sunnuntai 28. helmikuuta 2021

Narsissit - kevään tuojat


Lauantaina ostin kevään ensimmäiset narsissit Salon Kukkatalon tarjouksesta 10 kpl 9,90 eurolla. Kevätkukat koristavat nyt sekä mökin päätalon lasikon ulkoreunaa (3 x 6 kpl) että vierasmajan ikkunoita (2 x 6 kpl). Näillä ilmoilla kukat pärjäävät päivät ulkona, mutta yöksi nostan kaikki vielä sisälle. 

Varsinaista kukkien höösäämistä, mutta tykkään kun kevättä saa venytettyä talven puolelle :):) Kevät keikkuen tulevi...

lauantai 27. helmikuuta 2021

Ojan kautta mökille

Illan kuutamo
 
Ajoin perjantai-iltana suojasäässä Helsingistä mökille. Matkan viimeiset pari kilometriä oli tuttua kapeaa mökkitietä, joka tällaisilla säillä on usein peilikirkkaan ja liukkaan jään peittämä. Niin oli nytkin, ja ajoin kieli keskellä suuta tosi hiljaa ja tosi varovaisesti. 

Varovaisuudestani huolimatta nelivetoinen autoni alkoi eräässä loivassa alamäessä liukua holtittomasti. Hätäännyksissäni painoin jarrun pohjaan, mikä tietty pahensi tilannetta. Hetken päästä auto, Muru ja minä olimme syvällä tien penkassa, eikä auto liikkunut eteen- eikä taaksepäin. 

Soitin kilometrin päässä mökillä odottavalle Ukille. Ukki heitti hinausköyden oman autonsa takakonttiin ja lähti pelastamaan meitä. Sillä välin ruuvasin etuistuimen alta löytyneen hinauskoukun auton takapuskuriin. Ukin tultua hän kiinnitti hinausköyden koukkuun ja parin yrityksen jälkeen Ukki sai autollaan vedettyä minut ja auton takaisin tielle. Loppumatkan ajoin vieläkin varovaisemmin tietäen, että Ukki ajaa perässäni valmiina vetämään minut tarvittaessa uudelleen ylös ojasta :):) 

Kun viimein pääsin mökille, ilta alkoi jo hämärtää, ja upea täysikuu nousi järven takaa. Kaupunkiin jääneistä asioista huolestunut ja hermostunut mieleni alkoi pikku hiljaa rauhoittua. Mielen terapia jatkui aamulla, kun avasin silmäni mitä kauneimpaan kevätpäivään. 

Päivällä ostin Salon Kukkatalon tarjouksesta 40 keltaista ruukkunarsissia. Se on Kevät!

Aamun autamo

perjantai 26. helmikuuta 2021

torstai 25. helmikuuta 2021

Kolmen kaverin katedraali

Ullanlinnassa Kaivopuiston ja Venäjän suurlähetystön välissä on punatiilinen uusgoottilainen kirkko, jonka ohi kävelen Murun kanssa useita kertoja viikossa, väliin päivittäin. Useasti olen ajatellut, että kirjoittaisin blogiini katolisesta Pyhän Henrikin katedraalista, mutta toimittaja Hanna Freyborg ehti ensin Hesarin Helsinki-liitessä (25.2.21). 

Katedraali valmistui 1860 lähinnä Suomessa asuvia (roomalaiskatolisia) ulkomaalaisia varten, ja edelleen seurakunnan jäsenistä suurin osa on ulkomaalaisia. 2020-luvulla Suomessa toimii kahdeksan katolista seurakuntaa, joissa on yhteensä 16 000 jäsentä. 

Kapeatorninen kirkko on saksalaissyntyisen, Tukholmassa kuolleen Ernst Lohrmannin (1803-70) suunnittelema. Lohrmann toimi kuuluisan Engelin jälkeen Suomessa yliarkkitehtina ja on suunnitellut mm. lukuisia kirkkoja, kuten Salon Suomusjärven (1849) ja Kiikalan (1859) puukirkot sekä minulle tutun Aurora Karamzinin kotina toimineen Hakasalmen huvilan (1843) Helsingin Töölössä. 

Katedraalin pääsisäänkäynnin ympärillä on 1800-luvulta asti seissyt kolme valkoiseksi maalattu pyhimystä. Hiippakunnan suojelupyhimyksen Pyhän Henrikin valurautainen patsas löytyy oven yläpuolelta. Oven oikealla puolella seisoo Pyhä Pietari ja vasemmalla Pyhä Paavali - kumpikin sinkkipatsaita. Kirkon takapihalta on vielä Neitsyt Marian patsas, joka siirrettiin kirkon sisältä patsaiden remontin yhteydessä vuonna 2013. 

Kun kivikirkon sisällä palaa iltaisin valo, ohikulkiessani nautin kapeiden ja korkeiden ikkunoiden kauniisti näkyvistä värikkäistä lasimaalauksista. Tämänkin sopusuhtaiseen kirkoon haluan korona-ajan jälkeen tutustua myös sisältä :):)

Pyhän Henrikin katedraalin (taka)piha kuvattuna joulukuussa ennen tammikuun lumisateita.

maanantai 22. helmikuuta 2021

Kiitos Ikean Iiris

Kaappirunkojen kokoamista olohuoneessa

Uudessa kaksiossani on olohuone, makuuhuone ja kapea pieni keittiö, jonka perällä on iso ikkuna. Keittiön kummallekin ”pitkälle” seinälle mahtuu runsaat kaksi metriä kaappeja, minkä jälkeen perälle ikkunan eteen jää vielä tilaa neljän hengen pienelle ruokapöydälle. 

Lyhyen harkinnan jälkeen päädyin Ikean kaappirunkoihin ja harmaisiin oviin sekä Ikean tarjoamaan ilmaiseen keittiösuunnittelupalveluun (täällä), johon olen toistaiseksi ollut erittäin tyytyväinen. Pari tuntia kestävään alkutapaamiseen saa varata ajan netistä, ja tapaaminen toteutetaan joko etänä tai konkreettisena suunnittelijan tapaamisena mm. Mannerheimintien uudella Suunnittelustudiolla, kuten minä tein. Studiolla voi samalla tutustua useimpiin Ikean ovi- ja pöytälevyvaihtoehtoihin sekä yleisimpiin Ikean myymiin keittiökoneisiin. Studiolle on myös rakennettu joitakin esimerkkikeittiöitä. 

Studiolla ”oman” suunnittelijan kanssa tehdyn ensimmäisen luonnoksen jälkeen jatkoin asiointia hänen kanssaan sähköpostitse. Suunnittelijani Iiris vastasi posteihin nopeasti ja muutti suunnitelmaluonnosta useamman kerran uusien ehdotusteni mukaisesti. 

Kun lopulta sain päätettyä, miten haluan että kaapit ja koneet sijoitetaan pieneen keittiöön, Iiris hoiti tilauksen loppuun ja lisäsi siihen kaikki tarvittavat lisäosat - saranat, sokkelit ym. Perjantaina tilaamani kaapit (Ikea-konseptin mukaisesti osina) ja kodinkoneet kannettiin kolmannen kerroksen kaksioon, ja viikonlopun työmiehet ovat koonneet kaappeja parketin asennuksen lomassa.

Sain Ikean Iirikseltä joka käänteessä ja mielenmuutoksessani erittäin hyvää, ystävällistä ja asiantuntevaa palvelua. Ja ilmaiseksi. Tietty Iiris sai samalla tehtyä kaappikaupat :) Olen palveluun ja etenkin Iirikseen enemmän kuin tyytyväinen. Pisteenä iin päälle Iiris lupasi järjestää KokoDiilin asentamaan Ikean laskuun (!!) kolmen myöhässä saapuvan kaapinoven kiinnittämisen. 

Lopullinen keittiö on toki vielä näkemättä. Odotan innolla, jännityksellä ja mielenkiinnolla loppuviikkoa...

sunnuntai 21. helmikuuta 2021

Tyhjä kaupunki


Lähes koko helmikuun keskustan rannat ovat olleet täynnä talvesta ja lumesta nauttivia ulkoilijoita - kävelijöitä, kelkkailijoita, hiihtäjiä ja luistelijoita. Ja varsinkin viikonloppuisin jopa ruuhkaksi asti. 

Tänään on toisin. Sunnuntaista huolimatta sekä jäällä että rannalla vastaan tulee vain jokunen harva koiranulkoiluttaja tai eläkeläinen. Poissa ovat keski-ikäiset, lapsiperheet ja koululaiset. Kaikki ovat ilmeisesti muualla ulkoilemassa. Pääkaupunkiseudullahan alkoi eilen viikon pituinen ulkoiluloma :)

Kävelylenkillä ohitan nuoren naisen, joka pakkaa autoonsa kasseja, suksia ja lasten turvaistuimia. Tuntematon nainen kokee velvollisuudekseen selittää minulle - toiselle tuntemattomalle: ”Olemme lähdössä hiihtolomalle, mutta vain Uudellemaalle.” 

Voi meitä, koronan vankeja...

lauantai 20. helmikuuta 2021

Rakastettu

Pieni totuttelee elämään Äidin, Isän ja Isoveljen rakastavassa hoivassa.

perjantai 19. helmikuuta 2021

Muistoja Eijasta

Martta-tädin 1960-luvulla tekemiä nukenvaatteita. 

Tänään on Eijan nimipäivä. En tunne ketään Eijaa, mutta mieleeni muistuu ensimmäinen kunnon nukkeni jonka nimi oli Eija. Siskolla oli samanlainen nukke, ja sen nimi oli Liisa. Olimme saaneet nuket postipakettina vuoden 1957 jouluna Isältä Amerikasta. 

Isäni asui vuosina 1957-58 Minneapoliksessa Minnesotassa, jossa hän työskenteli Henry Blackburnin kanssa amerikkalaisen fysiologin Ancel Keysin (1904-2004, täällä) monikansallisessa tutkimusprojektissa, jossa pyrittiin selvittämään ravinnon yhteyttä sydän- ja verisuonitautien syntyyn. Myös Suomi ja suomalaisia potilaita oli mukana tutkimuksessa, ja näiltä osin tuloksia julkaistiin mm. Lancet-nimisessä lääketieteellisessä lehdessä (täällä). 

Isän runsaan vuoden pituisen Amerikan matkan aikana Äiti puhui Isän kanssa puhelimessa korkeintaan joka toinen kuukausi, ja me lapset (5v, 3v ja 6kk) ehkä kerran tai pari koko Isän poissaolon aikana. Kirjeitä vanhemmat kirjoittelivat ahkerasti - väliin jopa päivittäin. Minulla on säilössä iso laatikollinen Isän käsin ja koneella kirjoittamia kirjeitä. Sen sijaan Äiti on kertonut polttaneensa omat kirjeensä joskus 1960-luvulla.

Eija-nukesta tuli minulle erittäin rakas ja se oli mukana leikeissäni pitkälle yli kymmenvuotiaaksi :) Martta-täti - vanha kummitätini - kutoi ja ompeli vuosia sekä Eijalle että Siskon Liisalle ihania, pikkutarkasti ja taidokkaasti tehtyjä vaatteita. Aluspaidoissa ja -housuissa oli mm. käsin neulottuja pitsejä ja samettitakeissa koristeellisia ruusukkeita. 

Viimeksi olen nähnyt Eija-nuken viitisen vuotta sitten jonkun varastolaatikon pohjalla. Mielestäni laitoin nuken silloin ”hyvään säilöön”, mutta tänään en enää tiedä/muista minne Eija viime vuosien muutoissa on joutunut. 

Eijan ja toisen nukkeni Helenan vaatteita on sentään tallessa pienessä laatikossa Punavuoren kaksiossa. Ehkä Eijakin vielä löytyy...

torstai 18. helmikuuta 2021

keskiviikko 17. helmikuuta 2021

Aamun kajo

Aurinko nousee Helsingissä 7.53 ja laskee 17.16.
Pimeys on taas selätetty :):)

tiistai 16. helmikuuta 2021

Novitan nalle


Helppo ja nopea neuloa, ymmärrettävät ohjeet ja valmistuu nopeasti. Onnistuu hyvin perussukankutojalta ja ihana lopputulos. Mitä muuta neuleohjeelta voisi toivoa...

Tämä kaikki täyttyy Novitan nalle-ohjeessa, joka löytyy täältä. Nalle neulotaan Novitan Isoveli-langasta sukkapuikoilla nro 5 ja neulominen aloitetaan päälaelta. Valmis nalle on noin 30 cm pitkä.


Luo apulangalle (poistetaan työn lopussa) 46 silmukkaa ja jaa ne neljälle sukkapuikolle (11,12,11,12). Neulo päätä varten Isoveli-langalla sileää neuletta suljettuna neuleena 10 cm. Kaulaa varten neulo 1. ja 3. puikolla 2 s yhteen kaksi kertaa ja 2. ja 4. puikolla 2 s yhteen kolme kertaa. 

Vartaloa varten jatka 36 silmukalla sileää neuletta 13 cm. Jalkoja varten ota työhön vain 4. ja 1. puikon silmukat ja jätä muut silmukat odottamaan. Jaa kahden puikon 18s kolmelle puikolle ja jatka sileää suljettua neuletta 8 cm. Lopuksi neulo koko krs:n ajan 2s yhteen, katkaise lanka ja vedä loppujen 9s läpi, ja päätä hyvin. Tee toinen jalka samoin. 

Kättä varten poimi vartalon sivulta 2 cm kaulan alapuolelta lähtien 6s pystysuunnassa 9 krs:n matkalta, sitten 1s seuraavan silmukan kohdalla poikkisuunnassa, sitten 6s pystysuunnassa ylöspäin 9 krs:n matkalta ja lopuksi vielä poikkisuunnassa 2s. Jaa nämä 15s kolmelle puikolle ja neulo suljettuna neuleena sileää. Neulo vielä 3krs nurin ja samalla joka puikon lopussa 2s yhteen. Katkaise lanka ja vedä loppujen silmukoiden läpi. Täytä käsi vanulla, vedä silmukat suppuun ja päätä. Tee toinen käsi samoin.

Täytä nalle vanulla. Vedä aloituslanka pois työstä ja silmukoi 4. puikon silmukat 1. puikon silmukoihin ja 2. puikon silmukat 3. puikon silmukoihin. Korvat tehdään ompelemalla pään ulkoreunoihin etupistoja vitottain kaksinkertaisen neuleen läpi. 

Puseroa varten luo 24s ja neulo ainaoikeaa tasona 4 cm. Lisää molempiin reunoihin kerralla 7s ja jatka näillä 38 silmukalla ainaoikeaa. Kun korkeus on 10 cm, päätä pääntietä varten keskimmäiset 12s, jotka luodaan seur kerroksella uudelleen. Neulottuasi pääntieltä 6 cm päätä hihojen silmukat. Jatka keskimmäisillä 24 silmukalla ainaoikeaa 4 cm ja päätä. Ompele sivu- ja hihasaumat. 

Lopuksi tee nallelle haluamasi muotoiset suu, nenä ja silmät.


Tämä hymyilevä tappisilmä menee tänään Esikoisen juuri kolme vuotta täyttäneelle nuorimmaiselle. Seuraava nalle on jo työn alla. Sen saanee Kummitytön parikuinen pikkutyttö :):)

maanantai 15. helmikuuta 2021

lauantai 13. helmikuuta 2021

Pieni syntyi

Tervetuloa maailmaan Opiskelijapojan ja Avovaimonsa toinen Pikkupoika.

Mä katsoin yhtä kuvaa
monta lapsuuteni iltaa.
Siinä kaksi pientä lasta
kulki vaarallista siltaa.
Heitä uhkas metsän pimeys
ja synkkä virta pyörteinen.
Mut ei hätää, heitä suojas
enkeli valkosiipinen.

Kun tänään katson sinuun
ja sua uneen tuuditan.
Mä muistan päivän leikit
ja kuinka sua rakastan.
Sä olet tosi pieni
ja mä melkein toivoisin, 
että rinnallesi saisit
samanlaisen enkelin.

Tuota lapsuuteni kuvaa
vielä hetken muistelen.
On harmaantuneet värit enkelin,
repaleiset siivet sen.
Oi jospa voisin paikata
edes laudat lahoimmat 
tuon sillan, jonka yli
kaikki lapset kulkee vaan.

Tekijät: Harri Rinne ja Mikko Alatalo
Suvi Teräsniskan laulamana:

perjantai 12. helmikuuta 2021

Erikoisia rakennuksia

Suvilahden entisen sähkövoimalan kattilahalli piippuineen.

Sörnäisten Suvilahteen valmistui 1909-10 kaksi isoa voimalaitosta, joista toinen tuotti sähköä ja toinen kaasua - Suomen ensimmäiset kunnalliset voimalat. Kummankin polttoaineena käytettiin kivihiiltä. Alkuun maanalaisia putkistoja pitkin jaettavaa kaupunkikaasua käytettiin katuvaloissa ja lämmityksessä, mutta myöhemmin 1990-luvulle asti lähes yksinomaan kaasuliesissä. Myös Kulosaaren rivitalossa, jonne vanhempani muuttivat 1960-luvun alussa ollessani 8-vuotias, oli hieno Upon kaasuliesi uuneineen.  

Voimalaitokset suunnitteli arkkitehti Selim A Lindqvist (1867-1939) yhdessä vaativiin betonirakenteisiin erikoistuneen insinööri Jalmar Castrenin kanssa. Lindqvistin suunnittelemiin taloihin olen törmännyt muuallakin: Kävellessäni Murun kanssa Eirassa ohitan usein kaksi kaunista jugend-huvilaa eli Villa Johannan ja Villa Ensin (täällä).

Suvilahden sähkövoimala lopetti toimintansa 1976, kun uudet voimalaitokset, jotka sähkön lisäksi tuottavat kaukolämpöä, valmistuivat viereiseen Hanasaareen ja Lauttasaaren sillan kylkeen Salmisaareen. Kaasuvoimala puolestaan suljettiin 1994, kun kaasuna alettiin käyttää maakaasua ja kaasun valmistus kivihiilestä lopetettiin.

Nykyään Suvilahden erikoisimpia ja edelleen pystyssä olevia rakennuksia ovat sähkölaitokseen kuuluneet höyrykattilahalli, turbiinikonesali ja kaksi korkeaa savupiippua. Ja kaasulaitoksen kaksi ”kaasukelloa” eli valtavat pyöreät säiliöt, joissa säilytettiin ylimääräistä kaasua.

Vuodesta 2007 lähtien entinen energiatuotantoalue on ollut kaupungin omistuksessa, ja jatkuvien kunnostus- ja remonttisuunnitelmien ristivedossa. Alueella on vuosia järjestetty mm. Flow-festivaalia ja kattilahallissa etenkin nuorison suosimia kirpputoritapahtumia. Komeita kaasukelloja puhdistetaan ja kunnostetaan parhaillaan musiikki- ja muuhun kulttuurikäyttöön. Vaativat työt aloitettiin nelisen vuotta sitten, ja valmistumista odotetaan lähiaikoina.

Minä olen lähinnä vain kulkenut alueen läpi kävellessäni Kalliosta tai Sörnäisistä Isoisänsillan kautta Mustikkamaalle (täällä). Ja ihmetellyt ja ihaillut vanhoja tehdasrakennuksia. 


P.S. Piti ihan selvittää, mitä kaukolämpö tarkoittaa :) Jos olen oikein ymmärtänyt, niin kaukolämmöksi kutsutaan sähkön tuotannon yhteydessä syntyvää ”hukkalämpöä”, joka kuljetaan (kaukolämpö)putkistoja pitkin asuinrakennuksiin ja käytetään niiden lämmittämiseen. Sähköä tuotettaessa kivihiilestä, maakaasusta ja/tai ydinvoimasta syntyy lämpöä, joka aiemmin jäi käyttämättä eli ”meni hukkaan” - ns. hukkalämpöä. Vähitellen opittiin, että hukkalämmön voi ”sitoa” kuumaan veteen (tai höyryyn) ja siirtää muualle, ”irrottaa” uudelleen vedestä ja käyttää mm. lämmitykseen. Kylmä vesi palaa takaisin voimalaan, josta se nappaa uuden satsin hukkalämpöä ja jatkaa kierrostaan.

Vähän samoin kuin veri kuljettaa happea keuhkoista lihaksiin ja aivoihin ja muihin ihmiskehon elimiin :)

torstai 11. helmikuuta 2021

Remontti etenee

Asbestia sisältävät muovimatot ja liimat (täällä) saatiin viimein pois lattioilta viimeistä senttiä ja murua myöten. Purkajien mukaan niiden poistaminen kaksiosta oli tavallista työläämpää. Ilmeisesti jo 1960-luvulla asennettuja muovimattoja jouduttiin irroittamaan sentti sentiltä ja tiukassa hommassa rikkoutui pari hiomakonettakin. Työ kesti etukäteen arvioidun kahden vuorokauden sijaan kolme ja puoli vuorokautta. Onneksi minulla oli urakkasopimus.

Nuoret asbestipurkajat olivat ammattitaitoisia, ystävällisiä ja erittäin ahkeria. He jättivät jälkeensä siistin, puhtaan ja asbestivapaan huoneiston. Aiemmin entiset vaatekaapit, lattialistat ja keittiön kaapit ja vanhat koneet - kuvan liettä lukuunottamatta (sekin toki vaihtuu), oli jo purettu ja viety pois. 

Uuden suunnittelu ja rakentaminen voi nyt alkaa täysillä. Maalipurkit jo odottavat tänään työnsä aloittavaa maalaria. Puolelta päivin tapaan urakoitsijan, jonka kanssa katsastamme purkutilanteen ja keskustelemme mm. parketin alustan käsittelystä, keittiön sähköpisteistä ja vessan katon maalaamisesta. 

Remontti etenee. Ja ulkona paistaa aurinko :):)


Olohuonetta

Ovi makuuhuoneeseen

Keittiötä

tiistai 9. helmikuuta 2021

KaniKoira :)

Muru mökillä

maanantai 8. helmikuuta 2021

Hetki vielä


Vielä hetki mökillä, ennen kuin starttaan takaisin kaupunkiin. Asbestipurun, keittiösuunnitelmien ja maaliostojen keskelle. Koronatiheälle pääkaupunkiseudulle.

Mökille jää valkoiset lumikinokset, rasvapalloissa roikkuvat sinitiaiset ja Ukin maittavat keitokset. Ja vanha takkuinen Chloe. Ja rauhoittava luonto ja hiljaisuus, joka on hippusina herkkua, mutta koko pitkää pimeää talvea en sitä jaksaisi. 

Palaan siis tyytyväisenä Punavuoreen - seuraavaa mökkivisiittiä odotellen. Matkalla vien Äitimuorille ja Poikakaverille lauantaisen siskonmakkarakeiton ja pannarin jämät :)

sunnuntai 7. helmikuuta 2021

Pannukakuksi

Olin viikonlopun mökillä ja alkoi tehdä mieli pannukakkua. Meillä Ukki tekee herkkuruokaa sekä arkeen että juhlaan, samoin aikuiset lapsemme - ja tyttäret ovat taitavia valmistamaan myös jälkkäreitä ja muita herkkuja. Niin Ukki kuin jälkeläiset ovat monipuolisia ja kokeilun haluisia ruoanlaittajia. 

Minä sen sijaan osaan tehdä ja teen lähes yksinomaa harvoja bravuureitani eli syksyisin lammaspataa ja kaalikääryleitä, alkukesästä kesäkeittoa (täällä) ja kesän kuluessa raparperi- ja puolukkapiirakaa (täällä). Korona-aikana yllätin itseni (ja Ukin) ja aloin leipoa hyviä porkkanasämpylöitä (täällä). Viime vuosituhannella :):) tein myös usein hyvää madekeittoa (Äitimuorin ohjeella, jossa mukaan keitetään kylmällä vedellä puhdistettu mateen maksa), ennen kuin Ukki omi rakastamansa keiton valmistuksen itselleen... 

Kun lapset olivat pieniä, paistoimme mökin iltanotskilla usein räiskäleitä isolla muurinpohjapannulla. Mutta pannaria meillä tehtiin harvoin, jos koskaan. Kaikilla perheenjäsenillä on kuitenkin omia pannarimuistoja: Ukilla ne liittyvät 1980-luvulla kuolleeseen omaan äitiin ja Mannerheimintielle, minulla pariin mukavaan äiti-lapsi-iltapäivään seurakunnan huvilalla Yliskylässä, tytöillä lukuisille partioretkille ja pojilla meillä pitkään olleeseen mukavaan Mari-hoitajaan. 

Helmikuussa 2021 päätin tehdä pannaria. ”Maailman helpoin ohje”, ajattelin. Hämmästyin, miten paljon jauhojen, sokereiden ja munien määrät sekä uunin asteet ja paistoaika vaihtelivat eri ohjeissa. Tajusin, että kukin tavallaan ja selvisin :) Ongelmat alkoivat, kun laitoin pannukakun uuniin, sillä olin vuorannut uunipellin voipaperilla leivinpaperin sijaan - luullen, että ne ovat ”sama juttu”. Mutta vielä mitä...

Heti laittaessani uunipeltiä uuniin, huomasin että jotain on vialla: Voipaperi alkoi sulaa! Nopeasti pelti ulos, ja kaikki roskiin. Pannarini meni pannukakuksi. Opin kantapään kautta, että toisin kuin leivinpaperi voipaperi ei kestä kuumuutta. 

Onneksi maitoa ja munia oli vielä jäljellä, joten eikun uusiksi. Ja leivinpaperilla :) Lauantai-iltana saimme kuin saimmekin herkutella Ukin siskonmakkarakeitolla - salaisuutena pehmeät perunat ja kirveli - ja Mummin pannukakulla ja vattusurvoksella.

Entistä parempaa pannari oli kylmänä sunnuntaiaamun aamukahvilla pelkän sokerin kera. Naminami :):) 

Ukin siskonmakkakeitto

perjantai 5. helmikuuta 2021

torstai 4. helmikuuta 2021

Aamunrepäisy 24

HS:n pääkirjoituksesta 4.2.21

keskiviikko 3. helmikuuta 2021

Asbestiylläri


Tiistaiaamuna kahdeksalta kaksi työmiestä aloitti keittiön ja vanhojen vaatekaappien purkamisen uudessa asunnossani. Iltapäivällä neljän aikaan sain sähköpostiviestin asbestifirmalta, joka oli edellisenä päivänä käynyt ottamassa näytteet purettavista lattioista ja keittiökaappien välitilan kaakeleista. 

Testien mukaan kaakelit olivat puhtaita, mutta kaikkien kolmen huoneen muovimatoista (ja liimasta) otetut näytteet sisälsivät asbestia, tarkemmin krysotiilia. Raportin mukaan muovimattojen poisto/purku aiheuttaa altistusvaaran. Tämän takia mattojen poisto on tehtävä ns. osastointimenetelmällä, mikä on yksinkertaisin asbestin purkumenetelmä viisiportaisella asteikolla. 

Suomessa asbestia sisältäviä materiaaleja on käytetty etenkin rakennuksissa, jotka ovat valmistuneet vuosina 1963-1979. Rikkoutuessaan asbestia sisältävistä materiaaleista irtoaa terveydelle vaarallista pölyä, minkä takia asbestin käyttö kiellettiin 1994.

Onneksi asbestifirman lähettämässä sähköpostiviestissä oli yhteystiedot yhteen asbestipurkuja tekevään firmaan. Soittaessani ystävällinen mies vastasi lasten äänien keskeltä ja lupasi lähettää tarjouksen vielä samana iltana. Hyväksyin tarjouksen, jonka mukaan purkutyöt alkavat heti huomenna eli torstaina, kestävät 2-3 päivää ja työ maksaa noin 2300 euroa. Jeepä jee, that’s life.

Näin ollen perusremontti eli maalaukset ja keittiökaappien kiinnitys jatkuvat vasta alkuviikosta. Odotellaan, mitä muita ylläreitä on luvassa. Uskon, että tämä ei jää ainoaksi :)

PS. Kuvassa osa virolaisen kuvanveistäjän Villu Jaanisoonin (s.1963) tekemästä kuusimetrisestä Kuukkelista (2016). Se on valmistettu uusiomuovista ja löytyy Helsingin Kalasatamasta.

tiistai 2. helmikuuta 2021

Remontti alkaa

Toissapäivänä eli tammikuun viimeisenä päivänä sain avaimet uuteen tulevaan kotiini: Läpitalon kaksio erillisellä keittiöllä ja parvekkeella Punavuoressa Eiran rajalla. Valoisa ja tilava kolmannen kerroksen asunto, jonka näin sunnuntaina ensimmäistä kertaa sitten marraskuisen lyhyen asuntonäytön ja nopean ostopäätöksen.

Onneksi huoneisto tuntuu edelleen valoisalta, mukavalta ja sopivalta. Onneksi, sillä parin kuukauden odotusaikana olin jo alkanut miettiä, että mitähän tuli ostettua. Mutta edelleen tykkään varsinkin asunnon käytännöllisestä pohjaratkaisusta ja valoisuudesta.

Sunnuntai-iltapäivän jälkeen kävin samana iltana vielä toistamiseen uudessa tyhjässä ja tällä kertaa pimeässä asunnossa. Huomasin, että ulkona olkkarin ikkunan edessä - tosin kadun toisella puolella - on vanhanaikainen katulamppu, jonka valo paistaa harmillisesti suoraan sisään kolmannen kerroksen olkkariini. Voimakas kellertävä valo häiritsi ja harmitti. Soitin harmissani Ukkille, joka rauhoitti minua väittäen, että tilanne helpottuu kunhan asunnossa asutaan ja valot on päällä myös olohuoneessa. Toisekseen katulamppu ei ole aivan ikkunan keskellä, vaan toisella reunalla, joten verhoilla saanee liiallista ulkovaloa piilotettua. (Minä en yleensä olohuoneessa käytä verhoja.) Ja kesäaikaanhan katuvaloista ei ole haittaa. Saa nähdä, miten tuohon totun...

Remonttimiehet tulevat asuntoon tänään eli tiistaina. Keittiö kaappeineen ja koneineen menee uusiksi, toisin sanoen vanha Ikea vaihtuu uuteen Ikeaan :):) Myös lattiat uusin kokonaan: Kolmesta eri laminaatista ja muovista eri aikoina tehdyt olo- ja makuuhuoneen sekä keittiön lattiat vaihtuvat yhtenäiseen (ihanaan) kalanruototammiparkettiin. Lisäksi kaikki seinät ja katto maalataan. Ja pari muuta pikkujuttua.

Uuden kodin ja alkavan remontin must-jutut on hoidettu: Taloyhtiön/isännöitsijän lupa on saatu, uusi kotivakuutus ostettu ja uusi sähkösopimus tehty. Eilen illalla vein myös käsin kirjoittamani lapun remontista rappukäytävän ilmoitustaululle :)

Lopputulos on vielä hämärän peitossa. Mutta asunnon lähtökohdat miellyttävät: 1960-luvun selkeä arkkitehtuuri ja valo, joka tulvii kolmesta isosta ikkunasta - ja kahdesta eri suunnasta.

Olohuone

Makuuhuone

Keittiö

maanantai 1. helmikuuta 2021

Tyyntä talvea

Kaivarin rantaa Helsingin keskustassa.