Tori Turuus

Taas tuli piipahdettua Lontoontytön kanssa Turun kauppatorilla. Se lumoaa edelleen, vaikka parin vuoden suurremontti on myllännyt torin vakiintunutta ja tuttua järjestystä. 

Onneksi torilla on säilynyt ainakin osa ”pienmyyjistä”, jotka ymmärtääkseni myyvät edelleen oman pientilansa tuotteita - ”aamulla poimittua suoraan pöytään” -periaatteella. Nykyään nämä myyjät on sijoitettu torin keskelle, kun he ennen remonttia olivat parissa rivissä Wiklundin tavaratalon ja Kauppiaskadun puolella. Tuntuu kuin heitä nyt olisi aiempaa vähemmän, mutta edelleen heiltä saa (aina) tuoretta ja hyvää, ja edelleen mansikat tuntuvat loppuvan heti aamulla.

Värikäs ja runsas tori, jossa pyrin piipahtamaan aina kun kesällä käyn Turun keskustassa. Blogiinkin on tullut kirjoitettua niin torin herkullisista antimista (täällä) kuin torin kahviloista ja ravintoloista (täällä ja täällä). 

Nytkin pistäydyimme Tyttären kanssa Cafe Einossa kahvilla, ruisleivällä ja Jymy-pehmiksellä…

Vuokkoja torilta

Rakastan vuokkoja. Vuodesta toiseen jaksan pitkiäkin aikoja ihailla tienpientareilla ja lähimetsissä kasvavia valko- ja sinivuokkoja.

Erityistä iloa minulle tuottaa, jos satun luonnossa tai puutarhoissa törmäämään perusvuokkojen värimuunnoksiin. Esimerkiksi pari päivää sitten näin mökkitien reunassa pari punertavaa valkovuokkoa ja jokunen vuosi sitten käydessäni Helsingin Roihuvuoressa äkkääsin erään kahvilan pihalla valkoisia sinivuokkoja (täällä). Puhumattakaan miten paljon rakastin Äitimuorin puutarhasta aikoinani Itä-Helsingin kotimme puutarhaan siirtämiä äärest ihania vaaleanpunaisia valkovuokkoja (täällä).

Ilahduinkin suunnattomasti, kun vappuaattona Salon torilla huomasin, että perniöläinen Ekmanin perennataimisto myi muiden perennojen lisäksi erilaisia vuokkoja. Mukaani lähti ternivuokon, kerrotun keltavuokon ja sinisen valkovuokon kukkivia taimia - kaksi kutakin. Mukava myyjä kertoi, että ternivuokko on valko- ja keltavuokon Suomen luonnossakin esiintyvä risteymä.

Palattuani torireissulta kiertelin mökin puutarhassa. Ja yllätys, yllätys: Joku vuosi sitten Herttoniemen Puutarhanikkareiden taimimyymälästä ostamani sininen valkovuokko oli puhjennut kahteen kukkaan :) Olin luullut taimen jo kuolleen, kun pariin vuoteen ei ole edes lehtiä näkynyt. Mutta väärässä olin - ja ilokseni väärässä.

Nyt jään innokkaana odottamaan, mistä uudet vuokkotulokkaat löytävät paikkansa ja miten ne alkavat viihtyä Ukin mökin pihalla ja puutarhassa…

Vasemmalla ternivuokko (Anemone x lipsiensis),

keskellä sininen valkovuokko (Anemone nemorosa) ja

oikealla kerrottu keltavuokko (Anemone ranunculoides ’Semiplena’)

Mökkitiellä kasvaa luonnostaan jokunen punertava valkovuokko :)

Mökin pihalla kukkii sininen valkovuokko (Anemone nemorosa ’Robinsoniana’).

Viimeisiä viedään

Tori on yksi kesän lempipaikoistani Salossa (täällä). Sitä se on ollut jo yli 40 vuotta eli siitä asti, kun nuorena Ukin kanssa hankimme mökin Enäjärven rannalta noin 30 kilometrin päästä Salon keskustasta. Alkuvuosikymmeninä torilla tuli käydyksi lähes joka lauantai, ja nyt eläkeiässä väliin jopa useammin…

Eikä kumpikaan meistä - ei tori enkä minä - ole hirveästi muuttunut :) Tai ehkä vähän. Ehkä juuri sillai sopivasti, että sovimme edelleen hyvin yhteen - tori ja minä. 

Taas tänään käytiin :) Ostettiin Annabellaa, papuja, maissia, omenoita, puolukoita, kanttarelleja ja punaisia ja keltaisia minitomaatteja. Ja tietysti käytiin myös torikaffella ja herkuteltiin kylmäsavustetulla lohella täytetyllä ruisleivällä, joka (aina) puolitetaan Ukin kanssa. Sekä pehmiksellä, jonka nykyään otan (aina) pahvikuppiin ja josta Ukki saa särppiä (vähän) - sen minkä kapealla kahvitikulla saa noukittua :)

Torilla näkyi, että syyskuussa ollaan ja viimeisiä viedään. Osa torimyyjistä oli jo jättäytynyt talvitauolle ja  jäätelökioskikin myi viimeisen päivän kunniaksi pehmiksiä puoleen hintaan…

Leidit Cannesissa

Kuopusserkku äkkäsi heijastuksen Palais des Festivals -tapahtumakeskuksen seinässä -

ja ikuisti Leidit kännykkäkamerallaan :) 

Ensimmäinen kokonainen päivä SerkkuLeidien Ranskan reissulla (täällä) kului runsaan puolen tunnin päässä Siskon huvilalta olevassa Cannesissa, jossa edellisenä päivänä oli alkanut vuosittainen kuuluisa elokuvafestivaali - 77. kerran sitten avajaisvuoden 1946. 

Festivaalien takia suositun rantakaupungin kaduilla pörräili tavallista enemmän mielenkiintoisen ja erikoisen näköistä porukkaa - osallistujia ja järjestäjiä, joiden seuraaminen jo itsessään olisi riittänyt päivän ohjelmaksi :) Yhteenkään staraan emme kuitenkaan törmänneet tai emme ainakaan tunnistaneet, vaikka kovasti yritimme bongata kuopusserkun fanittamaa Meryl Streepiä - supertähteä, joka oli edellisenä päivänä saanut Kultaisen palmun kunniapalkinnon. Meillä kuitenkin riitti asian ympärillä hauskaa vitsiä koko matkan ajaksi, ja näimmehän me lukuisia Merylin mainosjulisteita ja lehtiotsikoita :)

Tähtibongailun lisäksi haistelimme ihanaa Forvillen ruokatoria ja kiipesimme Notre-Dame dEsperance -kirkolle lähinnä sieltä avautuvien näköalojen takia. Ja odottelimme kadunkulmissa, kun kuopusserkku kävi shopppailemassa tuliaisia mm. kotona odottavalle, parivuotiaalle koiralleen :)  

Toki ehdimme myös herkutella pitkään ja hartaasti yhdessä Siskon lempiravintoloista, mistä pari sanaa huomenna….

Parsan aikaa Forvillen ruokatorilla 

Valokuvaajien apuvälineitä :)

Pilvistä Cannesin rantaa…

… ja sateen tyhjentämiä katuja :) 

Kuopusserkun lempistara

Notre-Dame dEsperance -kivikirkon juurelta aukeaa komea näköala 

kaupungin kattojen yli vuoristoon ja merelle. 

Vielä on kesää jäljellä

Syyskuuta Salon torilla

Vaisua Aaltoa ja värikästä Supilinnaa

Yksi päivä Tartossa - Viron vanhimmassa ja toiseksi suurimmassa kaupungissa. Kaupungissa, jossa on runsaat 93 000 asukasta ja toimiva ja aktiivinen yliopisto. 

Ennen matkaa olin suunnitellut, että haluaisin nähdä kaksi museota - Viron kansallismuseon keskustan ulkopuolella ja Tarton taidemuseon Raatihuoneen torilla. Ja kaksi kirkkoa - keskiaikaisen Johanneksen kirkon (Jaani kirik) ja arkkitehti Eliel Saarisen piirtämän Paavalin kirkon (Pauluse kirik). Ja Toomemäen, jossa puiston lisäksi kiinnosti lähinnä kaksi rakennusta - vanha tähtitorni ja keskiaikaisen tuomiokirkon rauniot, jossa ymmärtääkseni nykyään on näköalapaikka ja Tarton yliopiston museo. Ja kaksi puutaloaluetta - Supilinn ja Karlova.

Mutta eihän tätä kaikkea yhtenä päivänä ehdi eikä jaksa. Sen sain tuta kantapään kautta :) Eikä muutenkaan päivä mennyt ihan suunnitelmien mukaan.

Lähdin tapani mukaan turistihommiin heti aikaisen ja rauhallisen aamupalan jälkeen eli olin liikenteessä jo ennen yhdeksää. Ja vain todetakseni, että suurin osa suunnittelemistani paikoista avataan (tietty) vasta kymmeneltä tai yhdeltätoista. Ja osa, kuten Tarton taidemuseo ja vanha tähtitorni, ovat - yllätyksekseni - tiistaisin kokonaan kiinni.

Jo kävellessäni tuloiltana hotellille olin huomannut, että Tartossa on useita puistoja, joissa on runsaasti komeita, vanhoja lehtipuita - tammia, lehmuksia ja jalavia. Aamutunnit kiertelin keskustan puistoja ja kaupungin halkovan Ema-joen rantaa - ihanan kesäisessä ilmassa. Ja piipahdin kauppahallin (Tartu torg) modernisoidulla sisätorilla. Sen kerrottiin olevan ”jännittävä arkkitehtoninen kohde”, jossa rakennuksen vanhaa (1938) arkkitehtuuria on yhdistetty moderniin tyyliin. Halli olikin valoisa ja siisti - makuuni jopa liian steriili - mutta minä en halliin ihastunut, vaikka myytävää oli paljon ja hyvää - ja monipuolisesti.

Aamukävelyllä törmäsin useissa kadun kulmissa tienviittoihin, jotka opastivat museoille, kirkoille ja muille nähtävyyksille. Lähes joka pylväässä oli myös viitta, jossa luki Villa Tammekann (arh A.Aalto). Kiinnostukseni heräsi. Pitihän Aalto-fanin Aallon tartolainen villa nähdä :) joten lähdin kävelemään Tähtveren kaupunginosaan. 

Arkkitehti Alvar Aalto (1898-1976) suunnitteli Villa Tammekannin vuonna 1932 Tarton yliopiston maantieteen professori August Tammekannin (1894-1959) ja hänen perheensä kodiksi. Vuonna 1998 Turun Yliopistosäätiö osti talon professorin lapsilta ja kunnosti sen Turun ja Tarton yliopistojen yhteiseksi Granö-keskukseksi, joka aloitti toimintansa vuonna 2000.

Keskus nimettiin suomalais-virolaisen yhteistyön edistäjän ja Turun yliopiston entisen rehtorin maantieteilijä Johannes Granön (1882-1956) mukaan. Granö ehti toimia pari vuotta myös Tarton yliopistossa maantieteen professorina.

Jos Villa Tammekanniin haluaisi tutustua tarkemmin, vierailuaika pitäisi varata vähintään 5 vrk aikaisemmin. Minulla ei tietty ollut varattua aikaa, joten katselin ja kuvailin taloa kadun vierestä, yhdestä suunnasta ja ulkoapäin. Eipä kovin kummoiselta vaikuttanut. Funkkikseksi tunnisti, ja isot roskapussit odottivat ulko-oven vieressä pois viemistä, mutta eipä paljon muuta jäänyt mieleen. 

Villa Tammekannin jälkeen jäin kiertelemään viereiseen Supilinnan puutaloalueeseen - sehän oli ennakkolistallani :) Virossa ei vanhoja puutaloalueita ole purettu, mutta Neuvostokaudella ne rapistuivat pahasti. Nykyään Supilinnan pääosin kaksikerroksisia puutaloja on kunnostettu entiseen 1800-1900 -luvun vaihteen tyyliin. 

Supilinnassa oli kaunista, siistiä, kodikasta ja värikästä, mutta tosi hiljasta ja tyhjää - ei pahemmin kauppoja, ei autoja, ei ihmisiä. Mutta kiva ja leppoisa kävelykohde. 

Nimensä Supilinn eli soppakaupunki on saanut alueen kaduista, jotka on nimetty kasvisten mukaan - löytyy mm. Herne, Marja ja Meloni. Olin luullut, että supi on suomeksi saippua ja että aluella on valmistettu saippuaa. Kun kuulin, että supi tarkoittaakin soppaa, päättelin - virheellisesti kyllä - nimen viittaavan alueen aiempaan köyhyyteen ja siellä syötyyn soppaan. 

Näin kului aamupäiväni Tartossa - kävellen, katsellen, pysähdellen ja kahvitellen. Eli hyvin samaan tapaan kuin kotona Punavuoressa - mutta ilman Murua :)

Tarton taidemuseo ns. kaltevassa talossa oli tiistaina kiinni.

Talo rakennettiin 1793 asuintaloksi, mutta vuodesta 1988 talossa on toiminut taidemuseo.

Rakennuksen oikea reuna nojaa vanhaan kaupunginmuuriin ja vasen reuna paaluihin,

mikä on vuosien kuluessa vinouttanut rakennusta.

Kauppahallin tarjontaa 

Villa Tammekann vuodelta 1932

Supilinnan puutaloja

Haistelin uusittua Kauppahallia

Lauantaina päästiin viimein Ukin kanssa tutustumaan remontoituun ja pari viikkoa sitten uudelleen avattuun Hakaniemen kauppahalliin. Olemme molemmat halli- ja tori-ihmisiä. Tykkäämme haistella ruokahalleja ja ulkotoreja, tutkia niiden tarjontaa ja ehkä juoda päiväkahvit ihmisvilinässä. Haistelemme ja herkuttelemme yksin ja yhdessä niin kotimaassa kuin ulkomailla. 

Kotimaassa rakkaaksi ovat tulleet etenkin Hakaniemen tori ja halli Helsingissä sekä Turun ja Salon ihanat torit tuoreine vihanneksineen ja kukkineen. Ehdin kiintyä myös Hakiksessa vuodesta 2018 lähtien (hyvin) toimineeseen ns. väliaikaiseen ”lasihalliin” (täällä), joka ei Hesarin mukaan enää jää torille. Ulkomailta mieleeni muistuu Tukholman hienostunut kauppahalli sekä Barcelonan mahtava ruokahalli (täällä) ja Riikan mielenkiintoinen torialue (täällä). 

Hakaniemen punatiilisen kauppahallin suunnitteli arkkitehti Einar Flinckenberg (1884-1933) ja se valmistui 1914. Suojellun rakennuksen viimeinen peruskorjaus kesti viisi vuotta ja valmistui huhtikuun lopussa 2023.

Kun uusittuun kauppahalliin astuu sisään Hakaniemen torikadun puoleisista ovista tunnistaa entisen hallin heti. Edessä on tutut kalakauppiaat Reitin kala ja Ekströmin kalapuoti ja vasemmalla nousee lyhyet portaat leipä- ja pullapuoteihin. Hallin keskeltä löytyy Lentävä lehmä -juustokauppa ja Merja Valon ”tytöt” vihanneksineen sekä perältä kreikkalaista fetaa ja valkosipuli- ja kalamataoliiveja myyvä Maustekeidas, italialaisia herkkuja ja leikkeleitä pursuava Roiniset ja mukava tuttu kukkakauppias Hallin kukka -myymälästä. Kaikki lähes samoilla paikoilla kuin vanhassa hallissa ennen remonttia :)

Ja kuitenkin kauppahalli pursuu uudenlaista vaaleutta, valoa ja väljyyttä. Käytävät tuntuvat aiempaa leveämmiltä, vaikka eivät ehkä olekaan. Ikkunoita on suurennettu ja lisätty, mikä tuo tervetullutta valoa etenkin keskellä olevaan tilavaan, yleiseen kahvilatilaan. Yleinen tarkoittaa sitä, että juomat ja syötävät voi ostaa mistä tahansa hallista ja istua nauttimaan ne tuohon kahvilatilaan. Tällä kertaa emme niin tehneet, sillä olimme jo ehtineet juoda aamusumpit viereisessä Marja Nätin kalakaupassa, jonka kahvilan istumatilat olivat yhtä ahtaat kuin vanhassa hallissa.

Ensimmäinen vierailuni kauppahalliin oli pikainen ja suurpiirteinen. Toinen kerroskin ravintoloineen jäi kokonaan tutustumatta. Hallista jäi kuitenkin hyvä mieli, eikä remontti ollut pilannut vanhaa hyvää kauppatilaa, vaan päinvastoin.

Kalaliike Marja Näytin valikoimaa

Ukki valitsi herkullisen kirjolohitartarleivän.

Minä pitäydyin tapani mukaan makeassa ja herkuttelin kinuskisella Aleksanterinleivoksella. 

Hakaniemen torikadun puoleinen sisäänkäynti

Torio torilla

Turun kauppatorin pitkäksi venähtänyt remontti alkaa olla lähes valmis. Torin laidoille rakennettuihin lasipaviljonkeihin on kesän lopulla avattu kaksi uutta ravintolaa - Agnes ja Torio. Viime viikolla päätin Opiskelijatytön kanssa kokeilla rennommalta vaikuttavaa Toriota, jossa tapasimme lounaalla ennen yhteistä iltapäivän teatteriretkeä (täällä). 

Torstai-iltapäivänä Torio oli ihan täynnä. Pöytiä vapautui onneksi tiheään, ja mekin saimme kahden hengen ikkunapöydän lyhyen jonottamisen jälkeen. Jonotus tuntui kuitenkin toimimattomalta ja sekavalta. Väliin vapautuviin pöytiin kiiruhti se joka nopeiten ehti - oli jonoa tai ei. Minä (tietenkin :) jonotin kiltisti. Hommaa ehkä sotki sekin, että pöytää ei lounasaikaan saa varata, toisin kuin illalliselle. 

Torion edessä on valtava ulkoterassi, joka oli edelleen täynnä pöytiä ja tuoleja. Joku rohkea siellä istuikin lämpölampun alla syömässä - olihan viime viikko ennätyksellisen lämmin.

Minua viehätti Torion lasiseinät, joista oli ihana seurata torin ja lähikatujen tapahtumia. Sen sijaan tilaamani sienipasta ei ollut kummoista eivätkä alkuun tarjoillun salaattibuffetin antimetkaan minuun purreet. Pastan päällä olleet pikkelöidyt porkkanasuikaleet sen sijaan olivat herkullisia. 

Tarjoilu Toriossa pelasi ihan jees, mutta kokonaisuudessaan ravintolasta jäi minulle ahdas ja kiireinen tunne. Seuraavalla Turku-reissulla pitää kokeilla torin vastakkaisella puolella olevaa Agnesia. Sieltähän löytyy myös lasiseinät ja iso ulkoterassi, jotka kumpikin saavat minulta aina pisteitä :) 

Ja katsotaan, mitä Agnes antaa muuta…

Sienipastaa

Kaipaan Hietsua

Olin viikonlopun kaupungissa ja teki mieli lähteä kiertelemään ulkokirpputorille - pitkästä aikaa. Kaipasin lähinnä Hietalahden kirpputorille eli Hietsuun, josta olen käynyt joka kesä lähes 30 vuoden ajan ja tehnyt useita hyviä löytöjä. Vaikka mitään ostettavaa ei eteen olisi tullutkaan, niin jo yksin kiertely Hietsun myyntipöytiä tutkien on ollut rentouttavaa ja mukavaa. Ja jos vielä olen malttanut pysähtyä kiertelyn välissä torikahville, niin nautintoni on hiponut täydellisyyttä.

Vaan eipä enää ole tätä iloa. Hietalahden torilla on tehty isoja muutoksia. Torilla on avattu iso ulkoravintola-alue ja kirpputorin osuutta on pienennetty huomattavasti. Ehkä jopa vähemmän kuin viides osa torista on enää varattu myyntipöydille.

Lauantaiaamuna päätin kuitenkin kävellä Murun kanssa Hietaniemen torille varmistamaan omin silmin asian. Ja totta se oli. Tori oli täynnä tyhjiä pöytiä ja tuoleja sekä kiinni olevia pieniä ravintolakojuja, jotka ilmeisesti avataan iltapäivällä. Torin yhdessä nurkassa oli korkeintaan pari kymmentä kirpputorimyyjää ja -pöytää sekä kourallinen asiakkaita.

Kauan en torilla viihtynyt. Jatkoin matkaa ja toivoin, että kävellessä keksisin lähiseudulta jonkun toisen kirpputorin, jossa poikkeaisin…

PS. Sunnuntaina ajoin uudelleen kirpputorin ohi ja silloin pöytiä, myyjiä ja ostajia oli enemmän - ehkä noin viides/neljäs osa aiemmista kesistä.

Aurinko herätti torin

Perjantaina palattiin Jurmosta (täällä), mutta lauantaina aurinko paistoi niin keväisesti, että oli ihan pakko lähteä tarkistamaan Salon torin kahvila-tilanne. Napattiin läheiseltä mökiltä mukaan Esikoisen keskimmäinen ja huristeltiin noin 30 kilometriä mökiltä torille.

Salon torilla oli täysi kevätmeininki. Lähes kaikissa kahvilan ulkopöydissä istui asiakkaita. Kadun reunassa miehet savustivat kirjolohifileitä myytäväksi ja innokkaat käsityöläiset myivät itse tekemiään pääsiäiskoristeita. Kukkakauppiaat ja ”munamies” eivät vielä olleet ilmestyneet paikalle, mutta salolaisen Kalaliike Aspin myyntikoju oli tutulla paikallaan, kuten lähes jokaisena vuoden päivänä.

Tuttua menoa tutulla torilla: Vanhuksille kahvit ja sämpylät sekä juuri kymmenen täyttäneelle Pikkupojalle kokis ja kermatäytteinen kääretortun pala. Jälkimmäinen oli niin paksu ja iso (kuten aina), että siitä riitti hyvin jaettavaksi myös Ukille ja Mummille :)

Vanhanaikainen ja pieni Salon tori kuuluu ehdottomasti suosikkitoreihini. Etenkin kevätlauantain torikaffe on koettava ainakin pari kertaa joka vuosi.

Käsitöitä Kojonperältä

Tämä pääsiäiskranssi lähti mukaani 15 eurolla ja löysi paikkansa Esikoisen kaupunkikodin ovesta. 

Turun kautta

Hotelli Parkin pihaa

Tyttärien muutettua keväällä Merimaskuun olen ajanut viikottain autolla Salon ja Merimaskun eli mökin ja Tilan väliä. Kun uuden Punavuoren kaksioni pitkittynyt remontti viimein heinäkuussa valmistunee (!!??!!), alan (ehkä) kiertää kolmen majapaikan - Punavuoren koti, Salon mökki, Merimaskun Tila - väliä. 

Kivaa ja jännää. Ehkä väliin saattaa tulla raskaaksi. Mutta jos näin käy, pidän taukoa ja könötän vain joko kotona tai mökillä - kunnes innostus reissata palaa :) Kaikille on parasta, että pysähdyn ja rauhoitun kun sitä tarvitsen :):)

Ajan Merimaskuun usein Turun kautta, vaikka keskustan voisi kiertää (rakenteilla olevaa) uutta ohitustietä pitkin. Tykkään piipahtaa Turussa ja etenkin kaupungin kauppatorilla - aina kun mahdollista :) Suomen paras tori pitkään venyneestä remontista huolimatta. Tai ainakin Turun tori kilpailee ko tittelistä ”kotitorini” ja lempparitorini Salon torin (täällä) kanssa. 

Käydessäni kauppatorilla kävelen usein Murun kanssa läheisellä Puolalanmäellä, jonka keskellä komeilee toinen Turku-lempparini eli Taidehalli (täällä). Lenkillä ihailen Puolalanpuistoa reunustavia upeita vanhoja jugend-taloja - joukossa jokunen uudempikin, mutta joukkoon sopiva puurakennus.

Viime viikolla jäin ihailemaan mm. hotelli Parkin ja As Oy Päivölän rakennuksia. Molemmat on suunnitellut Turussa vaikuttanut arkkitehti Aleksander Nyström (1869-1926). Hotellirakennus valmistui 1902 John Eagerin (1837-1908) ja hänen perheen kodiksi. Englannissa syntynyt insinööri toimi yli 20 vuotta Crichtonin laivatelakan johtajana Turussa. Eagarin kuoltua talo oli yksityisomistuksessa vuoteen 1956, minkä jälkeen se siirtyi Marttayhdistykselle ja toimi marttojen talouskouluna vuoteen 1982.

Kiehtovan ja mielenkiintoisen näköinen, yli sata vuotias rakennus joka vuodesta 1984 on toiminut persoonallisena, 20-huoneisena hotellina. Seuraavalla Turun yöreissulla yövyn ehdottomasti tässä Park-nimisessä jugendhelmessä :):)

As Oy Päivölä, Puolalanpuisto 4b

Puolalanpuisto 5c

Kaffia ja kirppiksiä

Vietimme perjantaina Opiskelijatytön kanssa kirppispäivää Salossa. Aloitimme päivän Salon torilta ostamalla herkkumansikoita tutulta myyjältä ja nauttimalla torikaffit ”posliinikupeista ilmaisella santsilla” joenreunan ulkokuppilassa. Mieli ja keho rauhoittui aamuauringon lämmittäessä, mikä olikin tarpeen ennen tulevaa kirpparihässäkkää.

Aloitimme kiertämällä Secondhandmarketin ja Radiokirppiksen Helsingintiellä, minkä jälkeen kävimme vielä Vilhonkadun Aarresaaressa. Kaikki ovat isoja, hyvinhoidettuja itsepalvelukirpputoreja, joista etenkin Radiokirppiksellä tavara vaihtuu kiitettävästi. 

Kävimme myös Salon Akvaarioliikkeessä, jonka alakerrasta löytyy hyvä valikoima mm. ratsastusvaatteita ja -saappaita. Opiskelijatyttö on ratsastanut lapsesta lähtien ja tykkää asioida Salon ratsastuskaupassa, jossa hän on aina saanut erittäin ystävällistä ja asiantuntevaa palvelua, kuten nytkin. Tällä kertaa tarkoitus oli ostaa uudet ratsastussaappaat yli 10 vuotta palvelleiden vanhojen tilalle. Ja ihanan myyjän opastuksella löytyikin mitä sopivimmat nahkasaappaat - ja supertyylikkäät :)

Saapasoston jälkeen minä kaipasin jo - taas - jalkojen lepuuttelua. Onneksi törmäsimme ihanan tyhjään Espresso House -kuppilaan: Mummille kauralatte, pieni fera-kvinoasalaatti - maukas uusi tuttavuus - ja ennestään tuttu superherkku pähkinämasariini. Opiskelijatyttö tyytyi täytettyyn wrapiin ja lasilliseen vettä. Tykkään tosi paljon Espresso House -kuppiloista - kiva sisustus ja hyvä valikoima - vaikka yritän kannattaa jättiketjujen ulkopuolisia yrittäjiä. 

Eikä unohdeta tärkeintä :):) Kirppissaaliiksi kertyi mm. iso teräskattila ja pari mattoa mökille, haalareita ja ötökkäkirja Pikkupojille, koristetyyny Esikoisen mökille, tähtikuvioinen huivi mummille ja pari puseroa Opiskelijatytölle. 

Feta-kvinoasalaatti, pähkinämasariini ja kauralatte.

Einon hoivissa

Perjantaina piipahdettiin Ukin ja Suomessa käymässä olevan Lontoontytön kanssa Turussa. Ensimmäiseksi suuntasimme kauppatorille, joka huolimatta edelleen jatkuvasta jättiremontista vetää meitä joka kerta puoleensa. 

Turun kauppatori on aina ollut yksi parhaita (ellei paras) ruokatori Suomessa. Se päihittää jopa minulle niin rakkaan Salon kesätorin. Plussaa on keskeinen sijainti, useampi mukava kahvipaikka, upea kesäkukkatarjonta ja ennen kaikkea lukuisat pienmyyjät, jotka myyvät tositosi tuoreita vihanneksia, juureksia ja marjoja suoraan omasta ”pihastaan”.

Keskikesällä torin peruna-, tomaatti- ja mansikkavalikoima hakee vertaansa. Lauantaina oli valittavana mm. kymmenkunta eri mansikkalajiketta ja useita eri tomaattivaihtoehtoja. Aiemmin en ole törmännyt siihen, että myös tomaatit myydään lajikenimien perusteella, samaan tapaan kuin perunat ja mansikat. Ja että myyjät osaavat monisanaisesti - ja ymmärrettävästi - selittää niin eri peruna- ja mansikka- mutta myös tomaattilajikkeiden eroja. Tällä kertaa päädyimme tuttuihin Annabelle-perunoihin, superhyviin ja makeisiin Bounty-mansikoihin ja tomaattilajikkeeseen, jonka nimi on unohtunut, mutta jota myyjä kuvaili puolihapokkaaksi ja omaksi suosikikseen :):)

Ostosten jälkeen poikkesimme torin reunan kutsuvaan Einon kahvilaan - Cafe Eino. Kahvi oli hyvää ja kahvileivät maittavia, mutta ennen kaikkia lumouduin ystävällisestä ja huomaavaisesta palvelusta. Ensin Eino (?) tuli kysymään, saako koirille antaa herkkupaloja ja luvan saatuaan tarjosi sekä Murulle että Chloelle muhkeat kinkkusiivut. Kahvit juotuamme nuorempi myyjä tuli vielä rapsuttelemaan koiria ja toi niille uudet juustoherkut. Vessaa kysyessämme Eino (?) saattoi Ukin ja minut ystävällisesti viereiseen työtekijöiden siistiin pesutilaan. 

Turun tori ei pettänyt nytkään :):) Palaamme varmasti, ja toivottavasti vielä tänä kesänä...

Bountyn pauloissa

Vihannesten voimalla

Kesälauantai

Vettä on riittänyt ainakin Varsinais-Suomessa koko päivän. Tulin aamulla mökille, ja sateesta huolimatta ajoin suoraan Salon torille ostamaan Annabelle-perunoita, tuoretta siikaa ja mansikoita. Tällä kertaa valitsin Sonata-lajiketta, joka tutun myyjän mukaan on vähemmän hapokas kuin esim. vaihtoehtoinen Rumba-lajike. Piti muuten paikkansa - makeita ja maukkaita olivat.

Torilla sekä vihannes- ja marjamyyjät että asiakkaat (joita yllättäen riitti) yrittivät parhaansa mukaan selvitä kaatosateessa. Onneksi olin varustautunut sadetakilla ja kuorihousuilla, ja pystyin ostosten jälkeen läpikastumatta vielä istumaan kahville torikahvilaan.

Iltapäivän metsälenkillä minua hymyilytti naapurin ukon vuosikymmeniä sitten rakentama vesimylly, joka veden paljoudessa pyöri kuin hullun mylly. Toisin kuin kesäkuun kuivuudessa, jolloin se pääosin seisoi täysin toimettomana.

Paras punajuuri

Kesäherkkujen herkkua on punajuuri. Pehmeäksi (pitkään - 30-40 min) keitettynä ja voinokareen kanssa nautittuna. Joka kesä tykkään syödä uuden sadon punajuuria, mutta tänä kesänä olen saanut aivan erityisen hyviä punajuuria.

Salon torilla myydään Eskolan puutarhan salaatteja, vihanneksia ja juureksia. Eskolan tomaatit ovat hyviä, mutta Eskolan punajuuret vievät kielen: makeita ja pehmeitä - sanoinkuvaamattoman hyviä.

Maanantaina kuusi juurikasta maksoivat yhteensä 1,45 euroa :):)

Torilla tapahtuu

Hoidan joitakin päiviä Esikoisen nuorinta, kun äidillä on työjuttuja. Aurinkoisiin toukokuun päiviimme on nopeasti kehittynyt molemmille sopiva rutiini.

Haen Yksivuotiaan keskustasta puistotädiltä klo 11-11.30. Ajamme ratikalla Hakaniemen torille, jossa ihailemme hetken torimyyjien värikäitä kukkia, ehkä maistelemme KahviSiskojen riisipuuroa tai kuuntelemme mukavia torisoittajia, ja vaihdamme metroon. Sitten metrolla itään ja vaihto lähibussiin. Sopivasti ennen yhtä olemme Itä-Helsingin kodissa, jossa meitä odottavat Muru, Chloe ja  välillä myös Ukki.

Sitten Yksivuotias leikkii hetken veljiensä ja serkkupojan vanhoilla leluilla, haistelee isolta partsilta ulkoilmaa ja syö äitinsä mukaan laittaman pilttipurkin. Yhden jälkeen vaipanvaihto, tuttipullollinen maitoa ja päiväunille mummin makkariin vanhaan vauvan retkisänkyyn.

Runsaan tunnin tirsojen jälkeen mummi saa syliinsä poikkeuksellisen rauhallisen pikkupojan, joka tykkää jatkaa verkkaista heräilyään tutussa sylissä. Aika pian pojan patteri on taas ladattu, ja eikun menoksi. Kunnes neljän aikaan lähdemme julkisilla takaisin keskustaan Yksivuotiaan omaan kotiin isoveljien, äidin ja isän luokse.

Kivoja päiviä kaikille hymyilevän ja kaikesta kiinnostuneen pikkumiehen kanssa. Huomaamatta ei ole jäänyt yksikään eteemme tullut traktori eikä kuorma-auto, ei ohikulkeva koira, ei metroaseman lattian sokeiden opasteet, ei hissikuilujen pikkuikkunat eikä erilaisten aitojen ja seinien oudot aukot ja kohoumat.

Ei ole Yksivuotiaan hymyn voittanutta...

Vappu turuilla

Turun tori oli vappupäivänä sateinen, kylmä ja tyhjä. Harmaan päivän pelasti nuorimman serkkuni pienet, mutta lämminhenkiset 50-vuotisjuhlat kahvila Fikassa (täällä) Tuomiokirkon kupeessa.

Turku-päivääni mahtui myös kävely tihkusateessa Katariinanlaakson luonnonsuojelualueella (täällä), jonne menimme toisen serkkuni kanssa lähinnä keltavuokkojen toivossa. Yhtään keltavuokkoa ei vielä näkynyt - ei edes nuppuja, mutta onneksi alue pursui sinivuokkoja, joskin sateen takia niiden kukat olivat täysin supussa.

Sade sai luontopolkua reunustavat kalliolohkareet ja sammalmättäät hehkumaan harmaan ja vihreän eri sävyissä - joten silmäniloa riitti niissäkin. Ehkä joskus osumme vielä keltavuokkojen aikaan...

Huikat Hallissa

Taas eksyttiin Hakaniemen väliaikaikaiseen halliin, jossa lasiseinistä huolimatta oli näilläkin pakkasilla lämmintä. Kokeiltiin Ukin ja yöpäivystyksen jälkeen joukkoomme liittyneen Opiskelijatytön kanssa kalaliike Marja Nätin (täällä) lounastarjontaa. Valittavana oli lohi- tai madekeittoa, sinisimpukoita, mustekalan renkaita tai blinejä kolmen eri mädin kanssa. Päädyimme madekeittoon ja graavisiikavoileipiin. Keitto oli positiivinen yllätys - kalaisa ja maku kohdallaan, voileipä iso muttei yllättänyt.

Naapuripöydän pariskunta tilasi kuoharia, joten mekin innostuimme aurinkoisen perjantain kunniaksi jakamaan kolmeen pekkaan kaksi pikkukuoharia. Hyvä valinta, sillä jälkkärikahvi oli aika sumppia.

Pöytiä oli runsaasti Nätin kalaliikkeen molemmilla puolilla. Syöjiä kuitenkin virtasi tiuhaan, eikä henkilökunta ehtinyt tyhjentämään pöytiä samaan tahtiin. Uuden paikan logistiikka tuntui olevan vielä muutenkin hakusessa. Kaikkinensa ruokailu Nätin kalaliikkeessä oli kuitenkin kiva kokemus. Paikka oli jotenkin ravintolamaisempi kuin vanhassa hallissa, jossa ruokailutila oli pieni, sokkeloinen ja pimeä. Plussaa siitä, että joku oli keksinyt laittaa tekoturkistaljat kovien ja kylmien jakkaroiden päälle.

Hallista lähtiessä ostimme vielä viereisestä (!) Ekströmin kalapuodista halpoja (15 kpl 1,5 euroa), mutta aah niin herkullisia - ja rasvaisia - savustettuja lohen eviä. Suosittelen kokeilemaan pikkupurtavana vaikkapa kylmän oluen kanssa.

Savustettuja lohen eviä