Vuosi elämästäni

Vuosi 2017 vilahti. Jokainen uusi vuosi aina edellistä nopeammin. Tai siltä ainakin tuntuu. Tosin nykyään koen eläväni positiivisessa mielessä hitaammin ja enemmän tässä hetkessä kuin nuorempana. Työikäisenä perheenäitinä elin usein ns. sitku-elämää. Sittenkun ollaan kaikki terveitä, sittenkun loma alkaa, sittenkun nuorin menee kouluun, sittenkun toiseksi vanhin palaa vaihtarivuodelta, sittenkun esikoinen muuttaa kotoa, sittenkun töissä helpottaa, sittenkun remontti on ohi...

Kaikesta huolimatta vuosi 2017 vilahti. Aika tavanomainen ja arkinen vuosi. Mutta koin eläneeni ja tunteneeni. Tunteneeni - ja täytyy myöntää että se on minulle iso asia. Toki olen aina tuntenut, mutta vasta 10-15 vuoden ajan olen tajunnut, miten tärkeää on tunnistaa omat tunteensa ja osata sanoittaa ne sekä itselle että lähimmille ihmisille. Ja miten tärkeää tämä on omalle hyvinvoinnille ja aidoille ja toimiville ihmissuhteille.

Mitä olen tuntenut vuonna 2017? Olenko tuntenut iloa, surua, pelkoa, vihaa? Entä rakkautta? Entä häpeää tai syyllisyyttä?

Olen tuntenut valtavasti iloa, kun olen voinut (ikä, terveys ym asiat huomioiden) treenata tangoa, foksia, valssia, rumbaa ja fuskua useamman kerran viikossa. Ja huomannut että olen joka kuukausi oppinut lisää tanssista. Samalla olen myös oppinut rentoa olemista alkujaan vieraiden ihmisten kanssa. Ja uskaltanut päästää edes vähän irti minulle turvaa tuovista ennakkoluuloistani ja ihmisten ”luokitteluista”. Jokapäiväinen ilonaiheeni on ollut myös nelivuotiaan Muru-koiran pohjaton luottamus ja innokas lähelletulo.

Vuoden aikana olen surrut ja pelännyt, kun läheisellä ihmisellä todettiin helmikuussa syöpä. Onneksi leikkauksen ja rankkojen hoitojen jälkeen tauti tuntuu rauhoittuneen. Ahdistavia tunteitani on hellittänyt, kun läheiseni itse on suhtautunut tilanteeseen rauhallisesti ja jatkanut elämäänsä taudin kanssa - ei sitä kieltäen eikä salaten, muttei myöskään päästänyt sitä koko elämäänsä hallitsemaan.

Olen myös pelännyt - tai oikeammin ollut huolestunut ja hermostunut - kun Lontoontyttö muutti keväällä Bangkokiin ”miten tyttö selviää yksin vieraassa kulttuurissa ja vaativassa työssään?” Samalla olen kuitenkin ihaillut tyttäreni rohkeutta, selviytymiskykyä ja peräksiantamattomuutta.
Huolestun (liian) herkästi läheisteni asioista, joten pelkoa ja huolta olen vuoden aikana tuntenut muidenkin aikuisten lasteni ja heidän perheidensä takia - ja pääosin täysin turhaan.

Entä rakkaus? Tunnen, miten rakastan jokaista viittä aikuista lastani suuresti, mutta sen sanominen tai muuten näyttäminen ei minulle ole aina helppoa. Kun lapset olivat pieniä, koen että pystyin välittämään heille rakkauttani monin tavoin, mutta heidän aikuistuttuaan rakkauden ilmaiseminen on vaikeutunut. Siinä on vielä paljon oppimista... Helpompaa on halein ja pusuin rakastaa kolmea Pikkumiestä - tyttären 6- ja 7-vuotiaita ja pojan yksivuotiasta. Ja helmikuussa syntyy yksi halittava lisää!

Vuoden aikana olen joitakin kertoja ollut äärettömän vihainen, ja myös lievempää vihastumista ja ärtymistä vuoteen on mahtunut. Samoin kuin häpeää ja syyllisyyttä, mutta ne tunnot ovat niin henkilökohtaisia että jätän niistä kirjoittamatta.

Eli tunteikas vuosi - onneksi.

Top10

Listasin marraskuussa 2014 silloiset viisi lempiblogiani (täällä), joita kaikkia seurailen edelleen. Kaksi niistä eli Orvokki4you ja LondonHappens kuuluu tälläkin hetkellä blogilistani Topteniin eli blogeihin, jotka avaan heti huomattuani uuden postauksen.

Orvokki4you (täällä) on ensisijassa valokuvablogi - onnistuneita otoksia hiipivistä hetkistä huumorilla höystettynä. Orvokki on aktiivinen sekä postaajana että blogien kommentoijana. Ilostun joka kerta Orvokin monisanaisista ja kannustavista kommenteista. Orvokin aktiivisuus heijastuu myös lukuisina seuraajina, jotka kommenttien perusteella asuvat ympäri maailmaa. Napsautan Orvokki4you-blogin auki päivittäin: "Mikähän kuva tänään ilahduttaa päivääni?"

LondonHappens-blogiin (täällä) törmäsin sattumalta etsiessäni Brittein saarilla asuvien suomalaisten blogeja - yksi tyttäristäni on asunut kolmisen vuotta Lontoossa. Alkuun seurasin useampaakin brittiblogia, mutta vähitellen näistä on hioutunut tämä helmi - nuoren suomalaisnaisen ahkerasti päivittyvä valokuvablogi suurkaupungin arjesta. Blogin sivupalkeista löytyy nettiosoitteita, joista saa lisäinfoa Lontoosta ja kaupungin ajankohtaisista riennoista.

Olen pitkään seurannut myös Katjan Katveita-blogia (täällä) ja Aimariin Kuvakirjeitä Karstikonperältä -blogia (täällä). Kummassakin on upeita valokuvia ja selkeää, rauhoittavaa tekstiä - edellisessä "etsitään elämän lepopaikkoja, katveita"  ja jälkimmäisessä kirjataan "ajatuksia pohjoisen porstuaan muuttaneen näkökulmasta". Etenkin Katjan kirjoitukset jäävät aina mietityttämään "miten tämä juttu on omalla kohdallani". Katjan Katveita taitaa tällä hetkellä olla suosikkiblogini...

Uusia tuttavuuksia on suosittu ruokablogi Campasimpukka (täällä). Olen aiemminkin kuullut kehuja blogista, mutta eksyin sivuille vasta rinnakkaisblogin CampaCaminon (täällä) kautta. Kirjoittajan kävely- ja vaellusretkistä kertova CampaCamino taitaa olla tauolla, edellinen päivitys on neljän kuukauden takaa. Koska perheessämme Ukki, Vävypoika ja tyttäret hoitavat toistaiseksi pääosin kokkauspuolen - minä kuulun hankinta- ja raivausjoukkoihin - en seuraa ahkerasti ruokablogeja. CampaSimpukka kuitenkin nappasi. Sarin kirjoitustapa on selkeää, reseptit lähellä ruokamieltymyksiäni ja pisteenä iin päällä jutut ravintolakäynneistä, jotka ruokahifistelijän vaimona ja anoppina tutkin tarkkaan vinkkejä kalastellen. Kiitos Sari onnstuneesta blogista!

IhanKaikkiKotona (täällä) on IhanKivaKäsityöblogi. Olen käsityöihminen, joka harvoin hurahtaa sukkien ja peittojen ulkopuolelle, mutta tämä blogi on kannustanut jämähtänyttä mummia yrittämään välillä muutakin. Ahkerasti päivittyvä blogi, jota kirjoittaa käsittämättömän ahkera käsityöihminen. Jatkan seuraamista uusia töytäisyjä odotellen.

Paritanssipäiväkirja (täällä) ja Ihan tavis (täällä) ovat erilaisia - mutta ihan ihania - tanssiblogeja. Edellinen on tanssinopettajaksi opiskelleen Jyrki Keisalan päiväkirjamaista tilitystä paritanssin ympäriltä ensin opiskelijan ja nykyään opettajan näkökulmasta. Jälkimmäisessä 40+ nainen kertoo terveys- ja kauneusasioiden lomassa tanssikokemuksistaan lavatanssimaailmassa. Jyrkin blogista haen vinkkejä "tanssiuralleni" ja tanssinaisen kertomiksista kannustusta omille tanssiretkilleni.

Uudempia tuttavuuksia ovat ChezHelena ja Kaksin kaunihimpi. ChezHelenassa (täällä) toimittaja Helena Liikanen-Renger kuvaa lapsiperheen elämää Antibesissa Etelä-Ranskassa. Blogi valikoitui lukulistalleni samoista syistä kuin LondonHappens. Sisko miehineen asuu osan vuotta Etelä-Ranskassa, ja koska kumpikaan heistä ei kirjoita blogia (vinkkivinkki), etsin blogeja samoilla seuduilla asuvista kirjoitusintoisista suomalaisista. Valokylläisiä kuvia ja jäntevää toimittajan tekstiä. Välissä retkivinkkejä tuleville Ranskan visiiteilleni (hope so).

Kaksin kaunihimpi (täällä) on nuoren naisen rehellinen blogi, jossa hän ikäistensä tapaan tilittää avoimesti elämänsä iloista ja suruista: juttuja rakkauksista, lapsista, opiskeluista ja myös vakavasta sairaudesta eli pääosin asioita mummin elämänpiirin ulkopuolelta. Löysin blogin iltapäivälehden artikkelin perusteella, ja ihastuin nuoren kirjoittajan selkeään ja rohkeaan tyyliin. Tätä blogia lukiessani koen ehkä eniten tirkisteleväni toisen elämää, mutta silti tykkään, ja olen jopa tavoistani poiketen joskus kommentoinut tekstejä.

Arkisia valokuvia, rauhallista jutustelua ja varovaista tirkistelyä. Blogimaailmani maaliskuussa 2017.

Vuosi elämästäni

Vuosi vieri vikkelään, vuosi vuodelta vikkelämpää. Yhä tärkeämpää on sisäistää että elämä on tässä ja nyt - nykykielellä olla läsnä omassa elämässään.

Omaan vuoteeni on vaikuttanut ainakin kolme juttua. Ensinnäkin vuodenvaihteen pitkä sairastelu - kaksi perättäistä keuhkokuumetta, joista jälkimmäinen vei viikoksi tiputukseen sairaalaan (täällä). Hidas toipuminen yllätti ja pysähdytti ajattelemaan laajemminkin.

Olen oppinut elämään terveen elämää, jonka "pikkusairaus" saattaa hetkeksi keskeyttää. Pari päivää lepoa ja taas pusketaan täysillä. Sellaista Joko terve tai sairas -elämää eli joko/tai-elämää. Todellisuudessahan elämä on sekä/että-elämää - terve/sairas-akselin lisäksi kaikilla muillakin elämisen alueilla. Teoriassa olen tämän vuosia ymmärtänyt ja hyväksynyt, mutta tosielämässä siinä on vieläkin opettelemista.

Osittain pitkittynyt keuhkokuume vaikutti myös vuoden toiseen merkittävään tapahtumaan. Helmikuun alussa muutin asumaan mökillemme Länsi-Suomeen (täällä). Kyseessä ei ollut mikään tietoinen päätös tai valinta, vaan vähitellen pitkitin ja pitkitin alkujaan viikonlopuksi suunniteltua mökkivisiittiä. Ainoana seuranani oli Muru-koira - Ukki kävi lähinnä viikonloppuisin. Yllätin totaalisesti itseni ja muut perheenjäsenet, sillä kymmenien mökkivuosiemme aikana en ole koskaan halunnut yöpyä yksin mökillä. Toisaalta vähän siihen on suurperheessä ollut tilaa tai mahdollisuutta.

Viihdyin mökillä yli kaksi kuukautta huhtikuiseen Riikan matkaamme (täällä) asti. Nautin suunnattomasti hiljaisuudesta, rauhasta ja luonnosta kirjaten aatoksiani ahkerasti myös blogiini.

Kolmas mieleenjäänyt asia vuodessani oli pojanpojan syntyminen ja se että pojastani tuli isä (täällä). En koskaan unohda niitä onnenkyyneleitä, kun tyttäreni seitsemän vuotta sitten miehensä kanssa kertoi saavansa vauvan. Ekaa onnen ja ilon kertaa on vaikea päihittää. Mutta on erilaista seurata oman pojan kasvua isäksi kuin oman tyttären kasvua äidiksi. Ehkä äidiksi kasvaminen on minulle naisena tutumpaa kuin isäksi kasvaminen - samaistuminen on helpompaa?

Siinäpä taitaa olla vuoden tärkeimmät. Joukkoon voisi vielä lisätä vuosia suunnitellun mökkisaunan valmistumisen (täällä) ja pitkään ajatellun kirppismatkan (täällä) toteutumisen aikuisten tyttärieni kanssa.

Vuotta sävytti myös se, että matkasin ulkomaille vähemmän kuin edellisinä vuosina. Aiemmin olen pari kertaa vuodessa pistäytynyt ainakin Välimeren maissa. Viime vuonna kävin vain Riikassa (täällä) ja parilla laivareissulla Tallinnassa ja Tukholmassa. Kotimaassakaan en päässyt Jyväskylää pidemmälle (täällä). Mutta kivaa on ollut näillä lyhytmatkoillakin, joilla olemme Ukin kanssa osanneet hakeutua myös perusnähtävyyksien ulkopuolelle. Työjako on ollut se, että minä suunnittelen retkiohjelman ja Ukki hoitaa ravintolapuolen. Ja molemmat ovat nauttineet.

Minua on vuoden aikana yhä enemmän alkanut kiinnostaa myös mennyt - vanhempieni ja isovanhempieni elämä ja valinnat. Vuosilukujen lisäksi se mitä sukujuhlissa ei kerrota, mistä ei ääneen puhuta - ei osata tai ei haluta. Miten heidän valintojaan on ohjannut rakkaus ja elämännälkä, innostus ja tiedonhalu, arkuus ja pelko? Miten he ovat osanneet liittyä toisiin ihmisiin, osoittaa tunteitaan tai miten reagoineet vaikeuksiin? Ehkä samalla opin jotain itsestänikin.

Tervetuloa vuosi 2017 - nöyränä toiveena, että hieman hitaammin vierisit.

Blogini 2015

Vuoden 2015 tammikuussa tein kivan katsauksen edellisen vuoden 2014 suosituimmista blogipostauksistani (täällä). Tämän vuoden tammikuussa suunnittelin samaa, mutta alkuvuoden sairastelun ja toipumisen touhussa asia unohtui. Tartunpa katsaukseen nyt - parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Vuonna 2015 blogini kaksi ylivoimaisesti suosituinta postausta olivat paljastus Kirppisblogistani (täällä) ja Mummin mussut -niminen postaus (täällä), jossa on siluettimaiset valokuvat Pikkupojista Tukholman Vasa-museossa. Pikainen onnistunut oivallus eläväisistä pojista.

Tammikuun luetuin juttu oli siis yllä mainittu Kirppisblogi-postaus, jossa kerroin avaavani kirppisretkistäni ja -ostoistani kertovan blogini lukijoille (täällä). Alkujaan kirjoitin blogia vain itselleni listaten muistiin kirpputoreilta ostamani vaatteet ja tavarat hintoineen. Toiseksi eniten lukijoita tammikuussa keräsi Keltaista kehiin -sisustuspostaus, jossa kuvailin kahta Marimekon keltaista pöytäliinaa (täällä).

Helmikuussa huomattiin postaus, jossa kehuin pienestä kulosaarelaisesta kioskista ostamaani juustosämpylää (täällä), sekä valokuva kevään ensimmäisistä lumikelloista (täällä). Maaliskuun ehdoton suosikki oli kirjoitukseni hitaasta foksista (täällä), vaikka uudelleen lukiessani en ymmärrä jutusta mitään eikä todennäköisesti lukijatkaan...

Huhtikuussa luettiin roihuvuorelaisen joutsenparin munasta (täällä) sekä pikapyrähdyksestäni Ahvenanmaalle (täällä). Toukokuussa tykättiin postauksesta, jossa kerroin syöpään kuolleen Elinan koskettavasta kirjasta (täällä) sekä jutusta arkisesta seikkailustani Helsingin Kalliossa (täällä). Kesäkuussa huomiota keräsi kaksi tanssikertomustani - toisessa kuvailin pettymyksiäni Pavin tanssilavalla (täällä) ja toisessa mukavampaa menoa Merimelojien majalla (täällä).

Heinäkuun suosikkeja olivat jutut Pikkupoikien värikkäästä viikosta mökillä Mummin ja Ukin hoivassa (täällä) sekä ensikertalaisen innostuksesta Valasrannan tanssileirillä (täällä). Elokuu oli blogissani hiljainen - ahkerimmin tutkittiin kaunista valokuvaa kaupunkikotimme lasikkoon katetusta ruokapöydästä (täällä). Eikä syyskuussakaan ollut ruuhkaa - eniten kävijöitä keräsi postaus mökillä aloitetusta sauna- ja piharempasta (täällä). Lokakuussa lukijoita kiinnosti kuvaus ihanasta merenrantahuoneistosta lyhyellä Porton visiitillämme (täällä) sekä kaksi vanhaa valokuvaa 88-vuotiaasta enostani (täällä) - postaus, jonka julkaisin vain pari kuukautta ennen enoni kuolemaa.

Marraskuun ylivoimainen voittaja oli Mummin mussut -postaus (täällä), kaukana perässä - mutta kakkosena kuitenkin - keikkui postaus suosikkiblogeistani (täällä). Joulukuussa lukijoita kiehtoi kaksi eläimistä näpättyä valokuvaa: toisessa tuntematon poni seisoi Helsingin keskustassa (täällä) ja toisessa Opiskelijatytön Chloe-koira kurkkaili mökin ikkunasta (täällä).

Tanssia, lapsenlapsia, matkoja, remonttia sekä kukkia, koiria ja lintuja. Kuvannee hyvin vuottani...

Blogini 2014

London Happens -blogin kirjoittaja on koonnut kivan vuosikatsauksen (täällä) edellisen blogivuotensa suosikkiteksteistä. Suosittua kuulemma blogeissa, enkä ihmettele - itsekin ihastuin ja nappasin idean.

Päivitin blogiani lähes päivittäin: 21-35 kertaa kuukaudessa - paitsi kesäkuussa, jolloin kirjoitin vain 12 postausta. Kesäkuussa harkitsin blogini lopettamista ja siirtyväni kirjoittamaan vain yksityistä päiväkirjaa. Päätin kuitenkin jatkaa, koska pinnallistenkin iloasioiden kirjaaminen kännykkäkuvien kanssa on kivaa.

Blogini kaikkien aikojen suosituin postaus oli lokakuussa kirjoitettu juttu Äitimuorin Poikakaverin 85-vuotispäiviltä - huippuna upea valokuva Poikakaverista hienoissa lainatuissa juhlatamineissa (täällä). Jutun otsikko oli alkuun "Poikakaveri 85v", joten liekö juttua kurkistaneet myös "todelliset" poikakaverin etsijät ja muut uteliaat. Huomatessani ylenmääräisen innostuksen muutin jutun otsikon "Jussi 85v", mutta vieläkin se näyttää herättävän kiinnostusta. No, onhan Jussin kuva upea ja edustava... Ja Jussi muutenkin mukava, vaikka varattu.

Tammikuun suosikkijuttu oli Haaste (täällä), jossa MammaN Muistikirja-blogista (täällä) haastoi minut vastaamaan kymmeneen henkilökohtaiseen kysymykseen. Tein työtä käskettyä ja haastoin edelleen Marjatan Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia -blogista (täällä) ja Ritan Ritan huone -blogista (täällä).

Helmikuussa luettiin eniten juttuja London today (täällä) ja Josko? (täällä), jotka olivat viime vuoden toiseksi ja kolmanneksi luetuimmat jutut blogissani. London today -postauksessa oli ilman tekstiä oleva, Lontoontytön ottama valokuva sateenkaaresta Lontoon katujen yllä. Lukijat lienevät eksyneet sivulle lähinnä otsikon takia etsiessään faktoja Lontoosta. Josko? -postauksessa funtsailin toivettani kävellä Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreittiä Pohjois-Espanjassa. Liekö unelmani lähempänä toteutumista Lontoontytön muuttaessa tammikuussa lähelle vaellusreitin päätepistettä? Johdatusta, sanoisi Paraskaverin Sisko Itä-Suomesta.

Maaliskuun Lastenkirja lapsuudestani -postauksella (täällä) osallistuin Sininen keskitie -blogin lastenkirjahaasteeseen (täällä) kertomalla Kissa joka luuli olevansa Hiiri -kirjasta. Huhtikuun suosikki oli postaus Lontoon matkan plussista ja miinuksista nimellä Pros&Cons (täällä). Matkan spesiaalia oli seura eli kolmevuotias Pikkupoika.

Toukokuussa eniten katsojia sai juttu Mummon akkunalla (täällä), jossa oli valokuva Mökin ikkunalaudalla kukkivasta punaisesta pelarkuusta. Kesäkuun hitti oli Blogitauko-postaus (täällä) ja heinäkuussa katsojia keräsi kauniit valokuvat Siskon tytön häistä Suomenlinnassa "Häähumua" (täällä). Elokuussa eniten käytiin kurkkaamassa upeiksi kasvaneita kaupunkikodin pelarkuita otsikolla Partsi elokuosissa (täällä).

Syyskuussa kehiin pääsi tanssipostaus eli Wanha tango (täällä), jossa kuvasin kuusikymppisen ensiaskeleita tanssin haastavassa maailmassa. Tähän ja muihinkin tanssipostauksiini olen saanut ihanaa kannustusta tanssin konkareilta Orvokilta (täällä) ja Pirjolta (täällä). Kannustuksenne lämmittää ja rohkaisee vanhaa aloittelijaa!

Lokakuun ennätys oli edellä mainittu postaus 85-vuotiaasta Jussista (täällä). Marraskuun voittaja oli kauniit kuvat lapsuudenkodistani "Eräs koti 1961-2012" (täällä). Ja joulukuussa eniten kävijöitä oli jutussa Minä ja perhe, jossa kerroin seitsenhenkisestä perheestäni (täällä).

Yksi omista suosikkijutuistani viime vuodelta oli juttu siskoni syntymästä maaliskuussa 1954 (täällä). Lukijoiden suosikeiksi nousi niin perhejuttuja, tanssia, kävelyä, matkoja, mökkiä, kukkia, juhlia, sisustusta kuin haastetorinoitakin käsittelevät postaukset. Kuvannee nykyistä elämääni? Samoilla aiheilla jatketaan....

Vuosi 2014 kuvina

Innostuin Vuosi kuvina -haasteesta marraskuussa 2013 (täällä). Vinkin sain Jaanalta Täällä toisen tähden alla -blogista. Kuvauspaikaksi valitsin kanavanäkymän Itä-Helsingistä. Paikan, josta kuljen joka päivä vähintään kerran Murua ulkoiluttaessani. Kuvauspäivänä yritin pitää joka kuukauden 15. päivää ilmoista riippumatta. Kesäkuukausina oltiin usein maalla tai matkoilla, ja kuvauspäivä saattoi heittää. Talvikuukausina tuotti väliin vaikeaa päästä paikalle riittävän valoisaan aikaan eli kymmenen ja kahden välillä.

Vaikka aloitin kuvaamiset jo vuoden 2013 marraskuussa, jatkoin kuvaamista vielä vuoden 2014 marras- ja joulukuussa, jotta sain täyteen koko 2014 vuoden eli tammikuusta joulukuuhun. Nyt haaste on valmis. Tähän postaukseen on koottu kaikki 12 maisemakuvaa. Kuukausittaiset postaukset löytyvät sivupalkin Vuosikuvina-otsikon alta.

Haaste oli kiva, vaikka usein kyllästyin saman, jopa tylsän maiseman kuvaamiseen. Kaikesta huolimatta aion jatkaa haastetta ensi vuonna. Tammikuussa päätän, mitä näkymää alan kuvata.