Herkkupastaa golfklubilla

Colas de bogavante y gambas con espaguetti al oleo

En osaa enkä pelaa golfia, mutta ystävämme, joka ei myöskään pelaa golfia, halusi viedä Ukin ja minut lounaalle Marbellan golfklubilla olevaan Divot-nimiseen ravintolaan. Ehkä siksi, että tapasimme siellä hänen kaksi muuta ystävää, joista toinen pelaa intohimoisesti golfia ja toinen on vuosia pelannut, mutta joutunut lopettamaan olkapäävamman takia.

Paikka oli ihan mukava, vaikkei kovin kodikas. Mukavuutta lisäsi se, että paikalla oli Murun lisäksi kaksi muuta koiraa. Toinen oli iso rotisko, joka nukkui rauhallisesti lattialla emäntänsä jalkojen vieressä ja toinen oli minikokoinen söpöliini, joka viihtyi koko ruokailun ajan lentolaukussa, joka oli nostettu tuolille isäntäväen viereen. Ehkä voin myös Murun kanssa kokeilla ravintolassa lentolaukkua…

Ruoka-annokset olivat suuria, joten jätimme alkupalat suosiolla väliin. Pääruoaksi valitsin hummeria ja katkarapua sisältävän spagettipastan, jossa oli ihanasti valkosipulin palasia ja hyvää öljyä. Ja se oli superhyvää. Jälkkärikahveille ajoimme läheisen Esteponan kaupungin rantaan. 

Hummerispagetti oli niin herkkua, että voisin ihan sitä varten ajaa Fuengirolasta Marbellaan :) Tai ehkei sittenkään, koska matka on lähes 30 kilometriä…

Leikin loppu

Alkuviikosta palasimme Ukin kanssa jouluun valmistuvaan ja pimeään Suomeen. Ukki lomaili Aurinkorannikolla kuukauden ja minä vietin hänen seuranaan kaksi viikkoa - viikon hänen lomansa alussa ja viikon lopussa. Ukki kokeili, miltä tuntuisi asua pidempikin aika etelässä - Etelä-Suomen synkkää talvea karussa.

Ukki viihtyi ja tykästyi, ja ehkä toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa ja asuu jatkossa talvikuukaudet lämpimässä ja valossa. Ehkä, aika (tai ensi vuosi) näyttää. Minäkin olin positiivisesti yllättynyt, vaikka en Ukin tavoin talviasumisesta Espanjassa haaveilekaan.

Parasta oli valo. Joulukuussakin Etelä-Espanjassa aurinko paistoi lähes 12 tuntua. Aurinko nousi ennen aamu-kahdeksaa ja laski hiukka ennen ilta-kahdeksaa. Ja valon kirkkaus - aaaah. Ja meri - ikuinen rakkauteni - sitä ei voita mikään. Ja lämpö - se yllätti positiivisesti. Lähes jokaisena lomapäivänä lämpömittari kipusi yli kahteenkymmenen.

Mukavaa ja yllättävää oli Espanjan hintataso. Kuvittelin halpojen hintojen olevan jo historiaa. Mutta jopa turistipaikoissa ruoka ja juomat olivat edullisempia kuin Suomessa niin kaupoissa kuin kuppila/ravintoloissa. Ja perusmarketeissa tuoreita hedelmiä ja etenkin mereneläviä löytyi joka lähtöön. Ainoa mitä kuppiloissa jäin kaipaamaan oli ”home-made” jälkkärit, jotka useimmilla listoilla mainittiin mutta harvoin oli saatavilla. Jälkkäri ei ehkä kuulu espanjalaiseen ruokakulttuuriin?? Tai se ehkä korvataan hedelmillä?

Espanjan loputtomat hiekkarannat oli tervetullutta vaihtelua Ukille. Jalkavaivojen takia käveleminen on hänelle etenkin talvikuukausina Suomessa vaikeaa mm. sateen, loskan, pimeyden ja liukkauden takia. Useimmille Aurinkorannikon rannoille on rakennettu rantaa myötäilevä ja hyvin hoidettu kävelykatu, joka edelleen helpottaa liikuntaongelmaisten liikkumista. Ukki pääsikin kävelemään huomattavasti pidempiä matkoja ja useampia kertoja päivässä kuin talvi-Suomessa. Ja nautti. Ja kunto parani.

Myös Etelä-Espanjan luonto ja maaseutu yllättivät. Upeat vuoret nousivat heti rantakaupunkien takaa ja kehystivät kauniisti pitkiä hotellirivejä. Kävelijöille ja patikoijille olisi löytynyt paljon mielenkiintoisia reittejä. Ajaessamme Marbellasta Sevillaan saimme vähän kokemusta myös ympäröivästä maaseudusta - kaunista, rauhallista ja kiinnostavaa (täällä).

Hyvää Andalusiassa olivat myös halvat taksit ja merkittävät eläkeläisalennukset (+65v) museoissa. Sekä se, että juomarahoja ei tarvinnut pähkäillä, sillä niitä jätetään nykyään vain erikoistapauksissa - vähän kuin koti-Suomessa.

Jostain syystä alueen lukuisat turistit eivät tällä kertaa häirinneet minua. Ehkä monet heistä ovat pitkäaikaisia lomailijoita ja pikkuhiljaa ”espanjalaistuneet” - huolimatta rannikon useista Suomi-shopeista ja British-puodeista. Tai ehkä Aurinkorannikko onkin ”suomalaistunut”?

Viva la Espana :):)

Marbellan parhaat

Marbella mukavin, iloisin ja herkullisin ruokapaikka oli kaupungin itäosassa lähellä Quironin sairaalaa oleva Restaurante Puerto Playa. Rennoin, kutsuvin ja espanjalaisin kahvibaari puolestaan oli rantabulevardin keskivaiheilla sijaitseva baari Barrocco. 

Jatkuvasti täynnä olevaa, kodikasta Puerto Playaa pyöritti neljä miestä - kaksi puheliasta huumoriveikkoa ja kaksi vaitonaista puurtajaa. Yhteistä kaikille neljälle oli se, että he sananmukaisesti juoksivat hikihatussa sekä lounas- että illallisaikaan, jotta saivat lukuisat nälkäiset asiakkaat palveltua. Kaikki istumapaikan löytäneet ruokailijat odottivat kiltisti vuoroaan, sillä lopulta he tiesivät saavansa tuoretta ja hyvää ruokaa - ja suhteellisen edullisesti. Kiireestään huolimatta sähäkät tarjoilijat ehtivät jäädä vaihtamaan pari sanaa kanta-asiakkaiden kanssa, lepertelemään pikkulapsille ja tarvittaessa valokuvaamaan turustiseurueita. 

Mereneläviin erikoistuneessa rantaravintolassa oli toistakymmentä pöytää sekä sisällä että ulkona. Ravintolan takana oli iso puugrilli, jolla yksi mies valmisti kaiken grillausta vaativan. Useina päivinä perussettimme oli sama: grillattuja sardiineja, mustekalaa eri tavoin, simpukoita, avokadosalaatti ja ranskalaisia perunoita sekä lasilliset valkkaria. Jälkkäriksi cafe cortadot ja ehkä toiselle lasi brandya ja toiselle kylmää sangriaa. Parhaimpina päivinä valitsimme edellisten lisäksi tai sijaan paistetun tai grillatun kokonaisen kalan. Ja kaikki maistui erinomaiselle.

Aamupäivän kahvihetken vietimme loppua kohti yhä useammin Barrocco-nimisessä baarissa, jossa hurmaava espanjalainen isäntämies tarjoili hyvää kahvia. Katukuppila, josta oli mukava ja helppo seurata ohimatelevia turisteja. Ja koiria, joita riitti joka lähtöön - valtavia hurttia ja pikkuriikkisiä vipeltäjiä, villejä pentuja ja laahustavia vanhuksia. Turistien suosiossa näyttivät olevan yorkshirenterrieri ja länsiylämaanterrieri eli westie.

Onneksi olimme samaa mieltä, että hyvää ei kannata vaihtaa :):)

Espanjan värejä

Täällä taas

Eli takaisin Espanjassa :):) Käväisin välissä pikaisesti Suomessa - minkä ajan bloginikin hiljeni - mutta eilen illalla palasin takaisin Marbellaan vielä viikoksi. Ukki on viihtynyt täällä koko ajan. Hän on nauttinut valosta ja lämmöstä - ja lyhyistä, omatahtisista rantakävelyistä. Ja myös yksinolosta ja omista mietteistään.

Suomen reissuni aikana Ukki joutui vaihtamaan asuntoa. Ihanaan lukaaliimme (täällä) tuli toiset asukkaat. Uusi, lähes identtinen asunto löytyi lyhyen kävelymatkan päästä. Samankokoinen ja -hintainen ja (melkein) samanlainen merinäkymä. Eli periaatteessa lähes identtinen ensimmäisen asuntomme kanssa, mutta kuitenkin asunnot eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Edellinen oli ihana ja kodikas ja tämä uusi on kolkko ja luotaantyöntävä: vähän ja epäkäytännöllisiä astioita, ei mattoja, kolhoja huonekaluja, osa peitoista likaisia, toinen käsienpesuallas ei vedä, ei saippuaa, minimisti vessapaperia... Edelliseen asuntoon meidät vastaanotti ystävällinen ja avulias omistaja, tänne uuteen lukaaliin Ukki sai avaimet kiireiseltä siivoojalta. Tämä uusi lukaali maistuu ja tuntuu pelkältä airbnb-bisnekseltä.

Edellistä airbnb-asuntoamme (täällä) voi suositella jokaiselle, mutta tätä uutta neuvoisin välttämään. Ainoa hyvä juttu on olohuoneen kaksi nojatuolia, joita edellisessä asunnossa kaipasimme sohvan rinnalle. Mutta onneksi meri näkyy ja kuuluu tännekin :)

Ja tietenkin seuraamme myös täällä kotimaan mielenkiintoista hallituskriisiä - ja loppuviikon linnanjuhlia :):)

Olohuone on täynnä tylsää beigeä. 

Ainoa valopilkku on turkoosi peitto, jonka nappasin makuuhuoneesta lämmikkeeksi.

Tryffeliä Tartufossa

Sunnuntaina löysimme Ukin kanssa Marbellan vanhasta kaupungista toisen ihanan ravintolan perjantaisen Altamiranon (täällä) lisäksi. Tämä Tartufo-niminen italialainen ravintola on nimensä mukaisesti keskittynyt tuoreeseen tryffeliin, jota sekoitetaan, sirotetaan ja/tai leikataan lähes jokaiseen listalla olevaan ruokaan. Opin, että tryffelit lasketaan sieniin ja niitä tunnetaan yli 70 lajia. Tunnetuimmat ovat Italiassa kasvava valkotryffeli (kallein tryffelilaji) ja Ranskassa kasvava mustatryffeli.

Ukki herkutteli oikeaoppisesti valmistetulla tartarpihvillä, jonka päälle tarjoilija siivutti valkoista tryffeliä. Kalliin valkotryffelin käsittely ja annostelu pihvin päälle oli varsinainen näytelmä. Tarjoilijalla valkoiset käsineet, mustakuorinen pieni tryffelisieni marmorilautasella lasikuvun alla. Ja vaaka jolla tarjoilija punnitsi tryffelin, jotta hän osasi annostella tarkat kolme grammaa. Valkotryffelin takia Ukin annokselle tuli hintaa, mutta hän halusi maistaa tätä harvinaista herkkua. Tykkäsi, muttei hurrannut hullaantuneena.

Minä valitsin litteän tagliatelle-pastan, jonka päälle oli jo keittiössä viipaloitu rutkasti mustatryffelin siivuja. Pasta itsessään oli herkullista ja tryffelikin ihan ok, mutta ei enempää... Ukin valkotryffelin maku ei minusta eronnut oman pastani mustasta tryffelistä, mutta en olekaan mikään makujen enkä varsinkaan tryffelien ekspertti,,,

Tartufo on ihanalla paikalla pienen ja rauhallisen, appelsiinipuita kasvavan aukion laidalla - tunnetun Plaza de los Naranjos -aukion pikkusisko. Marraskuisena päivänä ulkona paistoi aurinko, mutta ravintolan sisällä oli oikeita kynttilöitä - jopa naisten vessassa paloi kaunis valkoinen kynttilä. Kodikasta ja kaunista. Tartufon edessä, aukion laidalla oli useampi valkoisella pöytäliinalla päällystetty ruokailijoita odottava pöytä. Tällä kertaa valitsimme kuitenkin sisätilan ja kakkoskerroksen rauhallisen, ikkunan vieressä olevan pöydän.

Vaikka en tryffeleistä niin osannut perustaa, niin paikasta, palvelusta, tunnelmasta ja ruoasta tykkäsin.

Ukin tartarpihvi valkoisella tryffelillä.

Tagliatelle-pastaa mustan tryffelin kanssa.

Mereneläviä Marbellassa

Kierrellessämme tihkusateessa Marbellan vanhan kaupungin kujia törmäsimme sattumalta Altamirano-nimiseen kalaravintolaan, jonka ruokalista oli kaakeloitu ravintolan ulkoseinään. Mereneläviä ja kaloja joka lähtöön, ei mitään muuta - ei lihaa, ei ranskalaisia, ei jälkkärikahvia. Ja sehän sopi meille.

Lähes 30 vuotta toiminut ravintola oli perjantai-iltapäivänä melkein täynnä. Asiakkaina näytti olevan niin paikallisia kuin turisteja. Ja kaikille näytti ruoka maistuvan. Niin meillekin: Ukille sopivasti - ei liikaa - grillattua tarjoilijan suosittamaa kalaa (laji jäi arvoitukseksi) ja minulle herkullisia jättimäisiä katkarapuja. Lisäksi vain tomaattisalaattia, perusleipää (ei voita) ja talon valkkaria.

Tykättiin ja ehdottomasti palataan, jos toiste Marbellaan eksytään.

Kaksi kappaletta (eli neljänneskilo) King red prawns - herkullisia ja hintavia.

Altamiranon sisäseinät oli peitetty upeilla kaakeleilla ja jalkapallojulisteilla. 

Parvekenäytelmä

Aamuteatteria alkuviikosta.

Aurinkorannikko on pari päivää ollut Saderannikko - jatkuvaa sadetta ja puuskaista tuulta on riittänyt. Onneksi on ollut mukava ja tilava kämppä, jossa kaksi sohvaa joihin kumpikin on voinut linnoittautua ipadeineen ja kirjoineen.

Sohvakäpertelyn lomassa olohuoneen ikkunoista ja parvekkeelta on saanut seurata alati vaihtuvaa luonnon näytelmää. Erityisen ihastuneena olen tuijottanut kymmenien lokkien pitkiä ja rauhallisia liitelyitä ilmavirtojen kyydissä - väliin pilviä hipoen ja väliin maata viistäen, väliin yksin ja väliin ryhmissä. 

Kuin parasta tanssia.

Sama näytelmä eri miehityksellä loppuviikosta.

Huomenta

Marbellan lukaalin parvekkeelta klo 7.27. Puolen tunnin päästä valo on voittanut, ja päivä alkaa.

Loma-arkea

Alamedan puisto Marbellan keskustassa  

Toinen lomapäivä kului tutuissa - ehkä jopa tylsän tutuissa - tunnelmissa. Laiskaa kävelyä, meren tuijottamista, toisten turistien touhujen seuraamista ja rentoa lukemista. Ja tietty auringosta ja lämmöstä - mikä on iloisesti yllättänyt - nauttimista sekä ulkokuppiloissa herkuttelua. Ei mitään uutta, ei mitään raflaavaa.

Päivän kohokohta oli pikkuruinen - alle 10 cm -  kesy lintu, johon törmäsin aamukävelyllä. Värikäs söpöliini (papukaija?) oli ulkoilemassa isäntänsä kanssa :):) Hetken linnulle sirkuttelin ja sain jopa pitää sitä sylissäni, mistä pikkuinen taisi pelästyä koska päästi löysät löröt. Tätä ennen olin jo ehtinyt ajatella, että ehkä isäntä huijaa minua, sillä veijari näytti niin paljon entisajan lasten vieterilinnulta.

Loma-arki etsii vielä hiukka uomiaan - molempien jaloille ja mielelle sopivia polkuja.

Sintti sivukadulla

Meren äärellä

Herään seitsemältä hyvin nukutun yön jälkeen. Ulkona on pimeää, mutta taivaanrannan kajastuksesta näkee että tulossa on vähintään puolipilvinen päivä. Avaan parvekkeen oven. Aallot rikkoutuvat rantaan ja aamuviileä - ei kylmä - ilma hyväilee kasvojani. Hämärässä näkyy kalastajaveneitä, jotka palailevat saaliineen rantaan.

Pikkuhiljaa taivaanranta punertuu lisää ja lokit alkavat kirkua. Jokunen aamulenkkeilijä juoksee pitkin rantaviivaa. Kahvi kiehuu ja Suomesta tuodut ruisleivät odottavat voideltuna. Kaivan esille matkalaukkuun pakatun, viime sunnuntaina lukematta jääneen hesarin.

Ensimmäinen lomapäivä Marbellassa alkaa, eikä se voisi paljoa paremmin alkaa. Aamu jatkuu runsaan tunnin kävelyllä pitkin meren rantaa. Ja edelleen yhden kahvilapysähdyksen ja kaupassakäynnin jälkeen mukavalla lounaalla asunnon edessä olevassa Puerto Playa -nimisessä rantaravintolassa - sananmukaisesti rantahiekalla.

Koko päivä meren äärellä. Mitä onnea, sillä auringossa kimalteleva meri on lähes parasta mitä tiedän.

Rauhoittavan kaunista.

Rantaravintolan herkkukala kahdelle.

Hienostuneen lomapaikan maineessa olevasta Marbellasta 

löytyy sopivasti myös rappioromantiikkaa.

Oranssia Marbellassa

Makuuhuone parvekkeella ja merinäkymällä :):)

Heräsin oranssin väriseen - turkoosilla sävytettyyn :):) - aamuun Marbellassa Espanjan aurinkorannikolla. Eilen lennettiin Norwegianilla, tavattiin ihana espanjalainen lady Marbellan keskustassa ja saatiin avaimet vanhan kaupungin liepeiltä sijaitsevaan lukaaliin.

Jo illalla huokaistiin tyytyväisyydestä, mutta aamuauringossa Ukin vuokraama neljännen kerroksen huoneisto näytti enemmän kuin ihanalta. Kodikas, tilava ja valoisa. Lähes avoin näkymä Marbellan pieneen satamaan ja merelle. Ja kaikki toimii telkkarista ja nettiyhteydestä alkaen. Ukki löysi jopa Viasat-yhteyden, jotta voimme tänään skoolata Huuhkajien voittomaalille :):)

Vajaa kaksiviikkoinen valohoito etelässä alkoi hyvissä merkeissä. Ja nyt rantakävelylle...

Joku voisi kokeilla ulkoilmapooliakin :):)

Olohuone parvekkeella ja merinäkymällä :):)

Kiva tapasbaari

Kierrettyämme aamupäivällä Marbellan kirkkoja (täällä) päätimme vanhankaupungin reunalla istahtaa sangrialle. Tähän lähes pakotti sekä Ukin väsyneet jalat että kutsuva tapasbaari Castillejos-kadun kulmassa. Bodega La Verbena -nimisen baarin (täällä) edessä oli sopivasti kaksi pikkuruista pöytää, joista toisen valtasimme.

Levähdyshetkemme pitkittyi, kun etenkin minä jäin innokkaana seuraamaan viereiseen pieneen leipomoon lähes jonona kiiruhtavia asiakkaita ja kapealla kadulla ohiajavia toinen toistaan hienompia autoja. Ja myös vastapäisen vanhanaikaisen alusvaateliikkeen mallinukeissa ja seinämainoksissa riitti ihmettelemistä.

Hurmaava hetki bodegassa eli viinikellarissa. Jalat lepäsivät, aurinko lämmitti ja sangria maistui.

Kirkkokierros

Ermita del Santo Cristo 

Tiistaina sain Ukin mukaani kiertämään Marbellan vanhan kaupungin kirkkoja. Ohessa tosin ihailimme muitakin keskustan kauniita koloja ja kukkia, ja kerran istahdimme kahville ja kerran sangrialle. 

Kirkoista suurin ja komein on Neitsyt Marian kirkko (Iglesia de Nuestra Senora de la Incarnacion), mutta se ei minua koskettanut. Pienin ja pramein on Pyhän Jaakobin kappeli (Ermita de Santiago) tunnetun Naranjos-aukion reunalla, mutta sekään ei ollut minun juttuni. Eniten tykästyin vanhan kaupungin toisella laidalla olevaan yksinkertaiseen ja vaatimattomaan Pyhän Kristuksen kappeliin (Ermita del Santo Cristo), jonne pääsi sisään vain jumalanpalvelusten aikaan. Yksinkertainen puhuttelee kirkoissakin - ei tekokukkakimppuja, ei sekulaareja, muovikrääsää muistuttavia ikoneja. Toki ymmärrän, että kukin uskoo ja harjoittaa uskontoaan omalla tavallaan.

Tykkään käydä ja hiljentyä eri uskontojen kirkoissa. Tällä hetkellä katolisissa kirkoissa käydessäni en kuitenkaan voi olla miettimättä maailmanlaajuista pedofiiliongelmaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä...

Ermita del Santo Cristo sisältä. 

Plaza Santo Cristo, Marbella

Marbellan vanhasta kaupungista löytyy paljon rauhoittavaa kauneutta,

kirkkojen ulkopuoleltakin.

Hyvä rantaravintola

Rippeet jäljellä ravintola Basilion herkuista. 

Tuoreet, maukkaat eikä yhtään sitkeät pikkusimpukat (Coquinas) valkosipuliöljyssä ja sopivasti grillattu valkolihainen kala (Leguado plancha). Superherkkua aurinkoisella, mutta tuulisella rannalla aivan huoneistohotellimme edessä. Ukki istuu toivomassaan varjossa lempeän bambuvarjon suojissa ja minä puoliauringossa - toppatakki päällä :):) Eli kaikki jälleen hyvin Aurinkorannikolla...

Olemme jo toista kertaa Chiringuito Basilia -nimisessä ravintolassa Playa la Fontanillalla (täällä). Sanakirjan mukaan chiringuito tarkoittaa rantakahvilaa tai kioskia eli ravintola/kuppilaa, jossa raja rantahiekan ja -tuolien ja ravintolapöytien välillä on epämääräisen poukkoileva. Sopii hyvin minulle - ihanan rentoa ja helppoa. Ja jos vielä sattuu saamaan hyvää ruokaa, kuten Basiliossa, niin lomanautinto on huipussaan. Ainut ”häiritsevä” tekijä oli afrikkalaiset kaupustelijat, jotka kiersivät rantaravintoloita kuin herhiläiset. Mutta syynsä kaikessa...

Tosin paikan puhelias ja ronski naistarjoilija oli ekalla kerralla karkoittaa Ukin ehdottaessaan Ukille kovalla äänellä heti hänen istuuduttuaan: ”What do you drink - vodka?” Ärhäkkä Ukki jäykistyi ja tylytty takaisin: ”How do you think that I would like to have vodka?” Ei Ukin vitsejä... Onneksi espanjalaiset ovat tottuneet kovaääniseen ja kinastelevaan keskusteluun, joten tarjoilija jatkoi huumorilla, ja sopu säilyi myös Ukin ja minun välillä.

Tällä ekalla kerralla söin Basiliossa matkan parhaat grillatut isot katkaravut, jotka oli nimetty gambon, ei langostinos. Katkarapujen nimissä menen jatkuvasti sekaisin. Olen luullut, että langostinos tarkoittaa jättikatkarapuja, ja ovat isompia kuin gambas tai gambon. Mutta tomera tarjoilijamme väitti, että heillä ”gambon” ovat isompia ja kalliimpia kuin langostinos. Joten tilasin gambon, ja sain isoja ja herkullisia ja tuoreita katkarapuja, joten nimestä ei väliä...

Ja ruokailun jälkeen siirryimme pari metriä kohti merta. Rantatuoleissa maaten nautimme kumpikin puolisen tuntia thaimaalaisesta hieronnasta - silmät kiinni, aaltojen kohistessa...

Coquinas salteadas 

Gambon

Lehdetön hirvi :):)

Avenida Ramon y Cajal, Marbella 

Takaisin tuttuun :):)

Onneksi huoneemme ei ole katuremontin suuntaan...

Viikonlopun hotellivierailun (täällä) jälkeen palasimme sunnuntai-iltana takaisin alkuperäiseen kolmentähden huoneistohotelliimme. Aparthotel Puerto Azul (täällä) sijaitsee kivenheiton päässä hiekkarannasta (Playa de la Fontanilla) kymmenien kahviloiden ja ravintoloiden ympäröimänä. Joten ei mitään valittamista. Varsinkin kun varasimme huoneiston merinäkymällä. Ainut pikkumiinus on hidas netti ja pääosin espaljankieliset telkkukanavat.

Ensimmäisen kerroksen huoneistossamme (106) on iso eteläparveke, josta meri näkyy ja kuuluu upeasti. Aurinkoisten alkupäivien (täällä) jälkeen Marbellassa on ollut pääosin pilvistä/puolipilvistä ja tuulista - tavanomaista Aurinkorannikon talvisäätä. Ukki on kuitenkin nauttinut parvelleella istumisesta ja lukemisesta, minä päämäärättömästä kävelystä sekä varpusten, kyyhkysten ja erilaisten lokkien seuraamisesta. Ja lukuisten koirien tarkkailusta. Koiria näkyy paljon sekä turisteilla että paikallisilla. Yleisin vastaankipittävä rotu tuntuu olevan pieni ja terhakka yorkshirenterrieri - useimmiten takitettuna :):)

Tänään lähdemme Fuengirolassa talvikuukausia viettävän ruotsinsuomalaisen ystäväpariskuntamme kanssa pienelle maaseutukierrokselle. Sateenvarjo matkaan ja sukkahousut farkkujen alle :):)

Ventanas en Marbella

Muerte por chocolate

Viimein osuimme Marbellassa ruokapaikkaan, jossa yhdistyivät kiva ilmapiiri, maukas ruoka, ystävällinen palvelu ja hyvä hinta/laatusuhde. Ja kauniit annokset! Lauantain lounaspaikkamme ravintola Garnacha (täällä) sijaitsi hieman piilossa vanhan kaupungin laitamilla kauppahallin kupeessa. Mutta oli löytämisen arvoinen.

Ravintola mainostaa itseään välimerellisenä ruokapaikkana - minusta annoksissa maistui Välimeren lisäksi Aasia. Alkuun söin mukavan ja englantia hyvin puhuvan tarjoilijan suosituksesta maukkaan ja raikkaan sea bass ceviche -tornin, ja pääruoaksi tilasin grillattua mustekalaa perunapedillä. Ceviche oli nappivalinta, sen sijaan mustekala oli jäänyt paksuilta kohdiltaan sitkeäksi, joskin lisukkeena tarjoillut pikkuperunat ja sitruunainen pyree olivat herkkua. Ukin valinnat menivät toisinpäin: Alun savustetut anjovikset eivät maistuneet, mutta pääruokana tarjotut pintapaistetut tonnikalasiivut sulivat hänen suussaan.

Jälkkäriksi jaoimme Muerte por chocolate (Kuolema suklaan takia) -nimisen annoksen, jossa todella riitti suklaata eri muodoissaan. Ihan ok, mutta ei kuoleman väärtti.

Mutta Garnacha olisi vaikka toisen käynnin väärtti...

Ceviche de Lubina 

Viikonlopun luksusta

Suoraan merelle avautuva, suojaisa parveke, jossa voi halutessaan kylpeä auringossa tai nauttia varjosta - säädettävän suojakatoksen ansiosta. Sopivan intiimi, mutta riittävän iso, jotta sinne mahtuu sekä kaksi lepolassea että pöytä pikkutuoleineen.

Koukuttava aaltojen kohina, joka korostuu yöllä kun aallot alkavat rikkoutua jo kaukana rannasta. Pidimme parvekkeen oven yöllä raollaan, jotta saimme nukahtaa lempeisiin meren ääniin. Kumpikin meistä kävi yön aikana toisiltaan tietämättä parvekkeella ihailemassa mustaa merta ja nauttimassa sen lumoavasta kohinasta.

Kaunis ja hyvin hoidettu iso puutarha- ja uima-allasalue, josta löytyy useita rauhallisia koloja. Toinen puutarhan isoista lämmitetyistä uima-altaista on kylmimpinä talvikuukausina peitetty kasvihuoneen näköisellä viritelmällä ja täydessä käytössä läpi vuoden.

Huoneissa tyylikkään hempeä väritys, iso kylpyhuone, leveä ja hyvä sänky sekä telkkarissa kaikki tarvittavat kanavat. Ja kaikkialla ystävällistä, kärsivällistä ja selkeäsanaista palvelua - myös meille tavallisennäköisille tallaajille, eikä vain kauniille ja rohkeille.

Nautimme viikonlopun luksuksesta espanjalaisen el Fuerte -hotelliketjun yli 60 vuotta sitten avatussa lippulaivassa Marbellan rantakadulla (täällä).

 Hotellin puutarhaa, josta kauniit näkymät Välimerelle.

Hotellin ”takaovi”, josta pääsee suoraan rantabulevardille ja uimarannalle,.