Olin viikonlopun mökillä ja alkoi tehdä mieli pannukakkua. Meillä Ukki tekee herkkuruokaa sekä arkeen että juhlaan, samoin aikuiset lapsemme - ja tyttäret ovat taitavia valmistamaan myös jälkkäreitä ja muita herkkuja. Niin Ukki kuin jälkeläiset ovat monipuolisia ja kokeilun haluisia ruoanlaittajia.
Minä sen sijaan osaan tehdä ja teen lähes yksinomaa harvoja bravuureitani eli syksyisin lammaspataa ja kaalikääryleitä, alkukesästä kesäkeittoa (täällä) ja kesän kuluessa raparperi- ja puolukkapiirakaa (täällä). Korona-aikana yllätin itseni (ja Ukin) ja aloin leipoa hyviä porkkanasämpylöitä (täällä). Viime vuosituhannella :):) tein myös usein hyvää madekeittoa (Äitimuorin ohjeella, jossa mukaan keitetään kylmällä vedellä puhdistettu mateen maksa), ennen kuin Ukki omi rakastamansa keiton valmistuksen itselleen...
Kun lapset olivat pieniä, paistoimme mökin iltanotskilla usein räiskäleitä isolla muurinpohjapannulla. Mutta pannaria meillä tehtiin harvoin, jos koskaan. Kaikilla perheenjäsenillä on kuitenkin omia pannarimuistoja: Ukilla ne liittyvät 1980-luvulla kuolleeseen omaan äitiin ja Mannerheimintielle, minulla pariin mukavaan äiti-lapsi-iltapäivään seurakunnan huvilalla Yliskylässä, tytöillä lukuisille partioretkille ja pojilla meillä pitkään olleeseen mukavaan Mari-hoitajaan.
Helmikuussa 2021 päätin tehdä pannaria. ”Maailman helpoin ohje”, ajattelin. Hämmästyin, miten paljon jauhojen, sokereiden ja munien määrät sekä uunin asteet ja paistoaika vaihtelivat eri ohjeissa. Tajusin, että kukin tavallaan ja selvisin :) Ongelmat alkoivat, kun laitoin pannukakun uuniin, sillä olin vuorannut uunipellin voipaperilla leivinpaperin sijaan - luullen, että ne ovat ”sama juttu”. Mutta vielä mitä...
Heti laittaessani uunipeltiä uuniin, huomasin että jotain on vialla: Voipaperi alkoi sulaa! Nopeasti pelti ulos, ja kaikki roskiin. Pannarini meni pannukakuksi. Opin kantapään kautta, että toisin kuin leivinpaperi voipaperi ei kestä kuumuutta.
Onneksi maitoa ja munia oli vielä jäljellä, joten eikun uusiksi. Ja leivinpaperilla :) Lauantai-iltana saimme kuin saimmekin herkutella Ukin siskonmakkarakeitolla - salaisuutena pehmeät perunat ja kirveli - ja Mummin pannukakulla ja vattusurvoksella.
Entistä parempaa pannari oli kylmänä sunnuntaiaamun aamukahvilla pelkän sokerin kera. Naminami :):)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti