Viides risteilypäivä eli lauantai oli minulle yksi risteilyn parhaista päivistä. Tosin se olisi voinut olla risteilyn kurjin päivä, sillä vielä lähtiessä lauantain ohjelmassa ollut retki Tonavan Mustanmeren suistoalueelle peruuntui yllättäen.
Nimittäin alkumatkasta laivan kapteeni ilmoitti, että paikalliset viranomaiset olivat kieltäneet huviveneiden liikkumisen suistoalueella Venäjän hyökkäyssodan takia. Meidän oli tarkoitus liikkua tuolla mielenkiintoisella alueella pienissä ryhmissä useilla pikkuveneillä. Totta tai ei, meillä ei ollut kapteenin ilmoitukseen mitään sanomista, vaikka se harmitti kovasti.
Mustanmeren suistoalue oli etukäteen ollut minulle, kuten myös monelle muulle osallistujalle, yksi risteilyn odotetuimpia nähtävyyksiä. Euroopan suurista joista Tonava on ainoa, joka virtaa lännestä itään ja laskee laajana kolmehaaraisena suistona Mustaanmereen. Suistoalueen luonto on erityinen. Sieltä löytyy soita, järviä, hiekkasärkkiä ja kelluvia riuttoja. Ja myös eläimiä, kuten villisikoja, kettuja ja jopa villihevosia sekä sorsien ja hanhien lisäksi saattaa nähdä pelikaaneja ja kapusta- ja silkkihaikaroita.
Peruuntuneen suistoretken tilalle meille järjestettiin bussiretki läheisen Roussenski Lom -joen laaksoon, jossa saattoi alueen luonnon lisäksi tutustua ikivanhaan kalliokirkkoon Ivanovon kylän lähellä Pohjois-Bulgariassa.
Ortodoksimunkit ja muut erakot hakkasivat ja kaivoivat 800 vuotta sitten eli 1200-luvulla laaksoa reunustaviin jyrkkiin kalliorinteisiin kymmeniä luolia, luostareita, kappeleita ja kirkkoja, joita he käyttivät asuntoina ja rukoushuoneina. 1400-luvulla kappeleiden ja kirkkojen seiniä ja kattoja alettiin koristella freskoin ja maalauksin, joista joitakin on säilynyt näihin päiviin asti. Laajamittainen eläminen kallioasunnoissa ja -luostareissa loppui ymmärtääkseni 1700-luvulla.
Nykyään vain jokunen näistä ikivanhoista pikku kirkoista ja luostareista on tavallisen tallaajan saavutettavissa. Yksi eli Basarbovon luostari on kuitenkin edelleen uskonnollisessa käytössä, mutta useimmat muut vanhoista kallioasumuksista ja -kirkoista ovat raunioituneet tai muuten huonokuntoisia.
Me vierailimme parhaiten säilyneessä ja turisteille ”museoidussa” kalliokirkossa, jonne johti viitoitettu ja turvallinen polku läheiseltä parkkipaikalta. Hämmentävä kirkko miniparvekkeineen oli kaiken kapuamisen arvoinen - ehdottomasti. Ja kirkkokokemuksen lisäksi oli mukava kävellä rehevässä laaksossa ja kiipeillä jylhien kallioiden rinteillä.
Kävelyä, luontoa ja vain yksi turistinähtävyys - ja alkuillasta omaa aikaa. Hyvä ja sopiva lomapäivä minulle.
Sisäänkäynti
Luostarin parveke kallion rinteessä mustana täplänä oikealla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti