Elämän voimavaroja

Mielimaisema ja perheen pienimmät :)

Kuparikäärö

Vaskitsa saunan portailla

Sadetta pidellessä

Muru viihtyy sohvalla päiväpeiton päällä tai alla aina silloin, kun minäkin istun sohvannurkassa lukemassa, kirjoittamassa blogia tai katsomassa telkkua. Ja kumpikin nautimme läheisyydestä :)

Tänä aamuna Muru kuitenkin yllättäen karkasi sohvalta makuuhuoneen nojatuolin alle. Ilmeisesti se pelkäsi television - ja vähän katsojienkin - kovia äänia, kun Ukin kanssa katsoimme YleAreenan jälkilähetyksenä viime öistä Brasilian ja Norjan jalkapallo-ottelua. Hyvä Norja !!

Jalkapallon seuraaminen jatkuu tänään iltapäivällä/illalla, kun ajan Helsinkiin katsomaan kahden lapsenlapseni pelaamista Helsinki Cupissa. Toivotaan, ettei silloin enää sada ainakaan kaatamalla…

Terassilla tarkenee

Juhannus kului pitkälti Ukin mökin terassilla. Tällä kertaa pikkuporukalla kolmen aikuisen ja kahden koiran voimin.

Terassilla istutettiin, siirreltiin, kasteltiin ja nypittiin ruukkuihin istutettuja kesäkukkia ja ulkohoitoon siirrettyjä huonekasveja. Ja syötiin kaikki Juhannuksen ateriat, seurailtiin pihapuun pöntössä pesivän pikkulinnun (ehkä tiainen?) puuhia sekä vain istua möllötettiin järvimaisemaa ihaillen.

Iso terassi avautuu aamuaurinkoon, mikä sopii meille aamuihmisille paremmin kuin hyvin. Ja ilta-aurinko puolestaan valaisee kivasti vastarantaa - kaunista sekin…

Arjesta juhlaa

Perunankuorintapaikkani mökillä - ei valittamista :)

Loven loma loppui

Lontoontytön Love-kissa (lausutaan luu-ve :) palasi eilen emäntänsä luokse ja runsaan viikon loma Ukin hoidossa loppui. Ihanan ihmisystävällinen sisäkissa, joka viihtyi mökillä. Kissa nautti jahdata mökin sisälle eksyneitä muurahaisia ja muita ötököitä, katsella isoista ikkunoista pihan ja viereisen järven tapahtumia sekä kiipeillä kirjahyllyissä ja vaatetangoissa (täällä). 

Onneksi törmäämme taas heti huomenna, kun ajan alkuviikoksi Tyttärien Tilalle Merimaskuun hoitamaan toisen tyttären nuorimmaista - nelikuista hymypoikaa :)

Kisu kiipeilee

Lontoontytön Love-kissa on viikon hoidossa Ukin mökillä. 

Ja viihtyy - kiipeilee ja tarkkailee :)

Luonto yllättää

Olen ollut joitakin viikkoja pääosin Salon mökillä ja sen lähimetsissä - yksin taikka Ukin tai koiran kanssa. Mitä nyt väliin olen piipahtanut Salon keskustassa kaupoilla ja pääkaupunkiseudulla aikuisten lasten lastenhoitoapuna. Taikka lapset perheineen ovat käyneet ”vanhuksia” ilahduttamassa. 

Huomaan kuitenkin kaipaavani viikottaisia museokäyntejäni, kun Salon taidemuseossakin on näyttelytauko. Onneksi keväinen luonto jaksaa jatkuvasti ilahduttaa ja yllättää. Kiitos siitä…

Vihdoin viimein

Mökin vierasmajan kyljessä on viitisen vuotta viihtynyt parikymmentä kuunliljaa. Joka vuosi ne ovat kasvaneet hyvin ja rehevöityneet. 

Mutta tänä vuonna minusta on (ainakin) tuntunut, että kuunliljani ovat olleet tosi myöhässä. Juurakoiden keskellä ei ole näkynyt yhtäkään verson alkua Tätä valittaessani minulle kerrottiin, että kuunliljat lähtevät aina keväällä hitaasti liikkeelle. Mutta silti olin jo alkanut ihmetellä, olivatko myyrät todella voineet syödä kaikkien kuunliljojeni juuret…

Viimein tänä aamuna - oltuani kaksi vuorokautta kaupungissa - näin ensimmäiset terhakat versot kuunliljoissa. Jees - ihanaa :)

Kyitä, käkiä ja kukkia

On kyy kyllä aika komea :) Onneksi tämä yksilö on kuollut - jäänyt mökkitiellä ajaneen auton alle. Onnekseni en ole törmännyt elävään kyyhyn, eikä niitä Salon mökillä viettämiemme yli 40 vuoden aikana ole näkynytkään. Rantakäärmeitä kyllä useampiakin, ja niistä olen alkanut tykkäämään :)

Tosin juuri ennen koronavuosia kyy puri nyt jo kuollutta Chloe-koiraa kuonoon. Koira selvisi, mutta oli runsaan vuorokauden tiputuksessa eläinlääkäriasemalla.

Kyy on selvä merkki kovaa vauhtia lähestyvästä kesästä :) Samoin kuin käki, jonka kukuntaa olen metsäkävelyillä kuullut jo viikon päivät. Ja pääskyset, jotka ovat ilmaantuneet rantasaunalle. 

Ja kukintaansa aloittavat tuomet. Ja huominen Korkeasaaren retki Opiskelijapojan kolmen lapsen kanssa…

Sitkeä sissi

Kerran pari viikossa Murua ulkoiluttaessa kävelen erään mökkimme lähistöllä olevan autiotalon ohi. Mutta vasta eilen huomasin, että autiotalon pienessä puutarhassa on vanha, kivetty kukkapenkki, joka pursui keltaista kukkaa. Pitihän minun kävellä lähemmäksi ja selvittää, mikä pihalla noin iloisesti kukki. 

Kevätvuohenjuuri on ihanan keltainen perinteinen perenna. Erittäin vaatimaton, keväällä kukkiva kasvi, joka ei vaadi kummempaa hoitoa. 

Ihmeen sitkeä - ja kaunis - sissi, joka sopisi minunkin puutarhaani…

Pelarkuuta pukkaa

Maaliskuun alkupäivinä osti Salon Kukkatalosta 20 riippapelarkuun minitainta - muistaakseni 1,40 euroa per taimi. Mökillä istutin ne isompiin ruukkuihin ja laitoin lasiterassin ikkunalle odottamaan kesää. 

Nyt taimet ovat venähtäneet ja täyttyneet nupuilla. Toivottavasti parin viikon kuluessa sää taas lämpenee ja saatan istuttaa taimet ulkoruukkuihin. Rakastan pelarkuita ja pääosin olen ostanut puutarhan ruukkuihin ja kukkalaatikoihin istuttamani lukuisat riippuvat pelarkuut - usein kestävää Cascade-lajiketta - vasta isompina istutusvalmiina taimina. Viimeksi taisin kokeilla minitaimia kymmenisen vuotta sitten Itä-Helsingin kodin parvekkeelle ja onnistuin kasvatuksessa silloinkin loistavasti (täällä). 

Viime vuonna hienosti talvehtinut ”äitienpäiväruusu” (täällä) ei tänä talvena enää selvinnyt mökin lasikon kylmyydessä. Mutta ilokseni viime vuoden keväänä lauttasaarelaisesta kukkakaupasta ostamani valkoiset ruukkunarsissit ovat talvehtineet hienosti. Syksyllä istutin kuivahtaneet sipulit mökin pionipenkkiin ja nyt ne kukkivat jopa paremmin kuin kukkakaupan ruukuissa viime keväänä.

Lisää kukkaloistoa odotellessa :)

Pelarkuun taimet maaliskuussa pari viikkoa ostamisen jälkeen.

Valkoset ruukkunarsissit keväällä 2025

Samaiset narsissit mökin puutarhassa keväällä 2026

Vuokkojen jälkeen

Rentukat, keto-orvokit ja ketunleivät kukkivat yleensä sini- ja valkovuokkojen (täällä) jälkeen. 

Tänä vuonna tuntuu, että nekin ovat ilmestyneet etuajassa -

jopa yhtä aikaa vuokkojen kanssa :)

Vuokkoja torilta

Rakastan vuokkoja. Vuodesta toiseen jaksan pitkiäkin aikoja ihailla tienpientareilla ja lähimetsissä kasvavia valko- ja sinivuokkoja.

Erityistä iloa minulle tuottaa, jos satun luonnossa tai puutarhoissa törmäämään perusvuokkojen värimuunnoksiin. Esimerkiksi pari päivää sitten näin mökkitien reunassa pari punertavaa valkovuokkoa ja jokunen vuosi sitten käydessäni Helsingin Roihuvuoressa äkkääsin erään kahvilan pihalla valkoisia sinivuokkoja (täällä). Puhumattakaan miten paljon rakastin Äitimuorin puutarhasta aikoinani Itä-Helsingin kotimme puutarhaan siirtämiä äärest ihania vaaleanpunaisia valkovuokkoja (täällä).

Ilahduinkin suunnattomasti, kun vappuaattona Salon torilla huomasin, että perniöläinen Ekmanin perennataimisto myi muiden perennojen lisäksi erilaisia vuokkoja. Mukaani lähti ternivuokon, kerrotun keltavuokon ja sinisen valkovuokon kukkivia taimia - kaksi kutakin. Mukava myyjä kertoi, että ternivuokko on valko- ja keltavuokon Suomen luonnossakin esiintyvä risteymä.

Palattuani torireissulta kiertelin mökin puutarhassa. Ja yllätys, yllätys: Joku vuosi sitten Herttoniemen Puutarhanikkareiden taimimyymälästä ostamani sininen valkovuokko oli puhjennut kahteen kukkaan :) Olin luullut taimen jo kuolleen, kun pariin vuoteen ei ole edes lehtiä näkynyt. Mutta väärässä olin - ja ilokseni väärässä.

Nyt jään innokkaana odottamaan, mistä uudet vuokkotulokkaat löytävät paikkansa ja miten ne alkavat viihtyä Ukin mökin pihalla ja puutarhassa…

Vasemmalla ternivuokko (Anemone x lipsiensis),

keskellä sininen valkovuokko (Anemone nemorosa) ja

oikealla kerrottu keltavuokko (Anemone ranunculoides ’Semiplena’)

Mökkitiellä kasvaa luonnostaan jokunen punertava valkovuokko :)

Mökin pihalla kukkii sininen valkovuokko (Anemone nemorosa ’Robinsoniana’).

Vihreä valloittaa - tai ei sittenkään

Mökin rantasaunan edessä on iso kivi, jossa tuulelta suojassa koivunlehdet ovat alkaneet jo vihertää. Ja lauantai-iltana saunan terassille sateli kevyitä lumihiutaleita. 

Kevät keikkuu, kuten joka vuosi…

Sinivalkoa

Olen kaivannut vuokkoja, ja nyt tuntuu että sini- ja valkovuokot ovat puhjenneet kukkaan aivan yhtäaikaa. Menneinä vuosina sinivuokot ovat yleensä kukkineet selvästi valkovuokkoja aiemmin - leskenlehtien kanssa. Johtunee yllätyslämpimistä kevätsäistä… 

Jopa aiemmin keväällä ihmetteleväni punamaljakotkin (täällä) ovat saanee vuokoista seuraa. Ja tuttu västäräkkipari on ilmestynyt tepsuttelemaan mökin terassille… Kevättä, kevättä :)

Kiehtova kasvi

Löysin eilen mökin puutarhan metsäisestä rinteestä uuden kasvin, jota en aiemmin ole siellä havainnut. Maata pitkin luikerteleva havumainen kasvi, jonka ”neulaset” ovat pehmeitä. En ole ennen moiseen törmännyt, mutta vaikuttaa kiehtovalta.

Yritin netistä selvittää sen nimeä, mutta lyhyellä selailulla en löytänyt sopivaa. Pitänee jatkossa hankkia se kasvin tunnistus -äppi, jota monet kehuvat :)

Kauniin tumman limen vihreä kasvi on levinnyt noin neliömetrin alueelle, joten aion katsoa mitä siitä kevään edetessä kehkeytyy…

Pääsiäistä mökillä

Pääsiäispyhiä on vietetty aikuisten lasten ja heidän perheidensä kanssa Ukin mökillä. Tänä vuonna paikalle pääsivät Lontoontyttö, Esikoinen puolisonsa ja kolmen 8-15-vuotiaan jässikän kanssa sekä Opiskelijatyttö puolisonsa ja kahden pikkupojan (1,5v ja 2kk) kanssa. Osa porukasta yöpyi mökillä ja osa kävi vain päiväseltään. Aikuisilla pojillamme oli muita menoja, mutta tälläkin porukalla vilskettä ja vilinää riitti :)

Mukavinta oli syödä isolla porukalla yhdessä. Tarjolla oli perinteisen lampaanpaistin lisäksi Ukin sitruunarisottoa, uunissa haudutettua bataattia, grillattuja makkaroita ja kreikkalaista salaattia. Jälkkäriksi jätskiä ja suklaamunia - sekä Kinder-yllätysmunia että Fazerin täyssuklaisia mignonmunia, jotka kuulema eivät maistuneet entiselleen, vaan ”pahville”…

Lammas onnistui tänä vuonna yllättävän hyvin. Olin ostanut 2,5 kilon tuoreen lampaanviulun Hakaniemen hallista. Tällä kertaa en marinoinut lammasta, vaan pari tuntia ennen paistamista ainostaan poistin pahimmat kalvot sen pinnalta, hieroin pinnalle suolaa (1rkl/kg) sekä tuoretta hienonnettua rosmariinia ja pistelin paistiin kymmenisen lohkottua valkosipulin kynttä.

Paistoin paistin ilman suojapussia korkeareunaisessa uunivuoassa 130 asteessa noin 2,5 tuntia kunnes paistomittari näytti 60 astetta. Ennen kuin laitoin paistin uuniin olin valellut sen kahvi-öljyseoksella: 2 dl vahvaa kahvia ja 1/2 dl öljyä, jossa valkosipulia ja runsaasti tuoretta rosmariinia. Paistin ollessa uunissa valelin sitä ko kahvi-öljyseoksella ja kuohukermalla. Lopuksi Ukki teki kastikkeen uunivuokaan jääneestä kahvi-öljy-kerma-voiteluliemrestä. Ja porukka tykkäsi, minä en niin lihasta välitä.

Pöytä oli katettu ”kesälasikkoon”, jossa lattialämmityksen avulla pärjäsimme mainiosti. Keväthän on kuukausi edellä normaalista :) Ja se näkyy myös luonnossa: Järvi on täysin sula. Jäät lähtivät jo maaliskuun vikoina päivinä, kun ne yli 40 mökkivuotta ovat aina lähteneet vasta vapun tienoissa.

Tämä aamuna huomasin järvellä ensimmäiset lokit, jotka olivat talven jälkeen palanneet pesimään läheiseen pieneen ”lokkisaareen”. Joutsenten, kurkien, tiaisten ja tikkojen lisäksi mökkimaisemiin on ilmaantunut myös tuttu isokoskelopariskunta - lempparini - ja jokunen sorsa. 

Jokunen pääsiäisvieraista pulahti rantasaunan löylyjen välissä myös järvessä.  Kylmää kuulemma oli :)

Keltaista kevääseen

Olin eilen aamukävelyllä Murun kanssa. Katseeni harhaili laiskasti tienpientareella ja etsiskeli keväisiä leskenlehtiä. Mutta ei edes yhtään nupun alkua pilkistänyt….

Oikeastaan olin tyytyväinen, sillä säätiedotuksessa kevään sanottiin olevan jopa kuukauden normaalia aikaisemmassa. Ilmaston lämpenemisestä johtuen? Kun leskenlehtiä ei näkynyt, hyvä näin: ”Ehkei se kevät sittenkään ole niin paljon etuajassa…” Ja lopetin leskenlehtien tarkkailun :)

Mutta enkös seuraavan mäen rinteellä törmännyt useampaan leskenlehteen. Tosin pilvisestä päivästä johtuen niiden keltaiset kukat olivat tiukassa supussa. Kukat kasvoivat paikassa, josta en niitä olisi ikuna etsinyt. Mielestäni kyseiseen rinteeseen ei paista koskaan aurinko. Mutta siinä ne kasvoivat tanakkoina ja hyvinvoivina :)

Alkuviikosta olin - leskenlehtien puutteessa - ostanut lähikaupasta nipun nupussa olevia narsisseja. Vähän minua huoletti, noinkohan nuo suppunuput jaksavat maljakossa aueta. 

Huoleni oli turha, sillä markettikukat aukesivat nopeasti ja kauniisti. Ja sain toivomaani keltasta kevääseen…

Päivän ilo

Kotimaisia tulppaaneja Kitulan pienestä kyläkaupasta :)