Kuukausi sitten matkustin koronan jälkeen ensi kertaa junassa. Silloin menin Tampereelle - yksin (täällä). Nyt keksin matkata Lappeenrantaan, ja isommalla porukalla :) Matkaseuranani olivat Esikoisen kolme Pikkupoikaaa, joita kuntalakon takia olen hoitanut tämän viikon (täällä).
Keksin, että voisimme käydä yhdessä poikien toisessa mummolassa Helli-mummin ja Juho-papan luona Lappeenrannassa. Kuten odotinkin vieraanvaraiset eläkeläiset lupasivat yövyttää koko porukan lyhyellä varoitusajalla: Kaksi vanhinta poikaa nukkuisivat ”kolmion” olohuoneen sohvalla ja minä nuorimman pojan kanssa ”vierashuoneessa”. Asia sovittiin lappeenrantalaisten kanssa keskiviikkona, ja torstaiaamuna olimme koko porukka junassa.
Ainoa haitta nopeasta lähdöstä oli kalliit junaliput. Matkaliput on nykyään hinnoiteltu siten, että mitä myöhemmin liput ostaa, sitä kalliimpia ne ovat. Onneksi saimme täydestä junasta vielä mukavan neljän hengen yksikön, jossa pienen pöydän ympärillä oli vastakkain kaksi + kaksi penkkiä.
Tykkään matkustaa junassa. Nytkin kaksituntinen reissu sujui mukavasti ja sutjakasti. Kaksi vanhinta poikaa - 11- ja 10-vuotiaat - saivat koko matkan ajan räplätä älypuhelimiaan. Sen jälkeen puhelimet pantiin vuorokaudeksi säilöön mummin reppuun. Joskin poikien puhelinhimo oli väliin niin suuri, että kerran puhelimet olivat kadonneet jemmasta, mutta tästäkin hässäkästä selvisimme molemminpuolisella kunnialla :)
Pikkuveli - 4-vuotias vesseli - leikki koko matkan viidellä vanhalla pikkuautolla, jotka löytyivät Mummin repusta. Vilkas ja puhelias pikkupoika viihdytti itseään - ja Mummia - kertoen koko ajan ääneen, mitä autoille tapahtui. Junan tuolista löytyy yllättäviä koloja, jonne autoja saattoi piilottaa. Pikkupojan autoleikki jatkui ja jatkui - mitä nyt puoli tuntia kävimme viereisen junavaunun vaatimattomalla leikkipaikalla.
Minä ei matkalla kaivannut älypuhelinta enkä tietsikaa. Matkani kului mukavasti, kun seurasin Nelivuotiaan mielikuvituksellisia autoleikkejä ja kuuntelin hänen loppumatonta sanailuaan.
Väliin lepuutin mieltäni seuraten junan ikkunasta ohikiitäviä maisemia. Ja äkkiä olimmekin perillä :)
Voin kuvitella, että Mummi on ollut iltaisin väsynyt vilkkaista päivistä. Kännykkäpeleihin uppoaminen on ollut meilläkin ainoa haasteellinen asia kouluikäisten pojanpoikien kanssa ollessa. Tallinnan reissulla laivamatkoilla ne olivat oikeastaan ainoa mahdollisuus, kun laivalla oli niin äänekästä ja perillä toisen pojista piti sitten metsästää pokemoneja.
VastaaPoistaKuulostaa hauskalta reissulta hyvässä seurassa eli mitä parhainta kiskojen kolketta:)
VastaaPoista