Ei korvalappuja eikä villakaulaliinaa. Ei sukkahousuja, eikä loskan ja lumen kestäviä nilkkureita. Ei auton kaivamista lumikasojen alta, eikä lumitöitä.
Vaan - paljaat varpaat, aurinkolasit ja kylmä valkoviini. Pilvetön taivas, lämmittävä aurinko ja aaltojen kohina. Ja lounas hiekkarannalla... Sää todella hellii meitä Espanjan aurinkorannikolla, jonne Ukin kanssa lensimme eilen lumen valtaamasta Helsingistä.
Marbellan rantaravintolassa viereisen pöydän englantilaiset ”vanhukset” kehuivat tarjoilijalle olleensa viimeksi Marbellassa vuonna 1973. Ukki totesi minulle kymmenvuosia painottaen: ”Ajattele 50 vuotta sitten!” unohtaen taas ikänsä. Minä olen viimeksi ollut Aurinkorannikolla 17-vuotiaana eli myös lähes 50 vuotta sitten. Olin elämäni kolmannella ulkomaanmatkalla lapsuuden perheeni kanssa - kaksi viikkoa Torremolinoksessa.
Ensimmäisen matkani tein yksin 15-vuotiaana pohjoismaiselle partioleirille Etelä-Ruotsiin ja toisen 16~vuotiaana perheen kanssa Italian Riccioneen. Ensimmäisellä matkalla jännitin lähes koko ajan - osin yksin selviämistä, mutta pääosin ruotsin kieltä (olin aika tuppisuuna lähes koko reissun). Toisella matkalla osasin jo nauttia niin Venetsiassa kuin Roomassa piipahduksistamme. Muistatko Sisko reissujamme?
Ja sääennusteen mukaan Etelä-Espanjassa jatkuu poikkeuksellisen lämmin sää :):)
Siellä lähellä mekin kävimme lomailemassa lyhyen tovin. Sää oli mitä mainioin. Me valitsimme lomapaikaksemme huomattavasi hiljaisemman paikan. Kaikille tarpeensa mukaan :-)
VastaaPoistaEmme niin tunne Espanjan etelärannikkoa - toki tuttua on sen turistimaine. Valitsimme hotellin lähinnä siksi, kun saimme kohtuuhinnalla majoituksen merinäköalalla aivan rannalta. Yllätyin positiivisesti alueesta: tähän vuodenaikaan tosi rauhallista ja siistiä, ja sääkin suosii. Viihdymme!
Poista