Ruse by myself

”Ja alkuillasta omaa aikaa”, kirjoitin edellisessä postauksessa (täällä). Rusen kaupunki Tonavan etelärannalla oli toinen rantautumispaikka kahdeksanpäiväisen jokiristeilyn aikana, jolloin laiva pysähtyi keskelle asututusta. Ja matkustajien oli halutessaan mahdollista kävellä laivasta kahville tai kaupoille, tai jopa rannan museoihin. 

Toinen ”omatoimipaikka” olisi ollut Vukovar Kroatiassa, mutta silloin omaan kävelyyn eikä kahvitteluun jäänyt aikaa (täällä). Muissa pysähdyspaikoissa maissa rantauduimme in the middle of nowhere, ja liikkumiseen tarvitsimme tilausbusseja.

Ruse on 150 000 asukkaan eloisa ja aktiivinen kaupunki. Lauantain aamupäivällä kiipesin suomalaisryhmän kanssa Ivanovon upeaan kalliokirkkoon (täällä), mutta alkuillasta olleen bussiretken Rusen kaupunkiin päätin jättää väliin. Ja tutustua kaupunkiin kävellen - ilman ryhmää ja ilman opasta.

Alkuun kävelimme Ukin kanssa yhdessä Vapauden aukiolle ja istuimme vehreän puiston laidalla olleeseen ”trendikahvilaan” - tai siltä paikka ainakin suomalaisesta mummista näytti. Niin tai näin - paikka oli mukava, palvelu ystävällistä ja pillikaffe maistui niin Ukille kuin Mummillekin :) Tykkäsimme molemmat, ja muovikortti kelpasi.

Lyhyen kävelyretken jälkeen Ukki palasi laivalle, ja minä jatkoin yksinäni lähikaduilla. Pitkälle en yksin ja ilman paikallista rahaa tohtinut lähteä. Aikomukseni oli käydä rannassa olevassa Baba Tonkan kotimuseossa. Baba Tonka - suomalaisittain Tonka-mummi - oli oikealta nimeltään Tonka Obretenova (1812-1893) - tunnettu bulgarialainen aktivisti ja vapaustaistelija. 

Ennen Tonkan kotimuseota törmäsin samalla kadulla olleeseen Kaliopan taloon (Museum of urban life), ja päätin tutustua ensin siihen. Kaksikerroksinen talo on tarinan mukaan saanut nimensä siitä, että aluetta hallinnut turkkilainen kuvernööri Midhat Pasha (1822-1884) olisi lahjoittanut talon naimisissa olleelle rakastajalleen Maria Kalishille, jonka lempinimi oli Kaliopa. Joskin vuosiluvut eivät oikein stemmaa, sillä kotimuseona toimiva talo on rakennettu 1984. 

Kotimuseon sisustus kuvasi kuulemma sitä, miten 1900~luvun alun keski-eurooppalainen sisustusmuoti alkoi valloittaa Itä-Euroopan maita. Täyteen ahdettua, tunkkaista ja raskasta. Mielenkiintoista nähdä, mutta ei makuuni. Jatkettuani Kaliopan talon jälkeen matkaa huomasin, että lähellä ollut Baba Tonkan kotitalo oli jo suljettu. 

Tonka jäi tutustumatta, mutta muuten irtiotto ryhmämatkustamisesta teki hyvää. Kävelin, haistelin ja kiertelin oudossa Kaliopan talossa…

Ruokasalin vaurioitunut katto on tuettu vaaleanpunaisella rautatangolla.

Kaliopa house (Museum of urban life)

Tonka Obretenova (1812-1893) - tunnetumpi nimellä Baba Tonka

Jääkaffet kahdelle :)

Kohti kalliokirkkoa

Viides risteilypäivä eli lauantai oli minulle yksi risteilyn parhaista päivistä. Tosin se olisi voinut olla risteilyn kurjin päivä, sillä vielä lähtiessä lauantain ohjelmassa ollut retki Tonavan Mustanmeren suistoalueelle peruuntui yllättäen.

Nimittäin alkumatkasta laivan kapteeni ilmoitti, että paikalliset viranomaiset olivat kieltäneet huviveneiden liikkumisen suistoalueella Venäjän hyökkäyssodan takia. Meidän oli tarkoitus liikkua tuolla mielenkiintoisella alueella pienissä ryhmissä useilla pikkuveneillä. Totta tai ei, meillä ei ollut kapteenin ilmoitukseen mitään sanomista, vaikka se harmitti kovasti. 

Mustanmeren suistoalue oli etukäteen ollut minulle, kuten myös monelle muulle osallistujalle, yksi risteilyn odotetuimpia nähtävyyksiä. Euroopan suurista joista Tonava on ainoa, joka virtaa lännestä itään ja laskee laajana kolmehaaraisena suistona Mustaanmereen. Suistoalueen luonto on erityinen. Sieltä löytyy soita, järviä, hiekkasärkkiä ja kelluvia riuttoja. Ja myös eläimiä, kuten villisikoja, kettuja ja jopa villihevosia sekä sorsien ja hanhien lisäksi saattaa nähdä pelikaaneja ja kapusta- ja silkkihaikaroita. 

Peruuntuneen suistoretken tilalle meille järjestettiin bussiretki läheisen Roussenski Lom -joen laaksoon, jossa saattoi alueen luonnon lisäksi tutustua ikivanhaan kalliokirkkoon Ivanovon kylän lähellä Pohjois-Bulgariassa. 

Ortodoksimunkit ja muut erakot hakkasivat ja kaivoivat 800 vuotta sitten eli 1200-luvulla laaksoa reunustaviin jyrkkiin kalliorinteisiin kymmeniä luolia, luostareita, kappeleita ja kirkkoja, joita he käyttivät asuntoina ja rukoushuoneina. 1400-luvulla kappeleiden ja kirkkojen seiniä ja kattoja alettiin koristella freskoin ja maalauksin, joista joitakin on säilynyt näihin päiviin asti. Laajamittainen eläminen kallioasunnoissa ja -luostareissa loppui ymmärtääkseni 1700-luvulla. 

Nykyään vain jokunen näistä ikivanhoista pikku kirkoista ja luostareista on tavallisen tallaajan saavutettavissa. Yksi eli Basarbovon luostari on kuitenkin edelleen uskonnollisessa käytössä, mutta useimmat muut vanhoista kallioasumuksista ja -kirkoista ovat raunioituneet tai muuten huonokuntoisia. 

Me vierailimme parhaiten säilyneessä ja turisteille ”museoidussa” kalliokirkossa, jonne johti viitoitettu ja turvallinen polku läheiseltä parkkipaikalta. Hämmentävä kirkko miniparvekkeineen oli kaiken kapuamisen arvoinen - ehdottomasti. Ja kirkkokokemuksen lisäksi oli mukava kävellä rehevässä laaksossa ja kiipeillä jylhien kallioiden rinteillä.

Kävelyä, luontoa ja vain yksi turistinähtävyys - ja alkuillasta omaa aikaa. Hyvä ja sopiva lomapäivä minulle.

Kalliokirkon kattoon oli maalattu mm. kuva Jeesuksen ja opetuslapsien viimeisestä ehtoollisesta :)

Sisäänkäynti

Luostarin parveke kallion rinteessä mustana täplänä oikealla.

Väriä, arkea, rönsyä

Sanotaan, että 90 000 asukkaan Veliko Tarnovo on Bulgarian kaunein kaupunki. Mutta siitä me ehdimme nopealla bussikierroksella (täällä) nähdä vain vilauksen. 

Bussiryhmämme söi lounaan keskustahotellin kellarikerroksen valtavassa ruokasalissa, jossa oli paljon myös muiden maiden ryhmämatkalaisia ruokailemassa. Nähtyäni hallimaisen tilan olin erittäin ennakkoluuloinen. Mutta saimme erinomaista ruokaa. Pääruoaksi lämmintä (huom) ja sopivan mausteista liha-vihannespataa ja jälkkäriksi herkullisia filotaikinarullia. Sellaista olisin voinut syödä lisää eli olisin halunnut kokeilla muitakin bulgarialaisia ravintoloita. Mutta ryhmämatka mikä ryhmämatka…

Ruokailun jälkeen meillä oli puolisen tuntia aikaa kierrellä ruokapaikkamme ympäristössä. Seurailin hetken kaupungin arkea, väriä, rönsyä, vehreyttä ja mäkisyyttä - ja yllättävää levollisuutta. Sellaista olisin halunnut lisää - päämäärätöntä kävelyä, salaperäistä kurkistelua ja yllättävää pysähtelyä. Ihmettelyä…

Tuli halu palata Bulgariaan ja kenties jopa yöpyä Veliko Tarnovossa. Ehkäpä Hostel Mostelissa (täällä), jota kehuttiin netissä :)

Parvekukkia näkyi paljon - pääosin rönsyileviä pelarkuita

Paikallista katutaidetta

Kuuman ja kuperan kuparipannun päälle pursotettiin värjättyä nuudelitaikinaa ohuena nauhana.

Jätskin kanssa hunajalla ja kanelilla kyllästettyjä filotaikinarullia

Bussikierros Bulgariassa

Linnoituksen ortodoksikirkon maalauksia

Neljäntenä risteilypäivänä eli perjantaina ahtauduttiin (taas) bussiin ja lähdettiin porukalla ajamaan Rusen jokilaivalaiturista kohti sadan kilometrin päässä olevaa Veliko Tarnovon kaupunkia. Kahden oppaan - suomalaisen ja englantia puhuvan paikallisen - kanssa, kuten koko matkan ajan, paitsi että paikallisopas tietty vaihtuu aina maan vaihtuessa :) Ja suomalaisbussin perässä tai edellä norjalaisten ja ranskalaisten risteilymatkustajien bussit ja oppaat.

Bulgariassa on noin 7 miljoonaa asukasta. Maa on ollut EU:n jäsen vuodesta 2007, mutta se ei kuulu vielä euroon. Rahana on edelleen Bulgarian lev, ja kurssi on eläkeläisellekin helppo: 2 leviä on 1 euro.

Veliko Tarnovo on vanha, mutta edelleen aktiivinen ja toimiva kaupunki. Meille kaupungista kerrottiin ja näytettiin lähinnä sen historiaa. Ensin ryhmää kierrätettiin kukkulalle rakennetussa Tsarevetsin linnoituksessa ja sen oudossa katedraalissa, minkä jälkeen ajettiin (taas) bussilla neljä kilometriä viereiseen Arbanasin kylään. 

Veliko Tarnovossa kävelimme raunioituneen ja osin uudistetun linnoituksen läpi vanhalle katedraalille, joka ymmärtääkseni oli kokonaan uudelleen rakennettu 1980-luvulla eikä sen jälkeen ole enää toiminut kirkkona. Samalla tunnettu bulgarialainen kuvataiteilija Teofan Sokerov (1943-2020) koristeli kirkon sisäseinät tummilla ja mielestäni irvokkailla maalauksilla. En ihan ymmärtänyt maalauksien sanomaa…

Arbanasin valokuvauksellinen pikkukylä oikein kutsui kävelemään kujilleen. Meille ei kuitenkaan jäänyt aikaa kävelyyn, vaan vierailimme nopeasti - molemmat sinänsä erittäin mielenkiintoisia - vauraan kauppiassuvun museoidussa kotitalossa Konstantsalievassa ja keskiajalla rakennetussa Kristuksen Syntymäkirkossa (Nativity Church). 

Kotimuseo oli muurien ja puutarhan ympäröimä kaksikerroksinen kivitalo, jonka yläkerrassa oli asuttu ja alakerrassa oli ollut tilat mm. eläimille. Se oli rakennettu 1800-luvulla, mutta vuosikymmenien aikana korjailtu useaan kertaan. Tästä huolimatta joitakin suvun alkuperäisiä huonekaluja oli säilynyt ollen esillä museossa. Näin paljon värikästä ja kaunista käsityötä - mattoja, tyynyjä ja seinävaatteita - ja tykkäsin.

Syntymäkirkko näytti ulospäin vaatimattomalta kivinavetalta, mutta sisältä se oli hämmentävän upea ja hyvässä kunnossa. Kaikkien kolmen pienen huoneen katot ja seinät olivat ahdettu täyteen hyvin säilyneitä (kunnostettuja?) värikkäitä ja pikkutarkkoja freskoja. Ehdottomasti vierailun arvoinen pieni kirkko, jossa valokuvaus oli monen reissulaisen harmiksi kielletty. 

Kirkon sisäänkäynnin edessä oli pieni vanha hautausmaa. Kymmenkunta paksua ja kömpelöä, mutta sympaattista kiviristiä, joiden kulunut teksti ei ollut enää luettavissa, vaikka kieltä olisi osannutkin. Ristien välissä kuljeskeli vanha mies joka selitti minulle, että alaosastaan paksummat ristit olivat naisvainajille ja yläosastaan paksummat miesvainajille. Ja totta - joillakin risteillä näytti olevan mekko :)

Ja sitten taas bussiin. Ja takaisin laivalle, ja kohti uusia seikkailuja…

Oudon kirkon mielenkiintoinen alttaritaulu

Tsarevetsin linnoituksen läpi kohti mäellä odottavaa kirkkoa.

Vauraan kauppiassuvun museoitu koti Arbanasissa.

Kotimuseossa oli huone uusille äideille, jossa he asuivat lastensa kanssa 

ensimmäiset 40 päivää synnytyksen jälkeen.

Kristuksen Syntymäkirkko ja vanha hautausmaa Arbanasissa.

Mies ja hänen vaimonsa :)