Oma vuosia muhinut, paljon tavanomaisempi haaveenpoikanen nosti taas päätään: kiireetön vaellus pitkin Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreittiä Pohjois-Espanjassa. Pyhän Jaakon polku on noin 800 kilometriä, ja sen voi vaeltaa osittain tai kokonaan.
Kaivoin kirjahyllystä esille pari vuotta sitten ostamani Pikko Vekkelin ja Liisa Jäppisen kirjoittaman Tätinä taipaleella - erilainen vaellus Santiago de Compostelaan (2012). Kaksi aikuista naista vaeltaa 800 kilometrin reitin rauhallisesti neljässä osassa vuosien 2007-11 aikana. Kirjasta on postaus mm. Sateenvarjoton-blogissa. Pitääpä nyt lukea kirja kunnolla, aikoinaan tuli vain selailtua. Josko haaveenpoikanen alkaisi kypsyä toteutettavaksi unelmaksi. Yksin tai Ukin kanssa.
Kolmen viikon vaelluksen toteutumisesta on kirjoitettu Kaarinan vaellusmietteet -nimisessä blogissa, jossa Kaarina vuoden ajan kirjaa vaellukselle valmistumistaan. Blogista löytyy myös naisvaeltajille sopiva tarkka varustelista. Kahden siskoksen kuukauden vaelluksesta syyskuussa 2013 on kirjoitettu Siskon kanssa Santiagoon -blogissa (täällä). Lisää mielenkiintoisia vaelluskertomuksia on kerätty täällä.
Pappilanmummoltakin löytyy oma tavaralista kevään 2014 vaellusta varten. Kolmekymppinen, ei-himokävelijä (?) Minna Kärnä käveli Suomesta Espanjaan (täällä). Ja täällä vielä juuri eläkkeelle jääneen Topin Camino-vaellus keväällä 2014. Kävelijä kertoo vaelluksestaan 2010 ja muista retkistään (täällä).
Tuo Canterbury-Rooma vaellus kuulostaa hyvin houkuttelevalta! Pitäisiköhän ottaa tavoitteeksi, matkaan sitten kun jään eläkkeelle ;-D.
VastaaPoistaMinuakin houkuttaisi kävellä Ranskan ja Pohjois-Italian läpi. Voi että? Ainoa mutta on artikkelissa mainitut autot. Kodka vaellusreitti etenkin Italian puolella jutun mukaan kulkee pääosin pitkin autoteitä, saa autojen kanssa ollatarkkana. Kävelijöihin ei Euroopan autoteillä ole totuttu.
PoistaMielenkiintoista. Haen kirjan heti kirjastosta. Haaveena on ollut myös tuollainen vaeltaminen, mutta taitaapi jäädä toteuttamatta. No, haaveet ja unelmat on jo puoli matkaa.
VastaaPoistaAina saa haaveilla. Kuten sanoit, unelmat on jo puolimatkaa. Ja varsinkin jos ne uskaltaa sanoa ääneen. Nuorempana en uskaltanut kertoa unelmistani, kun jo etukäteen häpesin että jos en saakaan toteutettua. Onneksi ikä tuo viisautta ja rohkeutta (vähän).
Poista