Osa Peltiä ja posliinia -näyttelystä
Suppean, mutta mielenkiintoisen argeologianäyttelyn (täällä) lisäksi Naantalin museossa oli kaksi muuta pientä näyttelyä: Peltiä ja posliinia, astioita moneen käyttöön -niminen näyttely ja Naantalin birgittalaisluostarin pienoismallin ympärille rakennettu esittely luostarin historiasta.
Huhtikuun 2024 loppuun asti esillä oleva astia- ja käyttöesinenäyttely oli mukavaa katseltavaa ja mielenkiintoista luettavaa. Esillä on satoja astioita ja aterimia sekä ruoan valmistukseen, tarjoiluun ja säilytykseen käytettyjä esineitä niin puusta, savesta, raudasta, kuparista, hopeasta, alpakasta, tinasta, alumiinista, lasista, posliinista kuin fajanssistakin. Ja esiteteksteissä jatkui sama selkokielisyys, jota kehuin jo argeologianäyttelyssä (täällä).
Luostarinäyttelyssä oli Naantalin alkuperäisen luostarin pienoismalli, mutta minua kiinnosti enemmän luostarin vanha pohjapiirustus 1920-luvulta. Sen oli laatinut historioitsija Reinhold Hausen (1850-1942), joka oli 1870-luvulla tehnyt arkeologisia kaivauksia luostarin alueella.
Olen kirjoittanut blogiini Naantalin birgittalaisluostarin vaiheista huhtikuussa 2021 (täällä) ja Ruotsista levinneen Pyhän Birgitan luostarijärjestön historiasta kesäkuussa 2023 (täällä), kun vierailin Piritan birgittalaisluostarin raunioilla Virossa. Museon pienestä luostarinäyttelystä sain mukavasti ja helposti lisää tietoa Naantalin luostarista.
Luostarissa asui parhaimmillaan 60 nunnaa ja 12 munkkia. Abbedissan johtama luostari oli 1400-luvulla oli yksi Suomen suurimpia taloudellisia keskittymiä, ja sen hallussa oli mm. kymmeniä suuria taloja ja tiloja ympäri Varsinais-Suomea.
Luostariaika päättyi 1500-luvun alkupuolella Saksasta lähteneen uskonpuhdistuksen seurauksena. Tällöin Naantalissa purettiin useita luostarirakennuksia ja loput rakennuksista - kirkkoa lukuun ottamatta - raunioituivat. Viimeiset nunnat eivät enää asuneet luostarissa, vaan kaupungin puolella.
Yllättävän paljon pieneen Humpin taloon mahtui tietoa Naantalin luostari- ja kylpyläkaupungin historiasta - keskiajan alusta lähes nykypäivään. Kivasti esitettynä ja helposti omaksuttavassa muodossa :)
Kirkon ovessa on ollut valtava, noin 30 cm korkea takorautainen lukon hela,
jonka kopio on nähtävillä museossa.
Alkuperäinen hela on Kansallisgallerian kokoelmissa.
Yli sata vuotta sitten tehtyjen arkeologisten selvitysten perusteella 1920 laadittu
pohjapiirros raunioituneesta birgittalaisluostarista.Keskellä on nykyinen kirkko.
Kirkon yläpuolella olevassa rivissä oli nunnien makuu- ja taloustilat ja
vasemmalla olevassa rivissä munkkien vastaavat tilat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti