Espanjassa asuva ystäväpariskunta käytti meitä Mijaksessa, joka on vuoristossa, lyhyen ajomatkan päässä Fuengirolasta. Jätimme auton kaupungin alla olevaan suureen parkkihalliin - kertamaksu yksi euroa riippumatta pysäköintiajasta - ja nousimme hissillä suoraan vanhan kaupungin suulle.
Tiesin, että Mijas on turistien suosiossa, joten turistiryhmiin osasin varautua. Mutta se yllätti, että jokaikisen vanhan kaupungin matalan valkoisen asuintalon kivijalassa oli turistirihkamakauppa. Ja surulliseksi tulin, kun näin miten väsyneiltä ja säälittäviltä turistikuljetuksia odottavat kuuluisat ”Midaksen aasit” näyttivät. Ehkäpä vain kiinnitin asiaan enemmän huomiota kuin jossain toisessa kaupungissa jäädessäni ensin ihastelemaan aaseja...
Ukin huonon kävelyn takia tutustumisemme Mijakseen rajoittui vanhan kaupungin ytimeen, ja siitäkin vain pieneen osaan. Päivi, Risto ja minä kiipesimme kaupungin korkeimpaan kohtaan, jossa pienellä alueella vierivieressä olivat kirkko, puutarha ja härkätaisteluareena - sielunhoitoa, silmäniloa ja sirkushuvia. Taisteluareena jäi sisältä näkemättä, isosta ja hyvinhoidetusta puutarhasta kiersimme vain puolet. Kauniissa kirkossa (Iglesia de la Inmaculada Concepcion) kävimme sentään sisällä, ja huomioni kiinnittyi kultaiseen alttaritauluun, jossa oli ainoastaan iso seisova Maria - Jeesuksen äiti, ja vieläpä hyvin modernin näköisenä tummine, paksuine hiuksineen. Kuuluisampi pieni muurikappeli (Ermita de la Virgen de la Pena) jäi tällä kertaa näkemättä.
Ehkä turisteista ja aaseista huolimatta joskus vielä palaan Mijakseen... jäihän pieni suklaatehdaskin maistamatta :):)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti