Mukava lounaspaikka

Marbellassa kävelin paljon yksinäni. Välillä kiertelin laiskasti ympäri kaupunkia ja välillä vaeltelin reippaasti pitkin loputonta rantabulevardia. Heti rantakaupunkien takana alkavassa vuoristossa on kuulemma ihania kävelyreittejä, mutta ne jäivät tällä reissulla kokematta.

Pitkät rantakävelyt olivat parhaita. Meditatiivisesti toistuva meren kohina. Talvityhjät, mutta puhtaat hiekkarannat. Veden ja hiekan rajalle kertyvät, aaltojen tuomat ja meren hiomat sileät kivet harmaan kaikissa sävyissä. Ihan pakko oli poimia ja tunnustella kädessä kiven pehmeyttä ja lämpöä.

Välillä saatoin pysähtyä kahville (cafe cortado), lasilliselle tai joskus lounaalle. Eräällä retkellä kulutin pitkän tovin avokadosalaatin, valkoviinin ja kirjan seurassa El Luca (täällä) -nimisessä baarissa yhdellä sataman ja sairaalan välisistä sivukaduista.

Helmikuun kävelyihin mahtui niin kirkasta aurinkoa, tummia pilviä kuin kovaa tuultakin.