Lounas rannalla

Aurinko suosi kolmen päivän lomareissuamme, vaikka lämpötila etenkin aamuisin pysytteli lähempänä kymmentä kuin kahtakymmentä astetta. Iltapäivällä aurinko kuitenkin lämmitti jo kesäisen mukavasti ja joka päivä pystyimme syömään ulkoterasseilla - väliin jopa varjoon hakeutuen.

Yllättäen matkan parhaan aterian sain loma-asuntomme lähellä olevassa Amanecer-ravintolassa - varsinaisessa turistirysässä :) Eikä paikassakaan ollut valittamista - rantabulevardilla rannan puolella siten, että osa pöydistä oli kivasti hiekalla. 

Ukin suosituksesta valitsin grillattua kampelaa. Ja sain hyvää, tuoretta eikä liian kuivaksi käsiteltyä kalaa. Ja riittävästi. Tykkäsin :) Pikkupoika valitsi hampurilaisen ja oli tyytyväinen. Eikä Ukkikaan valittanut omasta annoksestaan. 

Istuimme lämpimällä terassilla loputtoman tuntuisen iltapäivän, jonka aikana Pikkupoika ehti juosta pitkiä aikoja edessä olevalla rannalla ja juoda kolme kokista hövelin Ukin tilaamana. Lomaa parhaimmillaan :)

Tanssia taivaalla

Pilvet maalasivat Fugen taivaalle taas uskomatonta taideteosta…

Poitsun kanssa Espanjassa

Lähdin Esikoisen nuorimman pojan kanssa tervehtimään Ukkia Fuengirolaan. Olosuhteiden sanelema lyhyt reissu - kolme kokonaista päivää perillä ja molemmissa päissä yksi matkapäivä. Mutta jo ensimmäisenä päivänä eli eilen olemme kokeneet paljon kivaa yhdessä. Pääosin meille eläkeläisille tuttuja, mutta myös pikkupojalle kivoja lomajuttuja :)

On ihmetelty ja ihasteltu auringon nousua ja käyty kakkosaamupalalla Ukin lempparikahvilassa Cafe Reina Anassa (täällä), jossa Pikkupojan vierailun kunniaksi herkuttelimme myös suklaaseen kastettavilla churroilla. On kävelty rannalla ja lennätetty roinakaupasta viidellä eurolla ostettua styroxlennokkia, joka muuten tekee käsittämättömän upeita lentokiemuroita. Ja on uitu jääkylmässä merivedessä tai siis Pikkupoika on uinut - tai ehkä oikeammin kastautunut - ja Mummi on katsellut vedenrajassa toppatakki päällä ja Ukki loma-asunnon parvekkeella kahvikuppi kädessä :)

Ja iltapäivällä kävimme vielä Fuengirolan eläintarhassa (täällä), vaikka en mikään eläintarhojen kannattaja olekaan…

Joulurapu rannalla?

Ei, vaan kuivettunutta kesäpalmun kuorta :)

Kodikkuutta vuokrakämppään

Aamuauringon valaisemaa vuokrakämppää: 

uusi matto, jouluseppele ja lasimaljakko sekä punainen postikortti ja jouluisia kukkia.

Vuokrakämppämme (täällä) Fuengirolan rantabulevardilla on kalustettu tosi tylsästi. Yhdistetyssä olohuone/avokeittiössä on neljän hengen ruokapöytä ja kaksi tylsää laatikostoa sekä huoneen kokoon nähden aivan liian iso ja epämukava halpissohva. Ja viime vuonna Ukin pyynnöstä omistajan ostama Ikean nojatuoli, jossa onneksi on hyvä ja tukeva istua, lukea ja katsoa telkkua.

Mutta - ja iso mutta. Asunnon paikka paikallisasukkaiden ja kivijalkakauppojen keskellä on juuri sitä, mistä tykkään. Samoin kuin aamuaurinkoon aukeava iso näköalaparveke (täällä). Ja lisäksi sinne saa ottaa koiran. Nämä kolme asiaa ratkaisivat sen, miksi emme ole vaihtaneet toiseen tätä jo viime vuonna vuokraamaamme kämppää. Ja ehkä tähän on vaikuttanut vähän myös asunnon tuttuus ja iästä johtuva laiskuus…

Tänä vuonna Ukki asuu Fuengirolassa peräti neljä kuukautta, joten halusin yrittää tehdä karusta kämpästä edes hieman kodikkaamman. Toki myös omaksi ilokseni. Aiemmin kirjoitin, että ostaisin Malagan Ikeasta joulukuusen ja maton (täällä). Asunnossahan ei ole yhtään mattoa eikä ainuttakaan taulua…

Lopulta luovuin joulukuusesta ja sen sijaan ostin Fuengirolan joulumarkkinoilta kaksi muovista havuseppelettä, jotka kiinnitin villasukkalangalla verhotankoihin. Ja heti asuntoon tuli vähän kodikkaampaa :)

Muutenkin luovuin hankalaksi kokemastani Ikean matkasta ja suunnittelemani maton ostin kävelymatkan päässä olevasta Dunnes-tavaratalosta. Kaupan ainoa matto oli 170x240 cm:n kokoinen beige-vihreä juuttimatto. Mutta jees - se oli juuri sopiva minulle. Raahasin satasen maton vuokrakämpille ja se istui kuin valettu kämpän lattian ja kalusteiden (tylsiin) väreihin, ja muutti nekin vähemmän tylsiksi :) Matto sopi hyvin myös omistajien hankkimaan vihertävään torkkupeittoon ja minun aiemmin ostamaan kirjavaan sohvatyynyyn. 

Taas tuli todettua, että matto tekee huoneelle kuin huoneelle ihmeitä. Se tuo pehmeyttä ja väriä, ja vähentää huoneen kalseutta ja kaikuvuutta, Ja se myös sitoo tilan irralliset kalusteet toisiinsa. Olenkin joka päivä entistä tyytyväisempi ostokseeni :)

Läheisestä hyväntekeväisyyskaupasta löysin vielä sattumalta lasisen maljakon neljällä eurolla. Ja kirkkoaukion kukkakioskista ostin aiemmin hankkimani joulutähden seuraksi jouluisen ”risukimpun” ja roikkuvan kultaköynnöksen. Edellinen sopi loistavasti uuteen lasimaljakkoon ja jälkimmäisen ripustin roikkumaan sivuikkunan verhotankoon. 

Kummasti kolkko vuokrakämppä muuttui eläkeläisten (suht) kodikkaaksi talvikodiksi. Ukille maaliskuun loppuun asti ja minulle parin lyhyemmän vierailun ajaksi. Hyvä mummi :)

Ripustin vielä asunnon oveen kahden euron käpykoristeen :)

Murtsi matkassa

Muru pärjää loistavasti Fuengirolassa. Se tykkää kävellä lumettomilla ja lämpimillä kaduilla. Se rakastaa pitkiä aamukävelyjä, joiden aikana ensin kuljetaan pitkä pätkä rantabulevardia ja loppupätkä seikkaillaan sokkeloisilla kaupunkikujilla. Ja loppuviimeksi istutaan maitokahville ison puiston reunalle tuttuun paikalliseen kuppilaan (täällä). 

Mutta eniten se sittenkin ehkä tykkään löhötä vuokrakämpän sohvalla vilttien alla, kuten emäntänsäkin. Litistyksissä emännän kyljessä :)

Täällä tulvii

Viikonlopun myrskypäivien jälkeen Rio de Fuengirola -joki, joka erottaa Sohailin linnan Fuengirolan keskustasta, tulvi yli äyräidensä. Joen molempia puolia reunustavat kävely- ja pyöräilyreitit olivat maanantaiaamuna ainakin puoli metriä veden alla. 

Roskakorikin törrötti ihmeissään keskellä tulvavettä…

Maanantaiaamuna myrskypilvet jatkoivat matkaansa horisontin taakse. 

Kuun sirppi oikeassa yläkulmassa :)

Kaupungin kujilla meno oli entisellään. Rauhallista ja kuivaa, eikä tietoakaan tulvista.

La Peseta

Monumento a La Peseta

Fuengirolan kaduilla ja puistoissa on paljon patsaita ja muistomerkkejä. Useimmista ei löydy mitään merkintää tekijästä, valmistusvuodesta tai muusta. Ja netistäkin tietoa on tosi vaikea löytää. Toisin on Suomessa, jossa patsaiden suunnittelijat, valmistusvuodet ja nimet löytyvät yleensä aina helposti sekä paikalta että netistä. Tosin nettitiedon löytymiseen vaikuttanee se, että en osaa espanjaa…

Fuengirolassa 7 km pitkän rantabulevardin Paseo Maritimon puolessa välissä seisoo suuri rautainen pesetan eli Espanjan oman valuutan muistomerkki. Espanja siirtyi pesetasta euroon vuonna 2022 ja paikallisen kuvanveistäjän Jose Gomez Guerreron suunnittelema muistomerkki pystytettiin vuonna 2007.

Rautahäkkyrä ei ole minun makuuni, mutta se toimii hyvin ”matkamittarina” rantabulevardia kävellessä :)

Kolumbuksen jäljillä

Marras-joulukuun vaihteessa Fuengirolan satamassa vieraili Santa Maria -niminen museoalus. Komea purjehduskelpoinen laiva on (lähes) kopio samannimisestä kolmemastoisesta aluksesta, jolla Kristoffer Kolumbus (1451-1506) miehistöineen vuonna 1492 purjehti Atlannin valtameren yli ja ”löysi ensimmäisenä” uuden mantereen - Amerikan. Nykyään tosin tiedetään, että vikingit olivat rantautuneet Pohjois-Amerikkaan jo 1000-luvun alussa eli 500 vuotta ennen Kolumbusta.

Italiassa syntynyt Kolumbus lähti kolmella laivalla ja noin 50 merimiehen kanssa etsimään meritietä Intiaan. Matkan suojelijana ja rahoittajana oli Espanjan historian ehkä merkittävin hallitsijapari Isabella ja Ferdinand (täällä). Lähdettyään Espanjan mantereelta ja pysähdyttyään Kanarian saarilla laivue saapui runsaan kuukauden avomeripurjehduksen jälkeen Bahamasaarille. He tosin uskoivat saapuneensa Intiaan, ja tämä käsitys Kolumbuksella oli kuolemaansa eli vuoteen 1506 asti.

Paluumatkan alussa joulukuussa 1492 laivueen pääalus Santa Maria haaksirikkoutui ja upposi Haitin edustalla. Laivasta ei jäänyt valokuvia eikä työpiirrustuksia, eikä hylkyä ole yrityksistä huolimatta löydetty, joten tarkkaa tietoa laivan mittasuhteista ei ole säilynyt.

Santa Marian arvioidaan olleen noin 20 metriä pitkä ja 5-8 metriä leveä. Tämän arvion ja säilyneiden päivä- ja lokikirjamerkintöihin perusteella Santa Mariasta on vuosisatojen aikana rakennettu useita mahdollisimman ”aitoja” kopioita eli replikoita. 

Fuengirolassa vieraillut ”Santa Maria” on valmistettu vuonna 2018 Huelvassa Lounais-Espanjassa ja sen pituus oli 28 metriä ja leveys 8 metriä. Tämä eri maiden satamia kiertävä alus on tarkoitettu lähinnä museo- ja näytöskäyttöön. 

Alukseen pääsi tutustumaan maksettuaan kahdeksan euroa. Kannella kävellessä alus tuntui yllättävän pieneltä ja ahtaalta 30 miehelle, vaikka se oli useamman metrin pidempi ja ehkä myös leveämpi kuin alkuperäinen Santa Maria. Vain kapteenille oli erillinen hytti ja vaihtovuorojen välissä miehistö nukkui kannella, sillä ruuma oli pakattu täyteen viiniä sekä kuivattua ja suolattua ruokaa.

Kannella mastojen ja köysien keskellä seistessä tuntui hämmentävältä ajatella, että tällaisella purkilla lähdettiin purjehtimaan kohti täydellistä tuntemattomuutta ”horisontin tuolle puolen”. Ja ilman nykyaikaisia satelliittipuhelimia ja tutkajärjestelmiä…

Kk

Santa Maria matkalla uusiin seikkailuihin…

Etsi kissa :)

Aurinkorannikolla näkee paljon omistajien kanssa kulkevia koiria - niin paikallisilla kuin maassa pidempään viihtyvillä ulkomaalaisilla. Kulkukoiria en ole nähnyt, mutta ainakin Fuengirolassa ja Mijaksessa törmää vapaana kulkeviin, rauhallisiin kissoihin. 

Ehkä Aurinkorannikolla on myös kulkukissayhteisöjä, mutta toistaiseksi en ole sellaisia nähnyt. Harvat vapaana liikkuneet kissat ovat kaikki olleet hyvin voivia ja hyvin hoidettuja. 

Onneksi Muru on tottunut kissoihin, eikä ala räksyttää niille. Hetken se ihmettelee, mutta jatkaa sitten muina koirina matkaansa :)

Good morning

Parveke merelle

Parasta Fuengirolan vuokrakämpässä on merelle aukeava parveke. Aamuisin parvekkeelta saa seurata upeaa näytelmää, kun aurinko nousee meren horisontin takaa (täällä). Sama näytelmä toistuu päivästä toiseen, mutta silti joka päivä erilaisena ja ainutlaatuisena.

Jaksan pitkiä aikoja - aamulla, päivällä tai illalla - seistä tai istua partsilla ja vain katsella ja ihmetellä edessä aukeavaa merta ja taivasta. Seurata aaltojen liikkeitä, lokkien lentoa ja vaihtuvia tähtikuvioita. Ja tietysti pilviä, jotka saattavat lyhyessä ajassa muuttaa niin muotoaan kuin väriään. 

Erityisesti tykkään tuijottaa kuuta ja arvuutella, mistä se milloinkin nousee. Ja ihmetellä, miten nopeasti se kasvaa ohuesta sirpistä pyöreäksi täyskuuksi ja päinvastoin.

Väliin parvekkeelta saa seurata myös erityisiä luonnon näytelmiä. Kuten viikonloppuna, jolloin lyhyen sateen jälkeen taivaalle ilmestyi koko taivaan kannen ylittävä sateenkaari. Ja hetken näkyvissä oli jopa kaksi rinnakkaista sateenkaarta :) 

Kyllä meitin kelpaa…

Kuutamo Costalla

Aamukuu makkarin ikkunasta

Täällä taas

Maanantaina lensin Murun kanssa kuudeksi viikoksi Espanjaan meren rannalle lähelle Sohailin linnaa Fuengirolan länsiosaan. Samaan kahden makuuhuoneen huoneistoon, jossa Ukki on viettänyt myös kaksi edellistä talvea (täällä). Miksi toimivaksi todettua vaihtamaan, vaikka se ei älyttömän kodikas olekaan :)

Heti tultuani aloin pikkuhommiin. Viereisestä verho- ja tyynykaupasta ostin värikkään pöytäliinan kympillä ja samaa sävyä olevan sohvatyynyn seitsemällä eurolla. Ja a vot, asunnosta tuli heti paljon kodikkaampi. Huomenna käyn viereiseltä joulutorilta ostamassa ison punaisen joulutähden vitosella ja lähipäivinä ajan paikallisjunalla Malagan Ikeaan, josta raahaan olohuoneeseen vielä ison maton sekä muovisen joulukuusen :)

Asunnon kohentelun lisäksi kaksi ensimmäistä päivää on kulunut lähinnä auringon kiertoa seuratessa, merta katsellessa ja kaupungin kujia kävellessä. Ja tietty ruokakaappia täytellessä - bataatteja, sipuleita, omenia, viinirypäleitä, patonkia, teetä, oliiviöljyä, Kanarian banaaneja, katkarapuja. Ja tietysti Suomi-kaupasta olen hakenut ruisleipää ja sormisuolaa…

Harmiksemme kahdelta aiemmalta vuodelta tutuksi tullut italialainen aamukahvipaikkamme La Corte Italia (täällä) on muuttanut aukioloaikojaan niin, että se aukeaa vasta puolelta päivin. Onneksi toinen aamusuosikkimme Cafe Bar Reina Ana (täällä) avataan edelleen heti seitsemän jälkeen.

Ja myös huomiseksi on luvattu aurinkoa - jee :)

Uusi pöytäliina piristää ihmeesti :)

Fuengirolan länsiosan tuttuja kujia

Cafe Reina Anan aamuherkkuja

Pertin polut

Ostin Fuengirolan Puoti-nimisestä suomalaiskaupasta vuonna 2022 julkaistun patikointioppaan - Pertti Korpela: Vamos - Aurinkorannikon uusi patikkaopas. Kirjassa on kuvailtu ja opastettu 21 Espanjan etelärannikolla ja läheisessä vuoristossa kiertelevää kävelyreittiä. 

Reittien vaikeustaso vaihtelee helposta vaativaan. Vaikeustaso, samoin kuin reitin pituus ja kesto sekä se, montako sataa metriä reitillä on nousua/laskua, on merkattu jokaisen reittiselostuksen alkuun. Ja kirjan mukaan suurin osa kävelyistä kulkee selvillä poluilla. Reitit on myös pyritty valitsemaan niin, että ne on saavutettavissa julkisilla liikennevälineillä. 

Pertti Korpela on Kemissä asuva tietokirjailija, joka on harrastanut patikointia 1990-luvulta ja kirjoittanut useita patikointi- ja retkeilyoppaita Espanjan lisäksi mm. Lapista. Korpelan mukaan vaativimmatkin Vamos-kirjassa kuvatut reitit onnistuvat keskikuntoiselta kävelijältä…

Olen lueskellut kirjaa - sohvalla :) Luettaessa kirjan reittiohjeet tuntuvat aika monimutkaisilta eikä niin selkeiltä, en kuitenkaan ole kokeillut niitä tositilanteessa. Ainoa reitti, jonka toistaiseksi olen kävellyt, on ensimmäisenä kuvattu reitti - Lankkusiltaa hiekkadyyneille. Ja senkin kuljin Aurinkorannikon seurakunnan vaellusryhmän kanssa (täällä), jolloin en tarvinnut kirjan ohjeita :)

Toivottavasti Aurinkorannikon Senderos y caminos - reitit, polut ja tiet - tulevat minulle lähivuosina vielä tutuiksi. Ja ehkä Vamos-kirjan opastuksella… Toivossa on hyvä elää :)

Kirjassa kuvataan nämä 21 vaellusreittiä.

Italialaista Espanjassa

Spaghetti negro frutti de mare

Yksi mieluisista aamupäivän kahvipaikoistamme Fuengirolassa on rantakadulla - Sohailin linnan päässä - oleva, italialaisperheen pitämä La corte italiana, jonka olen maininnut lyhyesti parissa aiemmassa postauksessa  (täällä ja täällä). Tänä vuonna olemme pari kertaa kokeilleet kyseistä kahvila/ravintolaa myös lounasaikaan, emmekä ole pettyneet. La corte italianahan on ainakin näin ”talvikaudella” auki vain aamusta kello viiteen iltapäivällä.

Viikko sitten maistelimme Ukin kanssa kuppilan pasta-annoksia, ja olimme molemmat tyytyväisiä. Etenkin Ukin mereneläviä sisältävä spagettiannos oli kuulemma superherkkua. Ja siltä se näyttikin. Isojen katkarapujen, sinisimpukoiden ja mustekalan palojen alta tuskin edes näkyi alla olevaa mustaa spagettia :) 

Myös minun simpukkaspagettini oli hyvää, mutta ei se vetänyt vertoja Siskon kanssa Cannesissa syömällemme Spaghetti con vongolelle, johon simpukkaspagettejani aina vertaan :) Eikä tuon voittanutta varmaa tulekaan, sillä aika kultaa muistot - Cannesin herkuttelustahan on jo lähes kuusi vuotta (täällä). 

Josko vielä ennen paluutani keväiseen (?) Suomeen saisin kokeiltua myös La corte italianan sinisimpukoita. Toista meren herkkua, josta ehdottomasti paras muistoni on lähes kymmenen vuoden takaa, kun Ukin kanssa kävimme Corunassa Luoteis-Espanjassa ja kiersimme autolla rannikon pikkukyliä (täällä). Ja jokaisessa sai ”maailman parhaita simpukoita”, varsinkin kun oppaana toimi alueella tuolloin asunut Lontoontyttömme. 

Kirjoitan, jos saan simpukka-aikeeni toteutettua…

Pitsapohjaan tehty ”Pan y ajo” oli herkkua - etenkin kylmänä :)

Mozzarellaa, tomaattia ja rucolaa.

Sadepäivien herkkua

Löysin uuden (super)makean herkun Fuengirolasta :) Olen usein Murun kanssa kävellyt Reina Ana -aamupalakahvilan (täällä) vieressä olevan Ana Luisa -nimisen leipomon ohi. 

Viime viikolla Aurinkorannikolla riitti sateisia päiviä, mutta säästä riippumatta Muru piti ulkoiluttaa. Onneksi meillä molemmilla on sadetakit pakattu matkaan :) Yhtenä tällaisena sadepäivänä pistäydyimme - Murun kanssa - ensimmäistä kertaa sisällä tuossa leipomossa. Ja yllätyin positiivisesti.

Kahden naisen pitämässä kaupassa myytiin monenlaista leipää, pullaa ja leivonnaista. Osin erilaisia kuin turistikatujen kahviloissa ja leipomossa, ja positiiviseen suuntaan erilaisia :) Enemmän espanjalaista ja enemmän perinteisempää - ja paljon omatekoista. Tai näin minusta ainakin tuntui, vaikka tutustuminen maan ruokaperinteeseen on vasta lapsenkengissä…

Valitsin kämpille vietäviksi köyhiä ritareita muistuttavat, sokeripäällysteiset neliöherkut. Myöhemmin minulle selvisi, että kyseessä on perinteinen espanjalainen pääsiäisherkku Torrijas, joista on useita variaatioita. Ana-Luisassa myytiin kaksikerroksisia ritareita, joiden välissä oli sitruunakreemiä (?). Seuraavana päivänä myynnissä oli yksinkertaisia vaihtoehtoja sekä sokerilla että hunajalla kuorrutettuna - ja pitihän niitäkin maistaa :) Ja kolmantena ranskanleivän näköisiä viipaleita…

Netistä selvitin, että neliöherkut valmistetaan - kuten köyhät ritarit - vaaleasta leivästä, joka kastetaan maitoon tai vaihtoehtoisesti makeaan viiniin ja voidellaan kananmunalla. Tämän jälkeen ne paistetaan oliiviöljyssä ja pyöritetään sokerissa tai hunajassa. Kaupoissa kuulemma myydään vartavasten tähän tarkoitukseen valmistettua vuokaleipää :)

Ja sateinen päiväni muuttui heti paljon aurinkoisemmaksi…

Panaderia Ana Luisa Av. Condes de San Isidro -kadulla lähellä Sohailin linnaa.

Kukkia, kiviä ja koiria

Kävin Fuengirolassa toimivan suomalaisen matkatoimiston Meriaturin bussimatkalla Cordobassa. Koko päivän kestävän retken pääkohde oli Cordoban kuuluisa katedraali La Mezquita (täällä), enkä lounaan syötyäni paljoa muuta ehtinyt kaupungista nähdäkään :) 

Lyhyt hetki ennen ja jälkeen opastettua vierailua Mezquitassa oli ns. omaa aikaa. Käytin ne hetket kiertelemällä isoa ”moskeijaa” ulkopäin ja tutustumalla rakennuksen sisäpihaan (täällä). Sekä kävelemällä Mezquitan lähellä olevilla vanhankaupungin pikkukujilla ja kurkkailemalla kujien sisäpihoille. 

Luin netistä, että Cordoban vanhakaupunki on Espanjan suurin ja että siellä on erityisen viehättäviä sisäpihoja eli patioita. Vaikka aikaa oli vähän ja otokseni pieni, tulin vakuuttuneeksi patioiden viehättävyydestä. Kävelyreitilleni osui mm. Meryam-nimisen nahkaverstaan kukkien täyttämä, kaksiosainen patio Encarnacion-kadulla. Mutta vanhankaupungin koko jäi varmistamatta… 

Törmäsin myös kahteen isännän kanssa päiväkahvilla olleeseen söpöliiniin :)

’

Kaunista kivetystä Mezquitan sisäpihalta.

Kahvia satamassa ja sardelleja kirkolla

Löysimme taas yhden uuden kivan ja rennon aamiaispaikan. Ulkopöytiä aivan meren äärellä lokkien keskellä. Valtavat lokit eivät kuitenkaan lentele pöytien päällä ruokaa varastamassa, vaan pysyttelevät läheisten veneiden katoilla ja rantatolppien päällä, missä niitä on mukava lähietäisyydeltä ihailla.

Fuengirolan huvivenesatamassa Paseo Maritimo ja rannan välissä on kahdessa rivissä kahviloita ja ravintoloita. Kadun puoleinen kuppilarivi oli vielä pääosin talviteloilla eli suljettu, mutta rannan puoleiset kymmenkunta pientä kuppilaa olivat jo lähes kaikki avattu. Onneksi näin päin, sillä ”eturivi”vaikutti huomattavasti meluisammalta kuin vaikeammin löydettävissä oleva rannan puoleinen kuppilarivi, jonne ennen lounasta oli eksynyt vain jokunen ohikulkija. Suosittelen kokeilemaan :)

Iltapäivällä kävelimme Ukin kanssa Plaza del Carmen -aukiolle suomalaisille tuttuun Los Bolichesin kaupunginosaan. Päämäärämme oli jo viime vuonna mukavaksi todettu Torreblanca-ravintola (täällä) kauniin valkoiseksi rapatun kirkon (täällä) edessä. Ja taas saimme hyvää ja edullista. Niin grillatut katkaravut (gambas blancha) kuin friteeratut sardellit (Boquerones fritos) olivat tuoreita ja hyvin valmistettuja. 

Mutta vasta kello yhden jälkeen, sillä siihen asti Cafe Bar Torreblancassa - kuten useammassa muussakin paikassa - tarjoillaan vain erilaisia aamiaisjuttuja. Ja yhden jälkeen ei taas enää voi tilata aamiaisleipiä, vaan ainoastaan lounasvaihtoehtoja. Asia, joka minulta edelleen pakkaa usein täällä unohtumaan :)

Tuttuja polkuja täällä Fuengirolassa paljon kuljetaan, mutta onneksi väliin rohkenen ”eksyä” myös uusiin maisemiin. Ja tänä vuonna se on ensisijaisesti ollut paikallisten vaellusporukoiden löytäminen :)

Aamuinen cafe con leche Fuengirolan vaatimattomassa huvivenesatamassa.

Boquerones fritos

Cafe Bar Torreblanca ”suomalaiskirkon” - Barraquia Virgen del Carmen y Santa Fe - kupeessa.