Bukarest jäi väliin

Seitsemännen risteilypäivän eli maanantai aamuna tunsin itseni yllättäen flunssaiseksi ja kuumeiseksi. Päätin luopua päivän bussiretkestä Bukarestiin ja jäädä lepäämään hyttiin. 

Hyvä näin, sillä flunssa yltyi päivän aikana, ja jätin myös yhteiset ruokailut väliin. Laiva seisoi koko päivän Oltenitan jokisatamassa, joten maisemaikkuinoistakaan ei ollut paljon iloa. Onneksi olimme jo ihmisten ilmoilla ja netti toimi, joten saatoin katsella suoratoistopalvelujen sarjoja :)

Bukarest olisi kiinnostanut, mutta ilmeisesti en sittenkään paljon menettänyt, sillä bussiretkeläiset kertoivat juuttuneensa Romanian ja etenkin Bukarestin karmeisiin liikenneruuhkiin. Ja bussissa oli kuulemma kulunut aikaa kolme kertaa enempi kuin tavallisesti, ja aika pääkaupungissa jäi minimiin.

Ja tiistaina lensimme Bukarestista Munchenin kautta kotiin (täällä).

Arjen arkeologiaa

Lasisia vauvan tuttipulloja

Päiväni Constantassa (täällä) pelasti kaupungin historiallinen ja arkeologinen museo (History and Archaeology Museum), vaikka sitä ei olisi ehkä heti arvannut. Varsinkaan, jos muistaa tietämättömyyteni ja ennakkoluuloni arkeologiaa kohtaan (täällä). 

Romanialainen paikallisopas vei suomalaisryhmän kaupungin keskustassa olevaan komeaan, sata vuotta vanhaan museorakennukseen ja sen ensimmäisen kerroksen arkeologiselle osastolle. Kaksi huonetta, joiden vitriineissä oli kymmeniä - ehkä satoja - pieniä arjen esineitä, mm. erilaisia lasiastioita ja jalometalleista tehtyjä koruja. Kaikki ehjiä ja lähes priimakunnossa. Jonkun koruista olisin jopa voinut heti napata omaan käyttööni. Ehkä esineistä mielenkiintoisimpia olivat kuitenkin lasiset pienet ”tuttipullot”, joita oli käytetty vauvojen ruokkimiseen.

Hämmentävää, että vitriineissä olevia esineitä olivat käyttäneet ihmiset, jotka olivat asuneet alueella kaksi tuhatta - 2000 - vuotta sitten eli raamatun Jeesuksen syntymäaikoihin. Pienten esineiden lisäksi museossa oli esillä 24 patsasta - osa hyvin säilyneitä päitä, osa kokonaisia ihmisfigureja. 

Kokonaisuudessaan upea kokoelma, jonka kaikki esineet ja patsaat ovat löytyneet sattumalta Constantan kaupungista tai sen lähistöltä uusien kerrostalojen rakentamisen yhteydessä 1960- ja 1980-luvuilla. Vanhaa Rooman vallan aluetta, mistä maan nimikin Romania juontaa juurensa.

Ainoa museo, jonne ryhmämme koko risteilyn aikana vietiin. Ja se osui nappiin :):)

Hienosti säilyneet korvakorut

Vanha taskupeili

Museorakennus oli valmistunut 1921

Sunnuntaina Mustallemerelle

Constantan satamaa ja osa vanhaa kasinoa

Kuudes risteilypäivä eli sunnuntai vei meidät viimein Mustanmeren rannalle Romanian Constantaan. Laiva pysähtyi Tonavan rannalla olevaan pieneen Fetestin kaupunkiin, josta jatkoimme pari tuntia bussilla Constantaan. 

Constanta on perustettu antiikin kreikkalaisten aikana ja saanut nimensä Rooman keisari Konstantinus Suuren mukaan. Keskustassa oleva satama on Mustanmeren suurin ja se levittäytyy 40 neliökilometrin alueelle vallaten yli 30 kilometriä kaupungin rantaa. 

Mielenkiintoinen, vanha kaupunki, jossa nykyään on 300 000 asukasta. Näimme kaupungista vain pienen siivun. Auringossa kimaltelevan rannan, kulman valtavaa satamaa nostokurkineen, rannassa olevan komean, vanhan kasinon ja ortodoksisen kirkon, jonne kaupunkilaiset olivat kokoontuneet sunnuntain jumalanpalvelukseen. 

Olisin halunnut kävellä pidempään jännän vanhanaikaisella rannalla, jossa oli niin rantabulevardia kuin hiekkarantaa ja tutustua tarkemmin myös kaupunkiin. Ja katsellut pitkästä aikaa merta - joen sijaan :) Se ei kuitenkaan ollut mahdollista, sillä bussi lähti (taas) nopeasti kiidättämään meitä lähistön jättimäiselle viinitilalle, jossa odotti lounas ja viininmaistelu. Mutta jossa me suomalaiset jouduimme tyhjänpanttina odottamaan ranskalaisryhmää, joka myöhästyi lähes tunnin. Eikä pakollinen viinien maistaminenkaan minua pahemmin kiinnostanut… 

Tässä matkan järjestelyt pettivät. Tyhjää odotusta eikä mitään katsomista. Uskon, että useimmat suomalaiset olisivat mieluummin kävelleen vanhan Constantan rantoja ja katuja…

Ortodoksinen Pyhän Pietarin ja Pyhän Paavalin katedraali kävi sunnuntaina ahtaaksi, 

ja kaupunkilaiset kuuntelivat jumalanpalvelusta myös kovaäänisistä 

kirkon ulkopuolella, jonne oli asetettu tuoleja ja aurinkokatoksia.

Matkanjärjestäjällä oli kiire viedä meidät viininmaistajaisiin,

vaikka vaihtoehtona olisi ollut aurinko ja meri

Elämys Tonavalla

Kolmantena risteilypäivänä eli torstaina pääosassa olivat Tonava ja luonto - ja ehkä vähän myös taide ja tekniikka. Se olikin ainoa päivä kahdeksan vuorokauden risteilyllä, jolloin laiva ei käynyt lainkaan maissa eikä meitä kuljetettu busseilla mihinkään. Saimme kuitenkin - tai ehkä jopa tämän takia :) - nähdä ja kokea monenmoista mielenkiintoista.

Pian Belgradin jälkeen Tonava toimii rajajokena pohjoisessa olevan Romanian ja etelässä olevan Serbian välillä. Näin se jatkaa noin 150 km, kunnes Romanian ja Bulgarian raja alkaa kulkea pitkin jokea. Ja vasta lopuksi - vähän ennen Mustanmeren suistoaluetta - joki kääntyy Romanian sisämaahan. 

Torstaina siis matkasimme koko päivän laivalla kulkien Serbian Belgradista Bulgarian Ruseen. Tämä pätkä Tonavaa ja etenkin sen ensimmäiset pari sataa kilometriä ovat ehkä koko pitkän joen kauneimpia ja mielenkiintoisimpia seutuja, ja ainakin meidän pätkällämme - Budapestistä Mustallemerelle - ehdottomasti upeimpia. 

Näillä seuduilla Tonava virtaa kolmen kilometrin mittaisen solan läpi ja nämä kilometrit solaa reunustaa noin 300 metrin korkuiset kallioseinät. Joki ikäänkuin puristuu jyrkänteiden väliin ollen kapeimmassa kohdassa vain 150 metriä leveä (mutta 100 metriä syvä :) Kokonaisuudessaan tämä kanjonialue - tosin ei yhtä vaikuttavana - levittäytyy noin 130 kilometrin matkalle. 

Aikoinaan Tonava virtasi tämän pätkän vapaasti kovalla vauhdilla koskesta koskeen, eikä sinne heikkohermoisilla ollut asiaa. Vuonna 1970 virta-alueelle rakennettiin - Romanian ja Serbian yhteisnä projektina - kaksi patoa sulkuineen ja kaksi vesivoimalaitosta nimeltään Djerdap I ja II.

Jokilaivamme kulki molempien sulkujen läpi, ja niiden korkeusero oli yhteensä 34 metriä. Tonavan pätkää, jolle sulut on rakennettu, on jo toista sataa vuotta - eli jo ennen patojen ja sulkujen rakentamista - kutsuttu nimellä Iron Gate(s) eli Rautaportti. 

Kulku jokilaivalla Rautaportissa ja sen läpi oli hauskaa, jännää ja mielenkiintoista. Ennen voimalaitoksia ja sulkuja saimme ihailla Romanian puoleisella rannalla näkyvää pientä Mraconian luostaria ja jättimäistä kuningas Decebalusin kalliopatsasta sekä Serbian puolella veden rajassa olevaa ikivanhaa Tabula Traiana -muistolaattaa. 

Saimme koko päivän nauttia jokilaivan puksutuksesta ja ihmetellä pääasiassa asumattomia joen törmäitä. Väliin tosin näkyi jokunen kalastaja veneineen sekä lehmiä, lokkiparvia tai jokunen haikara. Ja onnistuipa ryhmämme innokas lintubongari näkemään Pohjoismaissa harvinaisen pikkumerimetsonkin.

Hannulle risteilyn suurin elämys taisi olla juuri tuo pikkumerimetso. Minulle oli elämys jokilaivan rauhallinen lipuminen Rautaportin karujen kallioiden välissä. Eikä minnekään hoppu :)

Tonava kapeimmillaan - ainakin lähes :)

Pikkuruinen Mraconia luostari rakennettiin jo 1523, tuhoutui väliin sodissa ja rakennettiin uudelleen,

mutta purettiin kokonaan vesivoimalan ja padon rakentamisen yhteydessä 1967. 

Nykyinen luostarikirkko on rakennettu entisten paikalle vuonna 2000, 

ja nettitietojen mukaan se toimii ortodoksisena nunnaluostarina.

Ihastuttava Mraconia luostari

Rooman keisari Trajanus on asentanut tämän Tabula Traiana -muistolaatan yli 2000 vuotta sitten. 

Vuonna 1972 se nostettiin 40 metriä alkuperäistä korkeammalle, koska uusi pato ja vesivoimala nostivat Tonavan veden pintaa merkittävästi.

Rantakallioihin on kaiverrettu yli 50 metriä korkeat kasvot, jotka esittävät 

100-luvulla elänyttä kuningas Decebalusta, joka on yksi Romanian kansallissankareita.

Patsas valmistui 2004 ja sen kustansi romanialainen varakas yrittäjä Iosif Dragan (1917-2008).

Sulkuja kohti

Sulkujen vankina :)