksia on Tehtaankadun ja Laivurinkadun kulmassa oleva Eiran sairaala. Se on lääkäreiden perustama, edelleen toimiva yksityinen sairaala/lääkärikeskus, jonka suunnitteli arkkitehti Lars Sonck (1870-1956). 

Rakennus valmistui 1905 ja se nimettiin Eiran sairaalaksi Tukholmassa vuosina 1816-1955 toimineen Eira-sairaalan mukaan. Ruotsalainen sairaala puolestaan oli saanut nimensä vanhoissa skandinaavisissa muinaistaruissa olleelta Eir-nimiseltä lääkintätaidon jumalattarelta. Minulle oli uutta, että Laivurinkadun toiselta puolelta alkava Eiran kaupunginosa nimettiin Eiran sairaalan mukaan eikä toisin päin, kuten oli luullut. Ja että Eiran sairaala kuuluu nykyään Ullanlinnan eikä Eiran kaupunginosaan. 

Vuosina 1910 ja 1931 sairaalaa laajennettiin Huvilakadun suuntaan. Lisärakennus yhdistettiin alkuperäiseen rakennukseen veikeällä kaarikäytävällä. Muutenkin, etenkin rakennuskompleksin vanha osa muistuttaa enemmän hienostohuvilaa kuin sairaalaa.

Nykyinen Eiran kaupunginosa oli sairaalan valmistuessa pääosin vielä rakentamatonta kalliomaata. Arkkitehti Lars Sonck laati 1905 yhdessä aikalaisarkkitehtiensa Bertel Jungin (1872-1946) ja Armas Lindgrenin (1874-1929) kanssa ehdotuksen Eiran asemakaavaksi, mikä vaikutti merkittävästi vuonna 1908 hyväksyttyyn lopulliseen kaavaan. Arkkitehtikolmikon idea oli rakentaa puutarhakaupunkialue, jossa olisi huvilamaisia pienkerrostaloja, kaartuvia katuja ja soikea keskusaukio. Kaikki tämä toteutui kauniine Engelin aukioineen, ja valtaosa rakennuksista valmistui vuosina 1911-1914. Toista sataa vuotta sitten syntynyt vauras Eiran asuinalue on säilynyt lähes muuttumattomana näihin päiviin asti.

En ole nähnyt Eiran sairaalaa sisältä. Harmi, sillä luulen että komeaa ja mielenkiintoista kuvattavaa löytyisi myös sisältä. Vai pitäisikö sanoa, että onneksi en ole Eiran apua tarvinnut…

PS. Sairaakarakennus on niin iso, että sen kuvaaminen kännykällä ”kokonaisena” on vaikeaa. Aina joku kohta jää kuvan ulkopuolelle ja/tai talo ikuistuu kuvaan vinona :) Paras ratkaisu olisi kuvata vain talon yksityiskohtia, mutta niistäkin parhaimmat ovat niin korkealla, että ne kaipaisivat hyvää tsuumia. Mutta näillä mennään…

Joulua kohti 1/22

Ostin loppusyksyn ensimmäinen amarylliksen ihanasta 

Eiran kukkakioskista Eiran sairaalaa vastapäätä.

Sydämeni suli

Ensimmäiset kevätkukat sulattavat ja vievät aina ja edelleen sydämeni - kokonaan. 

Onneksi saan elää maassa, jossa kevät, kesä, syksy ja talvi näkyvät (vielä) voimalla luonnossa. 

Pelkään ajatella, onko näin vielä silloin kun Pikkupojat elävät vaarivuosiaan. Toivon…