Ruuhkaa Nauvossa

Pensarin rauhalliselta saarelta (täällä) jatkoimme pyöräilyä Nauvon vilkkaaseen vierasvenesatamaan. Paraisten kaupunkiin nykyään kuuluva Nauvo on sananmukaisesti saaristokunta :) Pääsaarten Iso-Nauvon (Storlandet) ja Pikku-Nauvon (Lillandet) lisäksi kuntaan kuuluu kaikkinensa peräti 3000 saarta, luotoa ja kalliota. 

Kirjaisten laiturilta (täällä) pyöräilimme Nauvon kirkonkylään pääosin pyörä- ja muita pikkuteitä pitkin yhteensä noin 18 kilometriä. Loppumatkasta jouduimme tosin ajamaan useamman kilometrin vilkkaan Saariston rengastien reunassa.

Lyhyen reitin mielenkiintoisin osuus oli noin viiden kilometrin pätkä Dalkarbystä ensin Piparsbyhyn ja sieltä Laggarsnäsintien ja Lammentien kautta Saariston rengastielle. Kiemuraista hiekka- ja metsätietä, joka oli tarkoitettu lähinnä kävelijöille ja maastopyöräilijöille. Tykkäsin, enkä kokenut liian haastavana :) 

Yksi pyöräilykavereista tiesi, että kyseinen metsäreitti oli pätkä Turun tuomiokirkolta Norjan Trondheimiin kulkevaa Pyhän Olavin merireittiä - pyhiinvaellusreittiä - ja se olikin merkattu asianvaativin reittimerkein. Minun ihka ensimmäinen pyhiinvaellusreittini :)

Perillä Nauvon kirkonkylässä oli kaunista, mutta ruuhkaista. Vähän yllätyin, että vierasvenesatama oli niin täynnä erilaista kuppilaa ja kauppiasta -  vähän kuin Välimeren turistikaupungeissa. Mutta ei paha…

Kokeilin summamutikassa Köpmans-nimistä kahvila/ravintolaa, ja se osoittautui tosi mukavaksi. Kaikki makea ja suolainen - jätskit mukaanlukien - olivat paikalla itse tehtyä. Maistoin tosin vain jätskiä, mutta se maistui. 

Sitten olikin jo kiire (isolle) lautalle, joka kuljetti meidät ja pyörät puolessa tunnissa seuraavaan kohteeseemme Seilin saarelle, josta matkakertomus jatkuu…

Pyhän Olavin pyhiinvaellusreitti oli merkattu punavalkoisilla merkeillä.

Nauvon vilkasta vierasvenesatamaa

Kahvila Köpmansin puutarhapihaa

Camino kutsuu

Olen aiemmin kirjoittanut halustani kävellä Pohjois-Espanjan vanhaa pyhiinvaellusreittiä Camino de Santiagoa (täällä). Joskin intoni on hieman laimentunut, kun reitti tuntuu nykyään olevan ruuhkainen ja kaupallistunut.

Unelmani saattaa toteutua pienimuotoisena tänä syksynä. Yksi viidestä lapsestamme - Lontoontyttö - muutti tammikuussa Lontoosta La Corunaan Luoteis-Espanjaan lähelle kävelyreitin päätepistettä Santiago de Compostelan kaupunkia. Olemme Ukin kanssa menossa lokakuussa tyttöä katsomaan ja vietämme niillä kulmilla lähes kolme viikkoa. Lennot Madridiin on jo ostettu.

Alustavasti olemme suunnitelleet, että kokeilemme Ukin kanssa pätkän vaellureittiä. Aikomuksemme on kävellä 700 kilometriä pitkän vaellusreitin loppu eli Palas de Reistä Santiago de Compostelaan. Kolme vuorokautta ja 60 km alamäkeä. Kaksi yöpymistä ja noin 20 km päivässä.

Nähtäväksi jää toteutuuko suunnitelma. Kestääkö kunto ja sopiiko kävely aikatauluihimme. Toivossa on kuitenkin hyvä elää...

Josko 2

Pappilanmummo Pappilan elämää -blogista vaeltaa parhaillaan pitkin Camino de Santiagoa Pohjois-Espanjassa. Hän lähti matkaan ymmärtääkseni yksin ja aloitti vaelluksensa blogin mukaan maanantaina 28.4 Pamplonasta. Seuraan hänen matkansa etenemistä into piukeena ja sydän mukana.

Vaellusta seuratessa alan taas pohtia ja suunnitella "josko minäkin", kuten aiemminkin blogissani - silloin Kirkko ja kaupunki -lehden artikkelin innoittamana. Nyt innostun taas etsimään vaelluksesta netti-infoa - jota löytyy valtavasti - ja törmään mm. Tuija Wetterstrandin kirjaan ja info-sivuihin ja Anneli Myllärin teksteihin. Pappilanmummon blogissa on myös kirjasuosituksia (täällä ja täällä). Ja täällä lisää infoa vaelluspassista ym.

Unelmista totta?? Kokeneet sanovat, että camino alkaa sinä päivänä, kun sitä alkaa suunnitella. Ja vahvistusta etsin vaellustätien Pirkko Vekkelin ja Liisa Jäppisen kirjan alkusanoista:

Lähde! Kyllä sinä voit lähteä, 

ei se vaadi trimmattua kuntoa, nuoruutta 

tai mitään ihmeellistä. 

Lähde, kun se nyt on siellä, se tie.

Josko Caminolle?

Kirkko ja kaupunki -lehdessä oli juttu eläkkeellä olevasta sairaalapapista Tapani Tukiaisesta, joka viime vuonna käveli pääosin yksin vanhan pyhiinvaellusreitin Canterburysta Roomaan - 1300 kilometriä ja kolme kuukautta. Vau! 

Oma vuosia muhinut, paljon tavanomaisempi haaveenpoikanen nosti taas päätään: kiireetön vaellus pitkin Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreittiä Pohjois-Espanjassa. Pyhän Jaakon polku on noin 800 kilometriä, ja sen voi vaeltaa osittain tai kokonaan. 

Kaivoin kirjahyllystä esille pari vuotta sitten ostamani Pikko Vekkelin ja Liisa Jäppisen kirjoittaman Tätinä taipaleella - erilainen vaellus Santiago de Compostelaan (2012). Kaksi aikuista naista vaeltaa 800 kilometrin reitin rauhallisesti neljässä osassa vuosien 2007-11 aikana. Kirjasta on postaus mm. Sateenvarjoton-blogissa. Pitääpä nyt lukea kirja kunnolla, aikoinaan tuli vain selailtua. Josko haaveenpoikanen alkaisi kypsyä toteutettavaksi unelmaksi. Yksin tai Ukin kanssa.

Kolmen viikon vaelluksen toteutumisesta on kirjoitettu Kaarinan vaellusmietteet  -nimisessä blogissa,  jossa Kaarina vuoden ajan kirjaa vaellukselle valmistumistaan. Blogista löytyy myös naisvaeltajille sopiva tarkka varustelista. Kahden siskoksen kuukauden vaelluksesta syyskuussa 2013 on kirjoitettu Siskon kanssa Santiagoon -blogissa (täällä). Lisää mielenkiintoisia vaelluskertomuksia on kerätty täällä.

Pappilanmummoltakin löytyy oma tavaralista kevään 2014 vaellusta varten. Kolmekymppinen, ei-himokävelijä (?) Minna Kärnä käveli Suomesta Espanjaan (täällä). Ja täällä vielä juuri eläkkeelle jääneen Topin Camino-vaellus keväällä 2014. Kävelijä kertoo vaelluksestaan 2010 ja muista retkistään (täällä).