Time of tulips

Viikon kimppu

Ihana orkideakimppu on Hallin kukasta (täällä) Hakaniemestä 35 euroa.

Viikon kimppu

Tapiolan Ainoasta ostettu kimppu löysi paikan makkarin nurkkapöydältä :)

Kukkia K-kaupasta

Kerrottuja leinikkejä

Aallon - ja Valon - päivä

Tänään Alvar Aallon synnyinpäivänä juhlistetaan suomalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun sekä Alvar ja Aino Aallon päivää. On jopa uusi liputuspäivä, mikä sopiikin helmikuiselle Valon nimipäivälle. Valon ja Aaltojen juhlaa :)

Tykkään Aaltojen arkkitehtuurista ja muotoilusta, mutta lasinen perus-Aalto-vaasi ei ole koskaan ollut mieleeni. Sitä en voi kuitenkaan kieltää, etteivät kukat istuisi hyvin perus-aallossa. Vaasiin voi asetella kauniisti niin pari yksittäistä kukkaa kuin isomman kimpunkin. Myös minun on tunnustettava, että antipatiastani huolimatta vaasi on onnistunutta muotoilua.

Tänään Äitimuorin opaali aalto-vaasi täyttyi kotimaisilla tulppaaneilla, jotka vein hänen ilokseen. Olin asettanut kukat toiseen vaasiin, mutta kukista ja niiden asettelusta edelleen tarkka Äitimuori halusi ehdottomasti, että vaihdan vaasin. 

”Aalto ja tulppaanit yhteen soppii”, totesi Äitimuori. Mitäpä sitä kieltämään :)

Kaunista kotona

Kukat ovat jatkuva iloni. Samoin kuin Lontoontytön vuosia sitten maalaama iso taulu :)

Pyhän ja arjen ilo

Kukkia kaksiossa

Tykkään kukista. Entisessä Itä-Helsingin kodissamme oli iso parveke, joka oli täynnä kukkia varhaisesta keväästä (täällä, täällä) myöhäiseen syksyyn (täällä, täällä) Ja puutarhassa ja etupihalla oli pensaita, köynnöksiä ja maanpeittokasveja sekä joitakin perennoja ja sipulikukkia (täällä, täällä). Sisällä leikkokukkien - aina :) lisäksi mm. useampi kiipeilevä kultaköynnös ja yksi valtava parikymmentä vuotta vanha posliinikukka. 

Nyt asun keskustan kaksiossa, jossa on eteläparveke. Toistaiseksi parveke on ollut aika kukaton - puutarhakaipuuta hoidan lähinnä Salon mökillä. Molempina kesinä olen tosin hankkinut partsille pari näyttävää pelarkuuta, jotka lannoituksen voimalla ovat onneksi kukkineet tosi innokkaasti. Sisällä on pari isoa jucca-palmua ja erikokoisia, vanhanaikaisia syys/joulukaktuksia. Ja aina :) kimppu tai pari leikkokukkia, mutta ei yhtään köynnöskasvia :)

Kaktuksen kukkimista odotellessa...

Seitsemänkymppistä vietiin

Ukki täytti seitsemänkymmentä.

Sen kunniaksi kiertelimme lauantai-iltapäivän Kiasmassa,

jossa mm. Grayson Perryn tapahtumia pursuavia ryijyjä ja kantaaottavia keramiikkavaaseja.

Ja herkuttelimme Keskuskadun Emossa kuuden ruokalajin yllätysmenulla.

Pitkästä aikaa koko perhe: Ukin ja minun lisäksi Esikoinen miehensä ja kolmen pikkupojan kanssa. Lontoontyttö, joka poikkesi Helsingissä matkatessaan Bangkokista Milanoon. Opiskelijatyttö, 

joka oli pari tuntia aiemmin palannut lomamatkalta Japanista. Ja rakkaat aikuiset poikani - Opiskelijapoika puolisonsa ja vajaa kaksivuotiaan vilkkaan vesselin kanssa 

sekä pahnanpohjimmainen eli Juniori.

Perry pakahdutti eikä Emo pettänyt - menu maistui ja palvelu pelasi. Ja seura lämmitti.

Kaikesta hellimisestä huolimatta seitsemänkymmentä hämmentää...

Borta bra, hemma bäst

Mukava olla taas kotona. Thaimaan matka onnistui jopa odotuksia paremmin. Pitkät lennot sujuivat yllättävän sutjakasti. Koneeseen istuessaan sitä ei edes odottanut, että kohta oltaisiin perillä, vaan ikäänkuin asettui matkustusmuudiin ”ollaan perillä kun ollaan”. Ja yhtäkkiä oltiinkin jo perillä.

Yhdessä asuminen ja matkanteko aikuisten tyttärieni kanssa sujui yllättävän hyvin. Äiti-tytärkärhämä jäi minimiin. Uskon että kaikki kolme nautimme, ja opimme ehkä jopa tuntemaan toisiamme paremmin - millainen kukin meistä on tässä kohden omaa elämäänsä. Oli myös kiva omin silmin nähdä, miten ja millaisessa ympäristössä tyttäreni Thaimaassa asuu.

Voisin vaikka heti lähteä uudelleen. Eli aika hyvä reissu...

Kimppu kuihtuneita

Aamukahvin, rauhallisen hesarin luvun ja rentouttavan Murun syykytystuokion jälkeen löntystelen kaupunkikodissa usein parvekkeelle nyppimään cascada-riippapelakuiden ja tavallisten pelakuiden kukkineet kukat. Ne taittuvat helposti tyvestä, mikä helpottaa nyppimistä, mikä puolestaan vauhdittaa nupuilla olevien uusien kukkien kasvua.

Kauempaa katsoessa ensin näyttää, ettei ruukuissa olisi yhtään kuihtunutta kukkaa. Vasta lähempää tarkastellessaan äkkää, miten paljon yli-ikäisiä kukintoja runsaskukkaisista ruukuista oikeasti löytyy. Ja kun kymmeniä katkaistuja kukintoja katsoo taas kädessään yhtenä kimppuna, voisi tyhmempi jäädä miettimään, miksi ne tulikaan taitettua.

Mutta kun karsimisen jälkeen katselee parvekkeen pelargoniaruukkuja, ei edes huomaa että neljännes kukinnoista pääsi roskikseen...

Huomenna Mikkeliin!