Nice

It’s Spring in Helsinki, too :)

Hämmentävä silta

Tutustuessani mennä viikolla Nurmesniemien ateljeekotiin Helsingin Kulosaaressa (täällä) en voinut olla ihmettelemättä merellä näkyvää siltaviritelmää. Kyseessä oli Kruunuvuorensilta, joka tulee yhdistämään Laajasalon Korkeasaareen. Se on tarkoitettu vain joukkoliikenteelle, jalankulkijoille ja pyöräilijöille, ei lainkaan yksityisautoille.

Kruunuvuorensilta tullaan avaamaan jalankulkijoille ja pyöräilijöille tämän kevään tai kesän aikana ja raitiovaunuille vuoden 2027 kuluessa. Silta on 1,2 kilometriä eli se on Suomen pisin silta. Korkeasaaresta matkaa voi edelleen jatkaa Mustikkamaan kautta Merihakaan asti. Ensin Finkensiltaa Korkeasaaresta Mustikkamaalle ja sitten Merihaansiltaa Mustikkamaalta Merihakaan. Tai toisin päin :) Kaksi jälkimmäistä siltaa on avattu jalankulkijoille jo viime vuonna. 

Kiva että saadaan lyhyempi yhteys Hakaniemen ja Laajasalon välille. Mutta kyllä pitkä silta pilaa upean merinäkymän, joka on avautunut Kulosaaren eteläkärjestä ja esim. ravintola Kulosaaren Casinon ikonisesta Merisalista. Hämmentävää…

Vai onko tämä vain nykyaikaa, jossa eläkeläismummi ei enää pysy perässä…

Uusi silta näkyi häiritsevästi myös Nurmesniemen ateljeekodin (täällä) pihalle.

Tanssia taivaalla

Pilvet maalasivat Fugen taivaalle taas uskomatonta taideteosta…

Poitsun kanssa Espanjassa

Lähdin Esikoisen nuorimman pojan kanssa tervehtimään Ukkia Fuengirolaan. Olosuhteiden sanelema lyhyt reissu - kolme kokonaista päivää perillä ja molemmissa päissä yksi matkapäivä. Mutta jo ensimmäisenä päivänä eli eilen olemme kokeneet paljon kivaa yhdessä. Pääosin meille eläkeläisille tuttuja, mutta myös pikkupojalle kivoja lomajuttuja :)

On ihmetelty ja ihasteltu auringon nousua ja käyty kakkosaamupalalla Ukin lempparikahvilassa Cafe Reina Anassa (täällä), jossa Pikkupojan vierailun kunniaksi herkuttelimme myös suklaaseen kastettavilla churroilla. On kävelty rannalla ja lennätetty roinakaupasta viidellä eurolla ostettua styroxlennokkia, joka muuten tekee käsittämättömän upeita lentokiemuroita. Ja on uitu jääkylmässä merivedessä tai siis Pikkupoika on uinut - tai ehkä oikeammin kastautunut - ja Mummi on katsellut vedenrajassa toppatakki päällä ja Ukki loma-asunnon parvekkeella kahvikuppi kädessä :)

Ja iltapäivällä kävimme vielä Fuengirolan eläintarhassa (täällä), vaikka en mikään eläintarhojen kannattaja olekaan…

Täällä tulvii

Viikonlopun myrskypäivien jälkeen Rio de Fuengirola -joki, joka erottaa Sohailin linnan Fuengirolan keskustasta, tulvi yli äyräidensä. Joen molempia puolia reunustavat kävely- ja pyöräilyreitit olivat maanantaiaamuna ainakin puoli metriä veden alla. 

Roskakorikin törrötti ihmeissään keskellä tulvavettä…

Maanantaiaamuna myrskypilvet jatkoivat matkaansa horisontin taakse. 

Kuun sirppi oikeassa yläkulmassa :)

Kaupungin kujilla meno oli entisellään. Rauhallista ja kuivaa, eikä tietoakaan tulvista.

Kolumbuksen jäljillä

Marras-joulukuun vaihteessa Fuengirolan satamassa vieraili Santa Maria -niminen museoalus. Komea purjehduskelpoinen laiva on (lähes) kopio samannimisestä kolmemastoisesta aluksesta, jolla Kristoffer Kolumbus (1451-1506) miehistöineen vuonna 1492 purjehti Atlannin valtameren yli ja ”löysi ensimmäisenä” uuden mantereen - Amerikan. Nykyään tosin tiedetään, että vikingit olivat rantautuneet Pohjois-Amerikkaan jo 1000-luvun alussa eli 500 vuotta ennen Kolumbusta.

Italiassa syntynyt Kolumbus lähti kolmella laivalla ja noin 50 merimiehen kanssa etsimään meritietä Intiaan. Matkan suojelijana ja rahoittajana oli Espanjan historian ehkä merkittävin hallitsijapari Isabella ja Ferdinand (täällä). Lähdettyään Espanjan mantereelta ja pysähdyttyään Kanarian saarilla laivue saapui runsaan kuukauden avomeripurjehduksen jälkeen Bahamasaarille. He tosin uskoivat saapuneensa Intiaan, ja tämä käsitys Kolumbuksella oli kuolemaansa eli vuoteen 1506 asti.

Paluumatkan alussa joulukuussa 1492 laivueen pääalus Santa Maria haaksirikkoutui ja upposi Haitin edustalla. Laivasta ei jäänyt valokuvia eikä työpiirrustuksia, eikä hylkyä ole yrityksistä huolimatta löydetty, joten tarkkaa tietoa laivan mittasuhteista ei ole säilynyt.

Santa Marian arvioidaan olleen noin 20 metriä pitkä ja 5-8 metriä leveä. Tämän arvion ja säilyneiden päivä- ja lokikirjamerkintöihin perusteella Santa Mariasta on vuosisatojen aikana rakennettu useita mahdollisimman ”aitoja” kopioita eli replikoita. 

Fuengirolassa vieraillut ”Santa Maria” on valmistettu vuonna 2018 Huelvassa Lounais-Espanjassa ja sen pituus oli 28 metriä ja leveys 8 metriä. Tämä eri maiden satamia kiertävä alus on tarkoitettu lähinnä museo- ja näytöskäyttöön. 

Alukseen pääsi tutustumaan maksettuaan kahdeksan euroa. Kannella kävellessä alus tuntui yllättävän pieneltä ja ahtaalta 30 miehelle, vaikka se oli useamman metrin pidempi ja ehkä myös leveämpi kuin alkuperäinen Santa Maria. Vain kapteenille oli erillinen hytti ja vaihtovuorojen välissä miehistö nukkui kannella, sillä ruuma oli pakattu täyteen viiniä sekä kuivattua ja suolattua ruokaa.

Kannella mastojen ja köysien keskellä seistessä tuntui hämmentävältä ajatella, että tällaisella purkilla lähdettiin purjehtimaan kohti täydellistä tuntemattomuutta ”horisontin tuolle puolen”. Ja ilman nykyaikaisia satelliittipuhelimia ja tutkajärjestelmiä…

Kk

Santa Maria matkalla uusiin seikkailuihin…

Good morning

Parveke merelle

Parasta Fuengirolan vuokrakämpässä on merelle aukeava parveke. Aamuisin parvekkeelta saa seurata upeaa näytelmää, kun aurinko nousee meren horisontin takaa (täällä). Sama näytelmä toistuu päivästä toiseen, mutta silti joka päivä erilaisena ja ainutlaatuisena.

Jaksan pitkiä aikoja - aamulla, päivällä tai illalla - seistä tai istua partsilla ja vain katsella ja ihmetellä edessä aukeavaa merta ja taivasta. Seurata aaltojen liikkeitä, lokkien lentoa ja vaihtuvia tähtikuvioita. Ja tietysti pilviä, jotka saattavat lyhyessä ajassa muuttaa niin muotoaan kuin väriään. 

Erityisesti tykkään tuijottaa kuuta ja arvuutella, mistä se milloinkin nousee. Ja ihmetellä, miten nopeasti se kasvaa ohuesta sirpistä pyöreäksi täyskuuksi ja päinvastoin.

Väliin parvekkeelta saa seurata myös erityisiä luonnon näytelmiä. Kuten viikonloppuna, jolloin lyhyen sateen jälkeen taivaalle ilmestyi koko taivaan kannen ylittävä sateenkaari. Ja hetken näkyvissä oli jopa kaksi rinnakkaista sateenkaarta :) 

Kyllä meitin kelpaa…

Täällä taas

Maanantaina lensin Murun kanssa kuudeksi viikoksi Espanjaan meren rannalle lähelle Sohailin linnaa Fuengirolan länsiosaan. Samaan kahden makuuhuoneen huoneistoon, jossa Ukki on viettänyt myös kaksi edellistä talvea (täällä). Miksi toimivaksi todettua vaihtamaan, vaikka se ei älyttömän kodikas olekaan :)

Heti tultuani aloin pikkuhommiin. Viereisestä verho- ja tyynykaupasta ostin värikkään pöytäliinan kympillä ja samaa sävyä olevan sohvatyynyn seitsemällä eurolla. Ja a vot, asunnosta tuli heti paljon kodikkaampi. Huomenna käyn viereiseltä joulutorilta ostamassa ison punaisen joulutähden vitosella ja lähipäivinä ajan paikallisjunalla Malagan Ikeaan, josta raahaan olohuoneeseen vielä ison maton sekä muovisen joulukuusen :)

Asunnon kohentelun lisäksi kaksi ensimmäistä päivää on kulunut lähinnä auringon kiertoa seuratessa, merta katsellessa ja kaupungin kujia kävellessä. Ja tietty ruokakaappia täytellessä - bataatteja, sipuleita, omenia, viinirypäleitä, patonkia, teetä, oliiviöljyä, Kanarian banaaneja, katkarapuja. Ja tietysti Suomi-kaupasta olen hakenut ruisleipää ja sormisuolaa…

Harmiksemme kahdelta aiemmalta vuodelta tutuksi tullut italialainen aamukahvipaikkamme La Corte Italia (täällä) on muuttanut aukioloaikojaan niin, että se aukeaa vasta puolelta päivin. Onneksi toinen aamusuosikkimme Cafe Bar Reina Ana (täällä) avataan edelleen heti seitsemän jälkeen.

Ja myös huomiseksi on luvattu aurinkoa - jee :)

Uusi pöytäliina piristää ihmeesti :)

Fuengirolan länsiosan tuttuja kujia

Cafe Reina Anan aamuherkkuja

Aamuista seuraa

Sörve tuletorn

Merkittävä syy, miksi osallistuin nelipäiväiselle pyöräretkelle Kuressaaressa, oli - pyöräilyn lisäksi - se, että retkellä käytiin Sörven majakalla Sörvenniemen kärjessä - Saarenmaan eteläisimmässä kolkassa. Yli 50 kilometrin pyörämatka Kuressaaresta majakalle täytti odotukseni, vaikka meri niemen länsirantaa kulkevalta tieltä näkyikin vain parin viimeisen kilometrin matkalta, jolloin komea majakkakin näkyi jo horisontissa  :)

Toisena pyöräilypäivänä ajoimme porukalla Kuressaaresta Sörven majakalle. Tosin pääosin ajoin yksikseni, sillä erkaannuin muista jo alkumatkasta. Tykkään kulkea ja myös pyöräillä yksin (tai kaksin), sillä rakastan pysähdellä ja poiketa reitiltä ihmettelemään - ja ehkä myös valokuvaamaan kaikkea näkemääni kaunista, jännää ja mielenkiintoista. Kotiaan kantavaa etanaa, unikkojen täyttämää niittyä, apilanmuotoista ikkunaa, ukkosta ennustavaa taivaanrantaa sekä toinen toistaan oudompia bussipysäkkirakennelmia, joita Saarenmaalla ja myös muualla Virossa riittää :)

Matkalla huomasin, miten tärkeitä asfalttitien reunassa olevat valkoiset reunaviivat ovat myös pyöräilijöille. Autojen ohittaessa selkeästi merkatut reunaviivat helpottavat pyöräilijän tasapainon pitämistä. Tosin Virossa pääosa autoilijoista kiertää pyörät riittävän kaukaa. Kiitos heille siitä :) Yksin pyöräilyä Virossa helpottaa - ja luo turvaa - myös se, että GoogleMaps toimii lähes kaikkialla, kuten jo viime vuoden pyörämatkoilla totesin. 

Reitti Kuressaaresta Sövren majakalle oli suoraa ja mäetöntä eli helppo ja mukava pyöräillä. Ensimmäiset 20 kilometriä Salmen kylään asti oli hyvää pyörätietä - jees - ja loppu 30 kilometriä päällystettyä, reunamerkattua maantietä. Ja takaisin Kuressaareen pääsimme halutessamme Launokorven bussin kyydissä. Ja kaikki paitsi kaksi sinnikästä pyöräilijää halusivat…

Opin taas lisää viroa - tuletorn :) Sörven majakan lisäksi Virossa on kesäisin auki 12 majakkaa, joista lisätietoa saa mm. Viron majakkaseuran sivuilta www.etts.ee. 

Pysähdys paikallisessa kahvilassa Salmen kylässä. 

Sörven korkea majakka näkyy sitä lähestyessä jo pitkältä.

Sörvenniemen kärjessä on ollut majakka 1600-luvulta alkaen. 

Nykyinen 52 metriä korkea, teräsbetoninen majakka - Itämeren korkein - valmistui vuonna 1960.

Kesäisin majakka on avoinna yleisölle. Ylöskipuaminen kannattaa - ja mummikin jaksoi :)

Kapenevaa niemen kärkeä majakan huipulta :)

Artikkelista Mikko Virta: Majakat kutsuvat kesäretkelle. The Baltic quide, heinä-elokuu 2025

Saaristo lumosi

Viime viikolla kiersin polkupyörällä Turun saaristoa - kolme päivää ja kaksi yötä. Osallistuin Matka-Launokorven järjestämälle ryhmämatkalle, jossa oli minun ja Elli-oppaan lisäksi neljä 60-70 -vuotiasta pyöräilijää. Kaikilla muilla paitsi yhdellä naisella oli sähköavusteiset pyörät. Kyseessä oli muuten sama kemiöläinen matkanjärjestäjä, jonka matkassa olin pyöräilemässä viime kesänä Hiidenmaalla (täällä). 

Päivämatkamme olivat kohtuullisia, ellei jopa lyhyitä, joten myös ”sähkötön” 6-kymppinen pyöräilijä pärjäsi matkassa loistavasti ja väsymättä. Ensimmäisenä päivänä pyöräilimme Turun tuomiokirkolta Paraisten keskustan ja Granvikin laiturin kautta Pensarin saarelle, jossa yövyimme - päivämatka yhteensä vajaat 50 km. 

Toisena retkipäivänä pyöräilimme ensin Pensarin toisen laiturin ja Kirjaisten kautta Nauvon keskustaan ja sieltä Seilin saaren ja Hankan laiturin kautta yöpymään Airismaalle Rymättylän Röölään - päivämatka yhteensä vajaat 30 km. Kolmantena eli viimeisenä päivänä reitti kulki Röölän ”keskustan”, Rymättylän keskustan ja Naantalin keskustan kautta takaisin Turun tuomiokirkolle - päivämatka yhteensä noin 45 km. 

Kolmen päivän rengasreitillä pyöräilimme siis yhteensä noin 125 km. Eli tosi mummokyytiä, mutta minulle juuri sopivasti. Ylä- ja alamäkiä Turun saaristossa oli selvästi enemmän kuin viimekesäisellä Saarenmaan ja Hiidenmaan reissulla (täällä), ja joissakin nousuissa jouduin sähköpyörästä huolimatta taluttammaan pyörää, ja täyteen pakattua sähköpyöräähän on aika raskas työntää. Mutta hyvin selvisin, tosin jyrkimmissä nousuissa pysähdyin jopa useamman kerran tasaamaan hengitystä :)

Kolmen päivän matkatavarat kulkivat koko reissun pyörälaukuissa. Mukanani oli lähes samat tavarat - lisättynä pyöräilykäsineillä - kuin viime vuonna (täällä). Hyväksi todettu setti. Tärkein matkavaruste kypärän ja vesipullon lisäksi oli oma tyyny ja vettäpitävä sadeasu, jota tosin tarvitsin vain viimeisenä päivänä. 

Ihana reissu, jota myös Suomen oikutteleva kesäsää suosi - kolmeen pyöräilypäivään mahtui kaksi (lähes) ainutta juhannuksen jälkeistä aurinkopäivää :) Seuraavina päivinä kirjoitan lisää juttua reissun varrelta…

Puuvene jätskikiskana metsän keskellä matkalla Paraisten keskustasta Granvikin laiturille.

Yhteysaluksen odottelua

Pensarin luontoa

Yhteysaluksella Pensarista Kirjaisiin

Kirjaisten hiljaista satamaa

Hämmärönsalmen lossilla Rymättylässä

Lähdimme Turusta ja kiersimme kolme päivän rengasreittimme myötäpäivään.

Suurin osa Turun ja Ahvenanmaan saaristosta on minulle vielä tuntematonta.

Hurmaava rantareitti

Aikomukseni oli eilen sunnuntaina lähteä toistamiseen suomalaisryhmän kanssa kiipeämään 14 kilometrin matka Los Pacosista Mijaksen kylään. Viime sunnuntain haastava kokemus (täällä) ei lannistanut minua, vaan vielä lauantai-iltana olin innoissani lähdössä seuraavana aamuna liikkeelle.

Sunnuntaiaamuna taivaalla oli kuitenkin tummia pilviä ja sääennustuksen mukaan Mijasin rinteillä alkaisi sataa viimeistään puolilta päivin. Asiaa mietittyäni päätin, että en sittenkään lähde minulle vaativalle vaellukselle, koska sateen mahdollisuus oli suuri. 

Olin pakannut jo repun valmiiksi ja retkivaatteetkin olivat jo päällä, joten harmitti kun odottamani vaellus peruuntui. Ja kaipasin kovasti vähän pidempää kävelyretkeä. 

Onneksi keksin, että lähtisin Mijas-kävelyn sijaan kaupunkivaellukselle, jolta - sateen sattuessa - pääsisin helposti suojaan ja jopa bussilla takaisin kämpille. Löysin suomenkieliseltä Espanja.com -sivustolta joulukuussa 2024 julkaistun Anu Koivusaaren kirjoittaman seikkaperäinen kuvauksen runsaan neljän kilometrin pituisesta kaupunkivaelluksesta Torrequebradasta Torremuelleen (täällä). 

Vaelluksen lähtöpaikalle Benalmadenaan - tarkemmin Torrequebradaan - pääsisi Fuengirolasta helposti sekä bussilla että junalla. Minä valitsin Torremolinokseen kulkevan paikallisbussin nro 120, joka lähti Fuengirolan bussiasemalta klo 10.00 ja oli Torrequebradan pysäkillä klo 10.27. 

Bussipysäkki oli Estival Torrequebrada -hotellin edessä ja kävelyreitti alkoi tuon korkean hotellin vieressä olevalta näköalapaikalta. Tarkempaan en lähde rantareittiä kuvailemaan, sillä sen kulusta saa hyvän käsityksen edellä mainitusta Koivusaaren artikkelista (täällä).

Reitti kulkee meren rantaa länteen kohti Fuengirolaa - välillä aivan rannan tuntumassa ja välillä rantaa seuraavan autotien laidassa. Reitillä onkin paljon portaita. Kiipesin mm. portaikon, jossa laskin olleen 116 leveää ja korkeaa kivistä askelmaa. Ja näitä alas/ylös kiipeämisiä matkan varrella oli vähintään kymmenkunta. Tämäkin kävelyreitti on osa Aurinkorannikon pitkää Rantareittiä eli Sendra Litoralia, jota viikko sitten vaelsin osan Calahondan kohdalla (täällä). 

Kävelin yksin enkä seurannut mitään tarkkaa karttaa. Ohjenuorani oli pyrkiä joka kohdassa mahdollisimman lähelle rantaa. Ja tällä ohjeella selvisin loistavasti runsaat neljä kilometriä Torremuelleen, jossa pysähdyin pienessä paikallisessa kuppilassa. Sopivasti matkan ainoan sadekuuron ajaksi :)

Väliin tosin eksyin portaille, joita pitkin en päässytkään eteenpäin :) Mutta eikun takaisin samaa reittiä ylös tai alas, ja uusi yritys seuraavista portaista. Tällä menetelmällä löysin sokkeloisia ja mielenkiintoisia reittejä, joille peruskartta ei ehkä olisi minua neuvonut. Ja uskon, että minulle tuli myös enemmän kilometrejä kuin jos olisin kulkenut suorinta reittiä :) 

Kun sade Torremuellessa taukosi, päätin kävellä vielä runsaat kolme kilometriä lisää Carvajaliin asti. Sinne päästyäni pääsin kivasti jatkamaan matkaa Fuengirolan paikallisbussilla L1:llä Kaupungintalon aukiolle (Plaza del Ayuntamiento) ja lähelle Ukin kämppää, ja Murua jonka olin jättänyt Ukin seuraksi :)

Päivän aikana tuli käveltyä ainakin :) betonilaatoilla, liuske- ja mukulakivillä, hiekka- ja sorapoluilla ja parilla lankkusillalla. Uskon kävelleeni runsaat kymmenen kilometriä - askeleita mummomittariini kertyi vajaat 18000. Alla olevissa valokuvissa kävelyreitin vaihtelevuus näkyy kivasti alkaen lähdöstä ja päätyen lähes viimeisiin mutkiin. 

Ihana, mielenkiintoinen, vaihteleva ja monipuolinen kaupunkivaellus - yllättäen jopa hurmaava. Ja sopii niin yksin kulkijoille kuin porukassa vaeltajille. Ja etenkin merta rakastaville :)