Yksi päivä Tartossa - Viron vanhimmassa ja toiseksi suurimmassa kaupungissa. Kaupungissa, jossa on runsaat 93 000 asukasta ja toimiva ja aktiivinen yliopisto.
Ennen matkaa olin suunnitellut, että haluaisin nähdä kaksi museota - Viron kansallismuseon keskustan ulkopuolella ja Tarton taidemuseon Raatihuoneen torilla. Ja kaksi kirkkoa - keskiaikaisen Johanneksen kirkon (Jaani kirik) ja arkkitehti Eliel Saarisen piirtämän Paavalin kirkon (Pauluse kirik). Ja Toomemäen, jossa puiston lisäksi kiinnosti lähinnä kaksi rakennusta - vanha tähtitorni ja keskiaikaisen tuomiokirkon rauniot, jossa ymmärtääkseni nykyään on näköalapaikka ja Tarton yliopiston museo. Ja kaksi puutaloaluetta - Supilinn ja Karlova.
Mutta eihän tätä kaikkea yhtenä päivänä ehdi eikä jaksa. Sen sain tuta kantapään kautta :) Eikä muutenkaan päivä mennyt ihan suunnitelmien mukaan.
Lähdin tapani mukaan turistihommiin heti aikaisen ja rauhallisen aamupalan jälkeen eli olin liikenteessä jo ennen yhdeksää. Ja vain todetakseni, että suurin osa suunnittelemistani paikoista avataan (tietty) vasta kymmeneltä tai yhdeltätoista. Ja osa, kuten Tarton taidemuseo ja vanha tähtitorni, ovat - yllätyksekseni - tiistaisin kokonaan kiinni.
Jo kävellessäni tuloiltana hotellille olin huomannut, että Tartossa on useita puistoja, joissa on runsaasti komeita, vanhoja lehtipuita - tammia, lehmuksia ja jalavia. Aamutunnit kiertelin keskustan puistoja ja kaupungin halkovan Ema-joen rantaa - ihanan kesäisessä ilmassa. Ja piipahdin kauppahallin (Tartu torg) modernisoidulla sisätorilla. Sen kerrottiin olevan ”jännittävä arkkitehtoninen kohde”, jossa rakennuksen vanhaa (1938) arkkitehtuuria on yhdistetty moderniin tyyliin. Halli olikin valoisa ja siisti - makuuni jopa liian steriili - mutta minä en halliin ihastunut, vaikka myytävää oli paljon ja hyvää - ja monipuolisesti.
Aamukävelyllä törmäsin useissa kadun kulmissa tienviittoihin, jotka opastivat museoille, kirkoille ja muille nähtävyyksille. Lähes joka pylväässä oli myös viitta, jossa luki Villa Tammekann (arh A.Aalto). Kiinnostukseni heräsi. Pitihän Aalto-fanin Aallon tartolainen villa nähdä :) joten lähdin kävelemään Tähtveren kaupunginosaan.
Arkkitehti Alvar Aalto (1898-1976) suunnitteli Villa Tammekannin vuonna 1932 Tarton yliopiston maantieteen professori August Tammekannin (1894-1959) ja hänen perheensä kodiksi. Vuonna 1998 Turun Yliopistosäätiö osti talon professorin lapsilta ja kunnosti sen Turun ja Tarton yliopistojen yhteiseksi Granö-keskukseksi, joka aloitti toimintansa vuonna 2000.
Keskus nimettiin suomalais-virolaisen yhteistyön edistäjän ja Turun yliopiston entisen rehtorin maantieteilijä Johannes Granön (1882-1956) mukaan. Granö ehti toimia pari vuotta myös Tarton yliopistossa maantieteen professorina.
Jos Villa Tammekanniin haluaisi tutustua tarkemmin, vierailuaika pitäisi varata vähintään 5 vrk aikaisemmin. Minulla ei tietty ollut varattua aikaa, joten katselin ja kuvailin taloa kadun vierestä, yhdestä suunnasta ja ulkoapäin. Eipä kovin kummoiselta vaikuttanut. Funkkikseksi tunnisti, ja isot roskapussit odottivat ulko-oven vieressä pois viemistä, mutta eipä paljon muuta jäänyt mieleen.
Villa Tammekannin jälkeen jäin kiertelemään viereiseen Supilinnan puutaloalueeseen - sehän oli ennakkolistallani :) Virossa ei vanhoja puutaloalueita ole purettu, mutta Neuvostokaudella ne rapistuivat pahasti. Nykyään Supilinnan pääosin kaksikerroksisia puutaloja on kunnostettu entiseen 1800-1900 -luvun vaihteen tyyliin.
Supilinnassa oli kaunista, siistiä, kodikasta ja värikästä, mutta tosi hiljasta ja tyhjää - ei pahemmin kauppoja, ei autoja, ei ihmisiä. Mutta kiva ja leppoisa kävelykohde.
Nimensä Supilinn eli soppakaupunki on saanut alueen kaduista, jotka on nimetty kasvisten mukaan - löytyy mm. Herne, Marja ja Meloni. Olin luullut, että supi on suomeksi saippua ja että aluella on valmistettu saippuaa. Kun kuulin, että supi tarkoittaakin soppaa, päättelin - virheellisesti kyllä - nimen viittaavan alueen aiempaan köyhyyteen ja siellä syötyyn soppaan.
Näin kului aamupäiväni Tartossa - kävellen, katsellen, pysähdellen ja kahvitellen. Eli hyvin samaan tapaan kuin kotona Punavuoressa - mutta ilman Murua :)
Tarton taidemuseo ns. kaltevassa talossa oli tiistaina kiinni.
Talo rakennettiin 1793 asuintaloksi, mutta vuodesta 1988 talossa on toiminut taidemuseo.
Rakennuksen oikea reuna nojaa vanhaan kaupunginmuuriin ja vasen reuna paaluihin,
mikä on vuosien kuluessa vinouttanut rakennusta.
Kauppahallin tarjontaa
Villa Tammekann vuodelta 1932
Supilinnan puutaloja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti