Nice

It’s Spring in Helsinki, too :)

Aamuista seuraa

Iloa niitystä

Syksyistä niittyä Helsingissä

Kävellessäni keväällä Kaivopuiston rannassa ihmettelin useana aamuna kahvila Kompassin (täällä) viereen ilmestynyttä riukuaitaa. Kevään edetessä asia alkoi hiljakseen selvetä…

Riukuaita oli pystytetty suojaamaan kahta kukkaniittyä, jotka koko kesän ilahduttivat ohikulkijoita Kompassitoriksi nimetyn aukion vieressä Ehrenströmintien ja Neitsytpolun risteyksessä Kaivarin rannassa. Lähes keskellä Helsinkiä…

Keskikesällä niitty pursui muun muassa kirkkaita unikkoja ja ruiskaunokkeja ja vielä syyskuun lopussa niitty hehkui upean oranssinkeltaisena. Kiitos Kaupunki :) 

Sillan kupeessa

Lauttasaaren sillan kupeessa on kaksi kahvilaa - molemmat mukavia, mutta tyystin erilaisia. Lähes 90-vuotias Mutteri - nimensä mukaisesti toimii mutterin muotoisessa pienessä puutalossa - rakennettiin alkujaan kantakaupungista Lauttasaareen kulkeneen lautan lippumyymäläksi. Ja tätä lähes vastapäätä, Lauttasaarentien toisella puolella on ranskalaistyylinen Le Jardin, joka avattiin vasta pari vuotta sitten.

Jos Mutteri on nostalgisen symppis, niin Le Jardin on modernin minimalistinen ja tehdasmaisen karu. Toimiihan jälkimmäinen samoissa tiloissa kuin itse leipomo, jonne kahvilassa istuessaan voi kurkkia.

Ennen sillan rakentamista Lauttasaareen kuljettiin vuosina 1914-1936 lautalla, mistä Mutterin seinällä on muistona kaksi alkuperäistä ”lauttapolettia”. Äitimuorikin on kertonut käyttäneensä lauttaa lapsuudessaan. Asia, jota yhdessä muistelimme helmikuussa 2013, kun kävin hänen kanssaan Mutterissa kahvilla (täällä). 

Kumpikin kuppila aukeaa anivarhain, mikä minun kaltaiselle aamuvirkulle on aina positiivinen juttu. Mutteri peräti kello kuudelta ja Le Jardinkin jo kahdeksalta :) Edellisen erikoisherkku on maksamakkarareissari ja jälkimmäisen mantelikroisantti. Kumpaakin on tullut testattu, ja voin vakuuttaa, ette herkkua ovat :)

Lämmin korvapuusti Mutterin nurkkapöydässä :)

Mantelikroisantti La Jardinin ikkunapöydässä :)

Perillä auringossa :)

Eilen illalla pääsin Muru-koiran kanssa onnellisesti Norwegianin kyydillä Malagaan, ja sieltä edelleen Ukin ja taksikuskin kyydillä Fuengirolaan - tuttuun vuokra-asuntoon meren rannalle aivan kaupungin länsipäädyssä. Samaan kahden makuuhuoneen huoneistoon, jossa vietin useamman viikon myös viime talvena (täällä). 

”Onnellisesti” kuvaa hyvin Murun ja minun matkaa, sillä alku Helsingistä ei näyttänyt lupaavalta. Olimme juuri nousemassa lentokoneeseen - valmiiksi jo vähän myöhässä - kun koneeseen nousu keskeytettiin ja ilmoitettiin, että joudumme sittenkin vaihtamaan vielä konetta. ”Tekninen vika”. Onneksi kentällä oli vapaa Norwegianin kone, joten pääsimme lähtemään vain runsaat kaksi tuntia myöhässä. 

Murulle tämä tuotti hieman hankaluuksia. Olin pissattanut koiran viimeksi kahdeksalta aamulla, ja koneenhan piti lähteä kahdeltatoista. Pääsimme kuitenkin lähtemään vasta kahden aikoihin, ja perillä Malagassa olimme vasta seitsemän jälkeen Suomen aikaa. Ja koira oli päässyt pissalle viimeksi kahdeksalta aamulla.

Lentokentällä on kaksi koirien ”käymälää” - yksi Shengen-alueella ja toinen ei-Shengen -alueella. Koneen lähdön myöhästyessä yritin käyttää Murua pissalla, mutta Shengen-alueen ”ulkokäymälä” oli lumen vuoksi suljettu. Ja tämä kostautui lähes viiden tunnin lennolla. 

Muru oli rauhallisesti ja hipihiljaa omassa kassissaan neljä tuntia, minkä jälkeen se alkoi haukkua ja ulista lohduttomasti. Laskin tunteja ja päättelin, että sillä oli varmaan pissahätä, ja laskeutumiseen oli vielä runsaat puoli tuntia. Enkö voinut tehdä mitään…

Haukkumista kesti puolisen tuntia, minkä jälkeen se loppui lähes seinään - yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Raukalla oli todella ollut pissahätä, mikä selvisi kun olimme laskeutuneet Malagaan. Kaksi edellistä lentoa Helsingin ja Malagan välillä olivat olleet ajallaan ja Muru oli pärjännyt loistavasti (täällä). Mutta ei enää tällä kertaa…

Mutta nyt kaikki on hyvin. Aurinko paistaa, eikä ole liukasta. Aamukävely tutulla rantareitillä maittoi meille molemmille. Ja rantakahvilan pitäjäkin tervehti iloisesti viime vuodelta tuttua mummia ja murua :)

Aamuinen meri kuvattuna Fuengirolan asunnon parvekkeelta.

Mutta ei Kaivarinkaan aamuissa ollut valittamista :)

Kuva otettu vähän ennen tammikuun lumisateita. 

Aatonaattoa Hesassa

Aatonaattona olen kävellyt keskustassa, ihaillut kaupunkilaisten ikkunakoristeita, laulanut joululauluja Tuomiokirkossa, herkutellut leipomo Levainin joulupullilla - yksi tämän joulun parhaimpia, ellei paras piparipulla - ja kadehtinut aamu-uimareita Eiranrannassa. Sekä ostanut Korkeavuorenkadun Putinki-nimisestä paperikaupasta kolme joulukorttia ja teippiä - päivän ainoat ostokset :)

Alkuillasta ajan vielä Tapiolaan Äitimuoria tervehtimään sekä Espoon ja Kirkkonummen rajalle viemään joululahjoja niitä innokkaasti odottaville Opiskelijapojan kolmikolle (8v, 4v ja 1 v). 

Ja sitten rauhoitun kotiin Murun kanssa odottelemaan huomista aattoa - ja mitä se tuo tullessaan…

Levainin joulupullia - nam

Uimareita Kaivarin rannassa :)

Alastomia puita

Radion luonto-ohjelmassa joku metsämies sanoi, että puut pääsevät oikeuksiinsa, kun lehdet ovat varisseet. Oksat pääsevät paljastamaan koko komeutensa ja ihanat kiemuransa.

Tänä syksynä olen alkanut kiinnittää asiaan huomiota. Ja huomannut, että näinhän se on :) Ihailtavaa ja ihmeteltävää riittää myös lehdettömissä puissa…

Hetki ennen myräkkää

Tiistaiaamua Kaivarin rannassa

Sateen jälkeen

Ennen seiskaa

Herään yleensä joka aamu kuuden ja seiskan välillä niin Punavuoren kodissa kuin ollessani Ukin mökillä Salossa. Nousen yleensä nopeasti, pukeudun ja lähden heti lyhyelle pisulenkille Murun kanssa. Kesät, talvet ja säässä kuin säässä. 

Seuraavat viisi kuukautta ovat parasta aamulenkkiaikaa. Valoa ja lämpöä riittää. Ja kun lämpötila pysyy plussan puolella, ei mahdollinen sadekaan haittaa :)

Tänään Ukin mökillä aamun valo oli erityisen kaunis auringon noustessa järven toiselta puolelta ja värjätessä rantakoivujen hennot lehdet. Sitten viime viikonlopun pari vuotta sitten istutetut kirsikkapuut olivat vasta avaamassa vaaleanpunaisia kukkiaan. Kaunista ja herkkää.

Eilen aamulla kävelin Punavuoresta Kaivarin puolelle meren rantaan. Siellä isot koivut seisoivat vielä lehdettöminä, mutta niiden oksat sojottivat kauniina sinistä taivasta vasten. Istuuduin kallion suojaan ja seurasin pitkän tovin rantahiekalla nököttävää isokoskelopariskuntaa ja kalastuspuuhissa olevaa, ihmeen viisasta yksinäistä lokkia.

Kevätaurinkoa, merta, lintuja ja kirsikankukkia. Rakastan aamuja ja ennen seiskaa tekemiäni lyhyitä lenkkejä. Olen sitten kaupunkikodissa tai mökin rauhassa…

Kirsikan kukkia Ukin mökillä Salossa. 

Lehdetön komea koivu Kaivarin rannassa Helsingissä. 

Kevään odotusta

Eilisaamua (24.3) tiheä merisumu peitti taivaanrantaa…

ja seur aamua (25.3) meri oli jo avoinna…

Ja sitä seuraavana (26.3) taas sohjojäätä…

Välipäiviä

Ei valittamista

Ei täälläkään ole valittamista,

vaikka liukasta onkin…

Hempeää iltaa

Bongaa kuun sirppi :)

Onnekas Onni?

Olen pitkään aikonut käydä katsomassa Salon kaupungintalon edessä olevaa patsasta. Homma on toistaiseksi jäänyt, vaikka rakennus on aivan kaupungin keskustassa ja jopa näkyy torilta, jolla - ollessani Ukin mökillä - käyn useita kertoja viikossa.  

Eilen pistäydyin yksin Salossa, ja päätin että nyt tai ei koskaan :) Mikä patsaassa sitten minua kiinnostaa? Oikeastaan ihan pikku juttu eli miten tämä Onni-niminen patsas, jossa kaksi tyyliteltyä ihmishahmoa istuu rinnakkain, on asettunut Saloon. Onni on minulle tuttu ennestään, sillä hahmot istuivat useamman vuoden Eiranrannassa tuijottamassa horisonttia :) Blogituttuni Orvokki ehti jopa ikuistaa sen Orvokki4you -blogiinsa kesällä 2016 (täällä). 

Patsas on Neuvostoliitossa 1952 syntyneen, mutta Kiskossa yli 30 vuotta asuneen kuvanveistäjä Rafael Saifulinin teos vuodelta 2006. Onni ilmestyi Eiranrantaan 2013, jolloin Eteläiset kaupunginosat ry:n Facebook-päivityksen mukaan Rakennusvirasto oli myöntänyt sille määräaikaisen luvan vuodeksi. 

Vuosi venyi useammaksi, mutta Helsingin kaupunki ei ostanut/lunastanut patsasta kokoelmiinsa. Lopulta Onni 2017 poistettiin Eiranrannasta, mihin se mielestäni sopi erinomaisesti. Tällöin ymmärtääkseni salolainen yksityishenkilö osti patsaan ja lahjoitti sen pystytettäväksi Salon kaupungintalon eteen. 

Nyt mies, omena ja nainen istuvat ja katselevat salolaista liikenneympyrää kaukana meren takana häämöttävän Tallinnan sijaan :) Ja Onni-patsas jää vain harvojen iloksi, toisin kuin Eirassa, jossa se oli keskellä vilkasta rantareittiä.

Onni on istua ja katsoa liikenneympyrää - vai onko?

Viktoria Villalla

Viktor Jansson: Taistelija, 1913

Ulkoiluttaessani Murua Kaivarin rannassa kävelen usein Merikadulla olevan kauniin kivisen huvilan Villa Ensin ohi. Huvilan rakennutti liikemies Uno Staudinger (1861-1912) asuessaan perheineen 1900-luvun alussa läheisessä Villa Johannassa - kiitokseksi Rytkösen sairaanhoitajasisaruksille Staudingerin Ensi-nimisen tyttären syntymän jälkeen (täällä). 

Nykyään rakennuksessa toimii yksityinen hoivakoti, mutta 1930-luvulle asti Villa Ensi oli Staudingerin suunnitelman mukaisesti Rytkösen sisarusten johtama synnytyssairaala. Sairaalan suunnitteli arkkitehti Selim A. Lindgvist (1867-1939) ja se valmistui Staudingerin kuolinvuonna 1912.

Huvilaa rakennuttaessaan Staudinger näki kipsiversion Viktor Janssonin (1886-1958) Taistelija-nimisestä patsaasta. Hän ihastui yli kaksimetriseen, lihaksikkaaseen miesfiguriin ja tilasi myöhemmin kirjailija Tove Janssonin isänäkin tunnetulta kuvanveistäjältä patsaasta graniittisen version, joka sijoitettaisiin valmistuvan uuden sairaalan kiviaidan viereen. 

Ja siinä tuimakatseinen Taitelija edelleen seisoo. Alastomana, kädet nyrkissä - osan nenästään aikojen kuluessa menettäneenä. 

Kolmen kopla

Pyhiinvaeltajan vesiallas, jossa Harmaja - saari Helsingin edustalla.

Kaivopuiston rannan kävelyreitilläni on toista kymmentä vuotta ollut iso, luonnonkivirakenteinen vesiallas, jonka keskellä on teräksinen saareke. Olen ymmärtänyt, että kyseessä ei ole kahluuallas, vaan vesiaiheinen koriste tai taideteos. Viimein tänään uteliaisuuteni voitti, ja päätin selvittää, mistä on kyse.

Luinnonkivirakenteinen vesiallas on nimetty Pyhiinvaeltajan vesialtaaksi ja sen ympärillä oleva puisto Pyhiinvaeltajanpuistoksi. Selitystä nimien alkuperälle en löytänyt :) Altaan teräksinen saareke kuuluu kolmiosaiseen Fucus-nimiseen taideteokseen, jonka on 2010 tehnyt käsitetaiteilija Jussi Heikkilä (s.1952). Teoksen kaksi muuta osaa - terässaareketta - löytyy kadun toiselta puolelta Eiran uimarannan vieressä olevasta Pyhän Birgitan puistosta.

Saarekkeet kuvaavat kolmea Suomenlahden saarta Harmajaa, Tunnholmenia ja Sommarnia, joissa kaikissa teoksen tekijä on viettänyt aikaa. Nimi Fucus tarkoittaa levää, jota on kuvattu myös terästakenteiden pintakuvioissa. 

Harmaja- ja Tunnholmen-saarekkeiden ohi olen kävellyt monesti, mutta teoksen kolmas osa - Sommarn - on minulta aiemmin jäänyt huomaamatta. Nyt sekin tuli tutuksi. 

Vesialtaasta tykkään, mutta terästeokset eivät minua kummemmin sykähdytä. Mutta tiedänhän nyt, mitä ne ovat ja kenen tekemiä :)

Sommarn - saari Inkoossa

Tunnholmen - saari Porvoossa 

Valoilmiö - pitkästä aikaa

Kaivarin rantaa: merta, lunta ja kalliota :)

Vanha kirkko (täällä) Helsingin keskustassa

Valoa kohti :)

Päivä on jo varttitunnin pidempi kuin 21.12, 

jolloin oli vuoden pimein päivä eli talvipäivänseisaus (täällä).

Tähän en väsy

Meri ja taivas :) Taivas ja meri :)