Kotiin - jees

Tonavan jokiristeilyllä (täällä) oli paljon hyvää ja vähän huonoa, ja kaikkinensa reissu jäi positiivisen puolelle - ehdottomasti. Mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä mukavammalta tuntuu palata kotiin - omaan Punavuoren kuplaan :) Rakastettavan Murun viereen ihailemaan omaa hämärtyvää partsimaisemaani :)

Päällimmäisenä risteilystä jäi mieleen neljä seuraavaa nappiin osunutta asiaa. Mukavat suomalaiset kanssamatkustajat, josta pääosa oli 65-85 -vuotiaita hyvin toimeentulevia ja paljon matkustaneita eläkeläisiä ympäri Suomea. Laivalla tarjoiltu hyvä ruoka, joka käsitti runsaan buffetaamiaisen lisäksi lounaan ja illallisen, joihin kumpaankin kuului kolme pöytiin tarjoiltua ruokalajia: alkupala, pääruoka ja jälkkäri. Ja se, että hytissä oli hyvin toimiva suihku, jossa riitti lämmintä vettä. Ja vielä neljäntenä hyvät ilmat, jotka suosivat eli aurinkoa ja lämmintä, mutta ei hikihellettä. 

Tylsintä matkassa ehkä oli jatkuva siirtyminen paikasta toiseen ja se, että pysähdyspaikoissa oli lähes pakko liikkua 30 ihmisen ryhmässä (sinänsä mukavan ja osaavan) oppaan perässä. Mutta tämähän minun olisi pitänyt etukäteen tietää ja ymmärtää. Olinhan valinnut jokiristeilyn, joka etenee joka päivä uuteen pysähdyspaikkaan, josta kuljetaan bussilla katsomaan lähellä olevia nähtävyyksiä. 

Ennen matkaa luulin, että olisi vain kivaa, kun yhdellä ja samalla matkalla näkisi paljon uutta. Mutta ei se sittenkään ollut minun juttuni. Joka kaupungissa opas esitteli kymmenkunta rakennusta ja kertoi niihin liittyvää historiaa, mutta mihinkään ei jäänyt aikaa syventyä sen enempää. Rakennuksia vilisi silmissä ja historiaa höyrysi päässä minulle aivan liikaa. Minä olisin kaivannut enemmän omaa aikaa sekä vapaata oleilua ja paikkojen rauhallista tutkiskelua. Tosin näytti, että moni muu reissulainen tiesi minua paremmin minne oli lähtenyt, ja nautti. 

Etukäteen olin myös kuvitellut, että satamissa voisi mahdollisesti väliin syödä läheisissä kuppiloissa tai ravintoloissa tai edes tehdä ominpäin kävelylenkkejä. Mutta kumpikaan ei etäisyyksien eikä aikataulujen takia ollut mahdollista oikeastaan yhdessäkään pysähdyspaikassa. Etenkin liikunnan vähäisyys matkan edetessä alkoi harmittaa, kun hyvää ruokaa tuli syödyksi tarpeettomankin paljon :)

Osaltani matka myös päättyi harmillisesti. Toiseksi viimeisenä päivänä eli maanantaina sairastuin kuumeiseen flunssaan, josta vasta tänään alan hiljakseen toipua. Osin tämä takia, mutta myös itäisen Tonavan huonojen nettiyhteyksien takia, en ole saanut aiemmin kirjoitettua paljon matkasta. 

Jos lähtisin uudelleen jokiristeilylle, varaisin laivan, jossa voisi valita parvekkeellisia hyttejä. M/S Vivaldissa tätä vaihtoehtoa ei ollut. Mutta onneksi laivalla oli hyvät yleiset tilat eli tilava ruokasali, mukava baari ja iso aurinkokansi, jossa oli riittävästi lepotuoleja ja josta löytyi myös varjopaikkoja. Ja valitsisin matkanjärjestäjän, joka lentäisi molempiin suuntiin ilman välilaskua. Nimittäin paluu Bukarestista Helsinkiin oli - etenkin flunssaisena - vaivalloinen: Ensin 2 tuntia bussilla satamasta lentokentälle, sitten 2 tunnin lento Bukarest - München, sitten 2 tuntia odottamista lentokentällä ja lopuksi 2 tunnin lento München - Helsinki. 

Päätin alkaa lähestyä matkaa takaperin eli kirjoittaa ensin kotiinpaluun tunnelmista. Ja vasta seuraavissa blogiteksteissä palaan joihinkin matkan kiinnostaviin kohteisiin. 

Hyvä hytti, jossa iso maisemaikkuna ja riittävästi lämmintä vettä.

Hyvää ruokaa - esim grillattua kalaa, voikastiketta, gnoccheja ja pinaattimuhennosta.

Aurinkokansi, jossa riittävästi lepotuoleja, mutta myös suojaa auringolta.

Kotona pääsin Murun viekkuun :)

Ja ihailemaan partsimaisemaa :)