Lennettyämme maanantaina Budapestiin (täällä) meillä jäi pari tuntia aikaa ”tutustua” kaupunkiin ennen kuin pääsimme kirjautumaan Tonavan rannalla odottavaan M/S Vivaldiin. Kukin retkelle osallistuva suomalainen vietti lyhyen ajan omalla tahollaan, ja me Ukin kanssa päätimme käydä keskustassa lounaalla.
Meillä kävi tosin tylsä tuuri, sillä saimme huonoa ja kallista ruokaa. Mutta ilo oli syödä ulkoterassilla lämpimässä - mutta varjossa - ja katsella keskustan monenkirjavaa ihmisvilinää. Toinen ilon aihe oli se, että ravintola johon osuimme, oli sattumoisin ihan Pyhän Tapanin kirkon (Szent Istvan bazilika) vieressä. Joten ruokailun jälkeen Ukki jäi istuskelemaan ja sulattelemaan ruokaa ja minä pääsin rauhassa tutustumaan tuohon Budapestin suurimpaan kirkkoon.
Pyhän Tapanin kirkko on roomalaiskatolinen ja nimetty Unkarin ensimmäisen kuninkaan Tapani I:n (n.970-1038) mukaan. Kirkossa säilytetään pyhäinjäännöksenä ns. Pyhää Kättä, jonka uskotaan olevan Tapani I:n oikea käsi. Tätä en kirkossa käydessäni osannut etsiä tai katsoa, mutta sen sijaan ihailin korkeaa ja todella upeasti koristeltua kupolikattoa, jonka keskellä oli Jumalaa esittävä fresko. Ja useita muita ympäri kirkkoa olevia freskoja, patsaita ja mosaiikkeja.
Kaikkinensa upea ja vaikuttava kirkko, jonka rakentamiseen oli tarvittu 55 vuotta ennen kuin se viimein valmistui 1906. Kirkko, jonka kupoli kohoaa 96 metrin korkeuteen ja jonne mahtuu kerrallaan 8500 ihmistä. En tiedä, montako ihmistä kirkossa oli tällä kertaa - ehkä joitakin satoja, mutta joka tapauksessa minulle aivan liikaa. Eikä edes käyntini aikaan osunut 15 minuutin urkujen soitto helpottanut ruuhkatunnettani, vaikka mielelläni soittoa kuuntelinkin.
Onneksi kirkkoon tutustumisen jälkeen eksyimme Ukin kanssa lähistöllä olleeseen jäätelöbaariin, jossa jäätelö aseteltiin töttöröön ruusun terälehtien tavoin. Kaunista ja hyvää - ja kirkkoruuhkakin unohtui :)
Ja sitten jokilaivalle odottamaan aluksen lähtöä kohti Kroatiaa - vajaa 30 suomalaisen ja noin 150 ranskalaisen, norjalaisen ja meksikolaisen (!) kanssa.
Kaikki oli komeaa ja mahtavaa, myös urut.
Kupolin keskellä on Jumalaa esittävä fresko.
Siskon iloksi valokuvasin Pyhän Riitan (Szent Rita) patsaan. En ole aiemmin törmännyt Rita-nimiseen pyhimykseen, mutta nettitietojen mukaan hän on on suosittu katolinen pyhimys ja hänen tunnuksensa on piikkikruunua pitelevä nunna.
En myöskään aavistanut Pyhän Ritan suojelussarkaa, mikä paljastui aika rankaksi alueeksi. Italiassa nunnana elänyt Pyhä Rita Cascialainen (1386-1456) on nimittäin vaikeiden avioliittojen ja toivottomien tapausten suojeluspyhimys. Itse Pyhä Rita leskeytyi nuorena - väkivaltaisen ja 12-vuotiaana solmitun vanhempien pakottaman avioliiton jälkeen. Jäätyään leskeksi hän hakeutui nunnaksi, vaikka hänet hyväksyttiin vasta useiden arviointien jälkeen.
Szent Istvan bazilika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti