Ähkyksi Lalossa

Lauantai-iltana oli Esikoisen nuorimmaisen - 4v Pikkupojan - vuoro yöpyä Heli-mummin ja Juho-papan luona Lauritsalassa ja kaksi vanhempaa Pikkupoikaa olivat minun kanssani hotelli Lähteessä Lappeenrannan satamassa (täällä). Päätimme lähteä kolmisin ”isojen kesken” syömään johonkin lähikatujen ravintolaan.

Netistä tutkiessani läheinen ravintola Kitchen vaikutti mukavalta, mutta se oli täyteen varattu. Jatkoimme kävelyä viereiselle Valtakadulle, jossa kokeilimme täydeltä näyttävää grilliravintola Laloa. Mahduimme sisään, ja pojat tilasivat perushampurilaiset ja minä kanahampurilaisen.

Lähes kaksikymppiä maksavat hamppariannokset lisukkeineen olivat valtavia, ja lisäksi annoksiin kuului salaatti- ja jälkkäribuffetit. Ihan hyviltä maistuivat, mutta liika on liikaa. Olimme kaikki ähkyssä…

Lalo oli ihan kiva ja ruoka ihan ok. Tosin omaan makuuni paikka oli liian levoton. Ovella oli koko ajan jonoa ja ruokaporukat vaihtuivat rivakasti. Salissa vilisi nuoria ystävällisiä tarjoilijoita, mikä pisti erityisesti silmään - ei siis merkkiä tarjoilijapulasta. Onneksi salissa ei ollut pauhaavaa musiikkia…

Uskon, että ravintola Kitchen olisi ollut enemmän makuuni. Moni muu tuntui kuitenkin tykkäävän Lalosta…

Linnoituksen liepeillä

Lappeenrannan vuoden 1741 taistelun muistomerkki

Sateisen perjantain jälkeen reissulauantai valkeni ihanan aurinkoisena ja syksyisen kuulaana. Ja kun Lappeenrannassa oltiin, niin pakkohan oli käydä Linnoituksella. Joten sinne me - kolme muksua ja kaksi mummia - päätimme suunnata. 

Linnoitusta alettiin 1700-luvun alussa rakentaa Ruotsi-Suomen itärajalle vasta perustettuun Lappeenrannan kaupunkiin suojaksi Venäjää vastaan. Vuonna 1741 linnoitus kuitenkin menetettiin venäläisille. Kyseinen sota Ruotsi-Suomen ja Venäjän välillä loppui 1743 Turun rauhaan, jolloin Savonlinnan lisäksi sekä Lappeenrannan että Haminan linnoitukset jouduttiin luovuttamaan Venäjälle. 

Venäjän vallan alla linnoituksen rakentamista jatkettiin, ja nykyisistä rakennuksista vanhimmat ovatkin venäläisten rakentamia 1770-luvulta. Lappeenrannan linnoitus oli Venäjän omistuksessa Suomen itsenäistymiseen 1917 asti, tosin vuodet 1809-1917 osa autonomista Suomen suurruhtinaskuntaa. 

Nykypäivänä linnoituksen pitkästä venäläisomistuksesta muistuttaa mm. vuonna 1785 alueelle rakennettu ja edelleen aktiivisesti toimiva ortodoksinen kirkko - Jumalansynnyttäjän Suojeluksen kirkko, jota kutsutaan myös Pokrovan kirkoksi. Pokrova tulee slaavilaisesta sanasta pokrov, joka tarkoittaa suojaa ja suojelusta, ja ortodoksessa kirkossa Pokrovaksi kutsutaan myös yhtä Jumalansynnyttäjän eli Neitsyt Marian muistolle vietettävää juhlapäivää.

Suomen itsenäistymisen jälkeen linnoituksesta tuli varuskunta- ja vankila-alue, jossa sisällissodan jälkeen toimi mm. Lappeenrannan vankileiri. Pahamaineinen vankileiri, jossa kuoli noin 700 punavankia.

Nykyään linnoitusalue useine museoineen, putiikkeineen ja kahviloineen tuntuu suunnatun lähinnä matkailijoille, ja aluetta on restauroitu 1970-luvulta lähtien. Tosin - samoin kuin Suomenlinnassa - joihinkin linnoituksen vanhoihin rakennuksiin on kunnostettu myös asuinhuoneistoja.

Linnoitukselle johtavan tien varressa on vuoden 1741 taistelun muistomerkki. Melkoinen palapeli muistomerkiksi, sillä keskellä oleva puinen virstanpylväs on 1740-luvulta, kivimuuraus vuodelta 1818, suojakatos vuodelta 1924 ja jalusta vuodelta 1949. Nykyinen virstanpylväs on tosin kopio, sillä alkuperäinen pylväs siirrettiin tihutöiden takia kulttuurihistorialliseen museoon 2000-luvun alussa.

Vilkkaan poikakolmikon kanssa jätimme museot ja kirkon suosiolla väliin. Sen sijaan kävelimme (ja juoksimme) aluetta kiertävissä ”vallihaudoissa” ja herkuttelimme ihanassa Majurskan kahvilassa. Kahvilassa oli ihana vanhanaikainen tunnelma, ystävällinen palvelu ja tosi maukkaat, itsetehdyt pullat ja piirakat. 

Aamupäiväämme Lappeenrannassa mahtui sopivasti juoksua ja riittävästi herkkuja - paljon aurinkoa ja hieman (hetken liikaakin) nahistelua. Ja upeaa Kaakkois-Suomen ruskaa :):)

Majurskan herkkuja

Säihkyvää ruskaa

Vanhoja piharakennuksia

Jumalansynnyttäjän Suojeluksen kirkko

Junalla Lappeenrantaan

Menomatkaa 

Matkustin Esikoisen kolmen Pikkupojan (4v, 10v ja 11v) kanssa kolmeksi yöksi Lappeenrantaan, jossa asuu heidän toinen mumminsa - Heli-mummi - Juho-papan kanssa. Viimeksi teimme saman reissun toukokuussa (täällä). Silloin olimme vain yhden yön ja nukuimme kaikki mummin ja papan kaksiossa Lauritsilassa. 

Toukokuisen matkan kokemusten perusteella päätin, että tällä kertaa villi kolmikko jaetaan yöpuulle mennessä kahteen osaan. Varasin Lappeenrannan keskustan hotellista kolmeksi yöksi yhden huoneen lisäsängyllä. Minä olin kahden pojan kanssa yöt hotellissa ja yksi poika vuorotellen yöpyi Heli-mummin ja Papan luona. Jokainen Pikkupoika sai vuorollaan nauttia Heli-mummin huolenpidosta ja loputtomista herkuista. Ja kaksi poikaa sai tyytyä toisen mummin (minun) topakkaan komentoon. Ja päivät olimme kaikki kuusi yhdessä - kolme villiä vekaraa ja kolme tyytyväistä isovanhempaa. Hyvä kombo :)

Olin aikeissa varata huoneen kaupungin perushotelleista eli Sokoksesta tai Scandicista. Halusin huoneeseen erillisen lisäsägyn, mutta sänkyasia ei selvinnyt netistä. Yritin soittaa ja jonottaa molempien asiakaspalveluun 15-20 minuuttia, mutta puheluun ei tänä aikana vastattu. Tympäännyin ja aloin etsiä muita yöpymismahdollisuuksia.

Törmäsin pienehköön hotelli Lähteeseen, jonne soittamalla lisävuode varmistui heti. Hotelli on avattu vasta tänä vuonna samoissa tiloissa aiemmin toimineen entisen kylpylähotellin tilalle. Lähde toimii kahdessa osassa - rannan puolella on hienompi ns. boutique-hotelli ja kadun reunassa ”perusmalli” eli karvahattuhotelli, jossa meidän huoneemme oli. 

Pieni huone, ikkuna parkkipaikalle ja hyvät sängyt. Riitti meille enemmän kuin hyvin. Alakerrassa tarjoiltava runsas buffetaamiainen oli meidän kaikkien makuun. Ja etenkin aamiaistilassa palvelu oli tosi ystävällistä ja huomioivaa. Tosin kaikessa näkyi vielä alkukömpelyyttä. Mielestäni sellainen tuo kuitenkin palveluun mukavaa kodikkuutta, ainutkertaisuutta ja sympaattisuutta, joten se ei minua häirinnyt.

Parin tunnin junamatkat molempiin suuntiin menivät tosi hyvin. Mennen tullen söimme ravintolavaunussa. Mennessä pojille maistui iso (ja laatuunsa nähden kallis) aikuisten annos spagettia, mutta tullessa mummin määräyksestä sai riittää halvempi lasten lihapulla-annos. Mennessä ravintola oli täynnä yhden kaljan tai kahvin ääressä istuvia läppärin käyttäjiä. Onneksi tarjoilija oma-aloitteisesti järjesti meille istumatilaa, koska tulimme syömään. Kiitti siitä :):)

Lappeenrannassa ehdimme mm. kävelylle lähimetsään, kalastamaan kanavalle, elokuviin katsomaan Kätyrit-animaatiota ja vaateostoksille Iso-Kristiinaan: 10-vuotiaalle ulkoiluhousut, 11-vuotiaalle ulkoilutakki ja molemmille mieluisat syysmyssyt. Toinen myssyistä - kallis merkkimyssy - ehti jo samana iltana mystisesti kadota. Sitä surtiin ja etsittiin hotellin pihalta ja pengottiin koko hotellihuone. 

Mummi yritti lohduttaa Pikkupoikaa kertomalla, että joskus hänelle on käynyt niin, että vaikka on perinpohjin etsitty jotain, niin uudelleen etsiessä kadonnut esine onkin yllättäen löytynyt. Ja niin kävi nytkin. Lähtiessämme kotiin hotellista kiipesin vielä tuolille ja kurkkasin huoneemme korkean vaatekaapin päälle.

Ja siellä, pimeimmässä nurkassa kyyhötti yksinäinen sinimusta pipo :):) Loppu hyvin, kaikki hyvin :)

Heli-mummi ja Esikoisen nuorimmainen 

Anni-mummi ja Esikoisen nuorimmainen

Hotelli Lähde Lappeerannan satamassa

Paluumatkaa

Toisessa mummolassa

Esikoisen kolme Pikkupoikaa viihtyvät hyvin Lappeenrannassa (täällä). Ja niin myös minä. Olimme Helli-mummin ja Juho-papan luona vain yhden yön, mutta ehdimme paljon.

Herkuttelimme Helli-mummin valmistamilla lihapullilla. Joskin yksi Pikkupojista totesi, että pullat eivät olleet yhtä hyviä kuin Helmi-mummin lihapullat. Tosin Pikkupoika ei ole koskaan syönyt Helmin pullia :) Helmi oli Pikkupojan isän mummi ja Juho-papan äiti, ja hän on kuollut ennen Pikkupojan syntymää. 

Mutta tarina Helmi-mummin lihapullista elää edelleen perheessä ja on totisinta totta Pikkupojillekin. Onneksi Helli-mummi - vävypojan äiti - on Joensuun tyttöjä ja suhtautuu tähän hänelle tuttuun Helmin herkkupullat -tarinaan herskyvällä huumorilla. 

Teimme myös pari metsäretkeä lähiluontoon ja tutkimme hylättyyn kartanoon kuuluvaa vanhaa perunakellaria. Pikkupoikien olisi tehnyt kovasti mieli mennä kellarin sisälle, mutta molemmat mummot kielsivät tämän katon sortumavaaran takia. 

Nelivuotias viihtyi pitkän tovin leikkimässä toisen mummolan viereissä olevan Kartanon päiväkodin pihalla. Päiväkoti oli ilmeisesti ollut suljettuna jo joulusta lähtien, mutta isolta pihalta löytyi edelleen keinut, liukumäet ja hiekkalelut. Ja isot sulamattomat lumikasat, toisin kuin pääkaupunkiseudulla.

Saimme myös ihmetellä ja ihastella Juho-papan komeaa moottoripyörää, jonka hän oli juuri ottanut esiin talvivarastosta. Pärinää rakastava, yli 80v Pappa ajoi innoissaan pyörällä edellämme parin kilometrin päässä olevalle kauppatorille Lappeenrannan satamaan. Me muut tulimme rauhallisesti Helli-mummin turvallisessa autokyydissä.

Torilla Pikkupojat söivät paikallisen Vety-piirakan eli lihapiirakan, jonka sisällä on kananmunaa ja paksu siivu kinkkua. Pappa ja minä otimme karjalanpiirakan munavoilla, mutta Helli-mummi ei hässäkässä osannut valita muuta kuin kahvin :)

Perjantaiaamupäivällä torilla oli vähän väkeä, mutta meille maistui kahvi. Pikkupojat ehtivät vielä käydä juoksemassa läheisen linnakkeen raunioilla ja kieriä pitkiä matkoja eteläisiä nurmirinteitä (punkkipesiä?), ennen kuin meidän piti kiirehtiä junalle. Ja takaisin Helsinkiin.

Kiitos Heli ja Juho, kun mahdollistitte meille neljälle pienen lomasen :) Ja jaksoitte Pikkupoikien painimista ja kinastelua kerrostaloasunnossanne, joka ei ole tarkoitettu kolmelle aikuiselle ja kolmelle äänekkäälle ja tilaa ottavalle Pikkupojalle.

Mutta mahduimme. Ja luulen, että kaikki nautimme :)