Ainakin henkarit löytyivät

Kadoksissa olleet henkarit (täällä) löytyivät viimein lähes viimeisestä purkamastani muuttolaatikosta. Nyt ne roikkuvat toimettomina ja odottavat ahkeraa mummia, joka määrätietoisen säntillisesti järjestäisi lukemattomiin pussukoihin pakatut (ja rypistyneet) vaatteet paikoilleen :)

Pussukoista ja laatikoista purettujen vaatteiden ja muiden tavaroiden järjestely ”oikeille” paikoille remontoidussa kodissa on työläämpää ja kestää paljon kauemmin kuin alkuun kuvittelin. Kuljetettuani tavarat Vallilan varastosta Punavuoren asuntoon kuvittelin, että kaikki löytävät oman paikkansa nopeasti ja helposti - kuin itsestään. 

Vaan toisin on käymässä. Uuden asunnon säilytystilat poikkeavat (tietenkin) entisestä asunnosta ja kaikki pitää ikäänkuin ajatella uudelleen. Mihin mahtuvat paksut talvitakit, pitkät hameet, saappaat, pyyhepinot, pölynimuri, ämpärit? Ja kaikki se pikkuroina, jota en vaan halua (vielä) panna kierrätykseen. 

Toki tavara taas vähenee entisestään. Toivottavasti saan luovuttua myös sellaisista vaatteista, joista sinänsä tykkään mutta joita en ole käyttänyt kertaakaan enää parin viime vuoden aikana. Edellisessä muutossa luovuin jo kaikista niistä vaatteista, jotka olivat seisseet turhan pantteina yli viisi vuotta. Ainakin pääosin :) 

Mutta kaikki kirjat on paikallaan ja lankakerät löytäneet uuden valtavan rottinkisen pyykkikorin. Uusi paperinatto oman paikkansa Aallon pöytäryhmän alta. Ja Lontoontytön vuosia sitten Lahdessa maalaama kelta-musta taulu - ehdoton lempparini - odottaa seinään kiinnittämistä. 

Paljon muutakin toki odottaa sitä ahkeraa mummia. Mutta asuntoni on jo mukavan asuttava - ja Ihana. Ilman ahkeraa mummiakin :)

Rakastan Lontoontytön maalaamaa vanhaa taulua ja Woodnotesin uutta paperimattoa.

Kamat kannettu

VIIMEIN jo helmikuussa alkanut (täällä) Punavuoren kaksioni remontti on (lähes) valmis. Eli homma on niin pitkällä, että saatoin eiliseksi tilata muuttofirman kantamaan asuntoon varastossa maaliskuun alusta olleet kodin kamat - astiat, matot, vaatteet, taulut, ruokapöydän tuoleineen, kirjahyllyn kirjoineen. Parisängyn ja vanhan sohvan oli siirtänyt jo juhannuksen aikoihin satunnaisten Hesa-vierailujeni varalle :)

Yllätyin, miten hyvältä tuntui saada omat tavarat omaan asuntoon. Lähelleen, käden ulottuville, vaikka edelleen jätesäkeissä, vaatepusseissa sekä kymmenissä pahvi- ja muovilaatikoissa. Jo eilen sain koottua kirjahyllyn ja pyyhittyä pölyt ruokaryhmästä, jonka alle laitoin heti kuukausia sitten hankkimani uuden Woodnotesin ison paperimaton. Matto on ihanampi kuin kuvittelin ja sen värit - musta, beige ja harmaa - sopivat täydellisesti olohuoneeni uuteen beigen väriseen seinään ja vanhoihin mustiin huonekaluihini :)

Viikonlopun aion jatkaa loputtomien nyssyköiden ja laatikoiden purkamista. Toivon, että parissa päivässä saan ainakin kaikki kirjat, astiat ja vaatteet omille paikoilleen. Kunhan ensin löydän kymmenet henkarit, jotka olen ilmeisen hyvin pakannut - jonnekin :)

Takaisin Hesaan?

Pistäydyin tiistaina pitkästä aikaa Hesassa. Helmikuussa alkanut ja kohtuuttomasti pitkittynyt remontti Punavuoren kaksiossani näyttää viimein olevan loppusilausta vailla. Onneksi ollaan nyt jo tässä vaiheessa :) Lähiviikkoina saan - toivottavasti - siirrettyä toukokuun alusta asti varastossa viruneet huonekalut ja muut tavarani uuteen asuntooni. 

Mutta ei siitä sen enempää. Jutusta ei nimittäin tulisi loppua eivätkä kyyneleeni tyrehtyisi, jos alkaisin kelata kaikkea sitä, mikä hyvin alkaneessa remontissa meni lopussa pieleen. Piste. 

Onneksi olen voinut asua kesän Ukin luona Salon mökillä. Ja nauttinut, kun olen pystynyt unohtamaan hermostuttavat remonttiharmit. Ja alkanut viimein myös iloita siitä, että lukuisten lisämutkien ja -kustannusten jälkeen Punavuoren kaksiosta tulee sittenkin minulle sopiva ja kaunis oma koti. 

Kunhan saan vaan muutettua takaisin Hesaan :) Olen niin pitkään - yli puoli vuotta - yhtäjaksoisesti asunut Salon mökillä, että elämäni alkaa pikkuhiljaa asettua enemmän Varsinais-Suomeen kuin Uudellemaalle. Varsinkin kun kaksi Tytärtäni löysivät keväällä uuden kodin ja uuden elämän Naantalin Merimaskusta (täällä). Ja Esikoisen ja Miehensä mökki on myös Salossa - vain pyörämatkan päässä Ukin mökistä. Ja myös Opiskelijapoika perheineen on alkanut viettää viikonloppuja ja lomia Ukin mökkitontille rakennuttamassa uudessa lisärakennuksessa. Eli lähes koko suurperheemme vapaa-aika (ja elämä) on alkanut yllättäen asettua Salo-Naantali -akselille :) Juniori Tyttöystävineen viihtyy edelleen tiiviisti Itä-Helsingissä. 

Olen kuitenkin ihminen joka kiinnittyy nopeasti uuteen paikkaan. Joten asuttuani - osin olosuhteiden pakosta, osin omasta halustani - kevään ja kesän Salon mökillä, olen lähes muuttunut salolaiseksi ja mökkiläiseksi. Mutta tiedän, että kun saan kamani siirrettyä varastosta taas takaisin Punavuoreen ja hieman järjesteltyä paikkoja, minusta kuoriutuu uudelleen (lähes) täysverinen, kaupunkielämää rakastava punavuorelaismummi - pikkukoirineen :) 

Jään kanssanne odottamaan, koska ja miten tämä muuntautuminen tapahtuu :) Onneksi tiedän, että voin ja haluan myös itse asiaan vaikuttaa. Ehkä muuttamisen aika koittaa, kun maalaissyksyn pimeys alkaa liikaa ahdistaa eli viimeistään lokakuussa…

Tyyliä Tilalla

Tupakeittiön uusia värejä.

Äitienpäivänä yövyttiin Ukin kanssa Tyttärien tänä keväänä hankkimalla Tilalla (täällä) Naantalin Merimaskussa. Isolla tilalla riitti tilaa ja rauhaa - yhdessä ja erikseen, vaikka sunnuntaina seuraamme liittyi vielä Esikoisen viisihenkinen perhe.

Yhdessä ihailtiin Tilalla tapahtuneita muutoksia, jotka Opiskelijatyttö vasta kuukauden ja Lontoontyttö vasta viikon hommailulla olivat saaneet aikaan niin pihapiirissä, puutarhassa kuin sisätiloissa. Ympäristön puita ja pensaita oli karsittu rankasti. Pellonreunasta oli purettu turhia aitoja. Puutarhassa maasta puskeville raparpereille ja edellisen omistajan vuosia vaalimille viiniköynnöksille oli raivattu tilaa. Pieniä kuunliljan versoja ja joitakin harvoja perennan alkuja oli suojeltu kivireunuksilla. 

Ammattimiehet olivat osaavasti hioneet ja lakanneet päätalon vanhan lautalattian. Osassa huoneista on edelleen vanhaa korkkilattiaa, jonka kohtaloa Tyttäret vielä miettivät. Lukuisista huoneista Tytöt päättivät alkuun kunnostaa vain ison tupakeittiön ja kaksi tilavaa, ilta-aurinkoon avautuvaa makuuhuonetta - yksi kummallekin. Loppuja sisähommia Tyttäret tekevät tai teettävät pikkuhiljaa lähivuosina.

Siivous- ja perkaushommia riitti meille vieraillekin. Esikoinen veti heti suojahanskat käteen ja katosi puutarhaan lempipuuhaansa - rikkaruohoja kitkemään :) Minä kaivoin talon vanhoista varastoista kesäkukille sopivia astioista ja nosteli niitä nuorison avustuksella paikasta toiseen etsien kullekin parhaiten sopivaa paikkaa. Vielä ei Parasta Paikkaa löytynyt, varsinkin kun Tyttärien näkemykset menivät välillä ristiin oman makuni kanssa :) 

Alakoululaiset pikkupojat pääosin laistivat työhommista ja hävisivät Lampolaan karitsoita sylittelemään ja imettämään. Kolmevuotias pääsi Lontoontytön kanssa katsomaan kesyyntyneitä kanoja ja etsimään olkien seasta kananmunia. Tällä kertaa löytyi vain yksi.

Uurastuksen välissä herkuttelimme keittiöhommia ja emännöintiä rakastavan Opiskelijatytön herkkupastalla. Äitienpäivänä hän kokeili Bella Table -blogin ohjeen (täällä) mukaan tehtyä linguinea-pastaa pangrattatan (hapanjuurileipämurua, valkosipulia, öljyä ja yrttejä) ja tomaattikastikkeen kera. Supermaistuvaa - ja täyttävää. 

Lontoontytön jälkkärikakkukokeilu sen sijaan vähän lässähti, mutta yritys hyvä kymppi :):) Ja olihan kakun ulkonäkö koristeellisine kuivakukkineen näyttävä, mutta...

Keskiviikkona palaan taas Tilalle. Toivottavasti Tyttäret osaavat ja uskaltavat sanoa äidilleen, koska alan olla ennemmin riesaksi. Onneksi Tilalla tarvitaan apukäsiä vielä pitkään...

 

Yksi alakerran makuuhuoneista.

Yksi yläkerran makuuhuoneista.

Lontoontytön suunnittelema sohva välitilassa ”Välihuoneessa”.

Ihana parketti

Viimein osaavat parkettimiehet saivat asennettua Punavuoren kaksioon uuden parketin. Lattiaksi valikoitui Paradorin mattalakattu Trendtime 3 Tammi Nougat Kalanruoto (täällä), johon olen enemmän kuin tyytyväinen. 

Valokuvissa uusien listojen päällä näkyy vielä edellisistä listoista jäänyttä röpöä ja liimaa, joka viimeistellään ensi viikolla. Samoin sähkötyöt ovat vielä vaiheessa. 

Mutta ehkä isoin ja tärkein homma remontissa onnistui viimein jopa yli odotusten. Hillityn tyylikäs, mutta ei yhtään tylsä - jopa vähän rohkea :):) Mattalakattu kalanruotoparketti on kaunis silmälle ja ilo mielelle. Eikä yhtään narise, kuten aiemmin asennettu lattia. Ikkunoista tuleva luonnonvalo leikittelee mukavasti parketin pinnalla ja nougat-väri sopii enemmän kuin hyvin niin olohuoneen seinän vaaleaan beigeen, makuuhuoneen harmaansiniseen (valokuvassa näkyy virheellisesti vaaleansinisenä :) kuin keittiön vaalean kellertävään väriin. 

Erityisen tyytyväinen olen siihen, että kokenut ja ammattitaitoinen parketinasentaja pystyi asentamaan kaksion parketin ilman päällepäin näkyviä kynnyksiä. Tosin pitkän keskustelun ja harkinnan jälkeen. Kynnysten kohdalla parkettijuoksua tuettiin jotenkin lattian alta. Lisäksi olen henkisesti varautunut mahdollisiin pieniin lattian korjaustoimiin 5-10 vuoden kuluttua. 

Tyytyväisenä kohti ensi viikkoa. Sähkäri tulee asentamaan puuttuvat sähköpistokkeet ja Ikean alihankkija tarkistaa keittiöön tilatun kivisen työtason mitat. Tuttu, osaava työmies ehtii toivottavasti muiden töidensä välissä käydä paikkaamassa viimeisiä puutekohtia. Ja ehkä uusii vielä vessan katon...

Remontti pitkittyy

Valoa parvekkeelta 

Remontissa on ollut mutkia - osin koronatilanteesta ja osin muista mutkista ja sotkuista johtuen. Hommat jatkuvat vasta huhtikuun lopulla, ja näillä näkymin valmista pitäisi tulla toukokuussa. Toivottavasti :) Tässä remontissa suhtaudun kaikkeen varauksella, sillä niin monta ylläriä sekä isoa ja pientä mutkaa on remonttimatkan aikana ollut.

Onneksi pystyn asunnossa aistimaan, että hyvä tulee kunhan homma valmistuu. Sitten joskus :):) Kaksio tuntuu jo omalta, ja alan kiintyä asuntoon - kovastikin. Tämä yllättää, sillä vastoinkäymisten keskellä aloin jo epäillä ja jopa pelätä, pystynkö enää pitämään asunnosta vai jääkö asuntoon leijumaan ”huono karma”.

Ikkunoista tulviva valo, seinien uudet pehmeät värit ja 1960-luvun konstailematon huonejärjestys ovat karkottaneet asunnossa mahdollisesti leijuneen ”huonon karman”. Tätä on edesauttanut myös se, että sain lopulta sovittua marssijärjestyksen remontin loppuunsaattamiseksi.

Nyt vain odottelen toukokuuta - ja tietty myös koronan hellittämistä...

Tuleva makkari 

Keittiö edelleen vaiheessa 

Murtsi mökillä

Karkasin Murtsin kanssa remontin ja muuton keskeltä viikoksi mökille. Kuun vaihteessa luovun haikein mielin rakkaaksi tulleesta Punavuoren vuokrakaksiosta, mutta onneksi haikeutta helpottaa ilo ja innostus uudesta omasta kaksiosta lähistöllä.

Uuden kaksion remontti on vielä kesken, joten alkuun kuskaan entisen asunnon huonekalut sekä muut kimpsut ja kampsut varastoon ja muutan asumaan pääosin mökille Ukin luokse. Toki Punavuoressa tulee remontin tiimoilta käytyä tiheästi, mutta tällä haavaa korjaushommissa on parin viikon tauko. 

Rauhoitun Murtsi-Murun kanssa mökin hiljaisuudessa seuraten lukuisten tiaisten, tomeran käpytikan ja ärhäkkään oravan puuhia. Järvi on vielä jään ja valkoisen lumen peitossa, mutta Ukki on jo nähnyt tutun joutsenparin lentelevän järven päällä. 

Aurinkoa lupailevaa alkuviikkoa odotellessa...

Pöytälevy keittiöön?

Ihmettelyn ja empimisen jälkeen valitsin kaksion pienen keittiön (täällä) pöytälevyksi Ikean vaaleanharmaa/beige -värisen, marmorikuvioisen Kasker-kvartsilevyn. Kvartsinen pöytälevy on Ikean kautta saatavana vain 3 cm paksuna, mutta reunat voi/pitää valita joko suorat, puolipyöreät tai pyöreät. Valitsin ns. suorat kulmat, mikä itseasiassa on vain lähes suorakulma, sillä reunojen terävyyttä on hieman pyöristetty. 

Ala- ja yläkaappien väliin jäävään seinään eli ns. välitilaan laitan samaa kvartsilevyä, mutta ohuempana (1,5 cm) ja 20 cm korkeudelle, kuten alla olevassa mallikuvassa. Välitilan loppuosaan jää maalipinta - samaa vaalean kellertavää väriä kuin keittiön muissakin seinissä (täällä).

Pöytälevyn valinta oli yllättävän hankalaa, kun valinnanvaraa oli niin paljon - yleisimpinä laminaattia, puuta tai kiveä. Toiset kestävät paremmin kostetta ja/tai kuumaa kuin toiset. Toiset on kalliimpia kuin toiset. Ja kullakin on omat suosijansa. Kaunis, laadukas, kestävä ja edullinen eivät helposti osu samaan materiaaliin.

Kun jo pöytälevyä valitessa alkoi näyttää siltä, että remontti ei mene helpoimman kautta, niin halusin kaaoksen keskellä helpottaa jo riittävästi hankaloitunutta projektia. Ja osin siksikin päädyin valitsemaan pöytälevyn Ikean yhteistyömallistosta. Toivoin, että sen asentaminen luontuisi vaivattomimmin Ikeasta hankkimani keittiön kanssa.

Toistaiseksi olen tyytyväinen valintaani - tosin pöytälevyä ei ole vielä mitattu eikä asennettu. Valitsemani kvartsilevy on kuitenkin kaunis ja kestää kolhuja ja vettä. Toisin kuin marmori kvartsi ei kestä kuumuutta, joten kuumien kattiloiden ja uunipeltien alla pitää edelleen käyttää pannunalusia. 

Tämän remontin aikana olen kantapään kautta todennut, että kaikki voi yllättäen kääntyä vaikeaksi ja kiemuraiseksi. Kasker-levyni kanssa huokaisen vasta, kun levy on asennettu onnistuneesti, ehjänä ja ohjeita noudattaen keittiööni. 

Ja kun häärään uudessa, valmiissa keittiössäni, jossa aamukahvikuppini kolahtaa hyviä huomenia toivottaen Kaskerin kovaan pintaan. Huokaisen ja nautin :):)

Ikean mallikeittiön Kasker-kvartsilevy Mannerheimintien suunittelustudiolla.

Kiitos Ikean Iiris

Kaappirunkojen kokoamista olohuoneessa

Uudessa kaksiossani on olohuone, makuuhuone ja kapea pieni keittiö, jonka perällä on iso ikkuna. Keittiön kummallekin ”pitkälle” seinälle mahtuu runsaat kaksi metriä kaappeja, minkä jälkeen perälle ikkunan eteen jää vielä tilaa neljän hengen pienelle ruokapöydälle. 

Lyhyen harkinnan jälkeen päädyin Ikean kaappirunkoihin ja harmaisiin oviin sekä Ikean tarjoamaan ilmaiseen keittiösuunnittelupalveluun (täällä), johon olen toistaiseksi ollut erittäin tyytyväinen. Pari tuntia kestävään alkutapaamiseen saa varata ajan netistä, ja tapaaminen toteutetaan joko etänä tai konkreettisena suunnittelijan tapaamisena mm. Mannerheimintien uudella Suunnittelustudiolla, kuten minä tein. Studiolla voi samalla tutustua useimpiin Ikean ovi- ja pöytälevyvaihtoehtoihin sekä yleisimpiin Ikean myymiin keittiökoneisiin. Studiolle on myös rakennettu joitakin esimerkkikeittiöitä. 

Studiolla ”oman” suunnittelijan kanssa tehdyn ensimmäisen luonnoksen jälkeen jatkoin asiointia hänen kanssaan sähköpostitse. Suunnittelijani Iiris vastasi posteihin nopeasti ja muutti suunnitelmaluonnosta useamman kerran uusien ehdotusteni mukaisesti. 

Kun lopulta sain päätettyä, miten haluan että kaapit ja koneet sijoitetaan pieneen keittiöön, Iiris hoiti tilauksen loppuun ja lisäsi siihen kaikki tarvittavat lisäosat - saranat, sokkelit ym. Perjantaina tilaamani kaapit (Ikea-konseptin mukaisesti osina) ja kodinkoneet kannettiin kolmannen kerroksen kaksioon, ja viikonlopun työmiehet ovat koonneet kaappeja parketin asennuksen lomassa.

Sain Ikean Iirikseltä joka käänteessä ja mielenmuutoksessani erittäin hyvää, ystävällistä ja asiantuntevaa palvelua. Ja ilmaiseksi. Tietty Iiris sai samalla tehtyä kaappikaupat :) Olen palveluun ja etenkin Iirikseen enemmän kuin tyytyväinen. Pisteenä iin päälle Iiris lupasi järjestää KokoDiilin asentamaan Ikean laskuun (!!) kolmen myöhässä saapuvan kaapinoven kiinnittämisen. 

Lopullinen keittiö on toki vielä näkemättä. Odotan innolla, jännityksellä ja mielenkiinnolla loppuviikkoa...

Remontti etenee

Asbestia sisältävät muovimatot ja liimat (täällä) saatiin viimein pois lattioilta viimeistä senttiä ja murua myöten. Purkajien mukaan niiden poistaminen kaksiosta oli tavallista työläämpää. Ilmeisesti jo 1960-luvulla asennettuja muovimattoja jouduttiin irroittamaan sentti sentiltä ja tiukassa hommassa rikkoutui pari hiomakonettakin. Työ kesti etukäteen arvioidun kahden vuorokauden sijaan kolme ja puoli vuorokautta. Onneksi minulla oli urakkasopimus.

Nuoret asbestipurkajat olivat ammattitaitoisia, ystävällisiä ja erittäin ahkeria. He jättivät jälkeensä siistin, puhtaan ja asbestivapaan huoneiston. Aiemmin entiset vaatekaapit, lattialistat ja keittiön kaapit ja vanhat koneet - kuvan liettä lukuunottamatta (sekin toki vaihtuu), oli jo purettu ja viety pois. 

Uuden suunnittelu ja rakentaminen voi nyt alkaa täysillä. Maalipurkit jo odottavat tänään työnsä aloittavaa maalaria. Puolelta päivin tapaan urakoitsijan, jonka kanssa katsastamme purkutilanteen ja keskustelemme mm. parketin alustan käsittelystä, keittiön sähköpisteistä ja vessan katon maalaamisesta. 

Remontti etenee. Ja ulkona paistaa aurinko :):)

Olohuonetta

Ovi makuuhuoneeseen

Keittiötä

Asbestiylläri

Tiistaiaamuna kahdeksalta kaksi työmiestä aloitti keittiön ja vanhojen vaatekaappien purkamisen uudessa asunnossani. Iltapäivällä neljän aikaan sain sähköpostiviestin asbestifirmalta, joka oli edellisenä päivänä käynyt ottamassa näytteet purettavista lattioista ja keittiökaappien välitilan kaakeleista. 

Testien mukaan kaakelit olivat puhtaita, mutta kaikkien kolmen huoneen muovimatoista (ja liimasta) otetut näytteet sisälsivät asbestia, tarkemmin krysotiilia. Raportin mukaan muovimattojen poisto/purku aiheuttaa altistusvaaran. Tämän takia mattojen poisto on tehtävä ns. osastointimenetelmällä, mikä on yksinkertaisin asbestin purkumenetelmä viisiportaisella asteikolla. 

Suomessa asbestia sisältäviä materiaaleja on käytetty etenkin rakennuksissa, jotka ovat valmistuneet vuosina 1963-1979. Rikkoutuessaan asbestia sisältävistä materiaaleista irtoaa terveydelle vaarallista pölyä, minkä takia asbestin käyttö kiellettiin 1994.

Onneksi asbestifirman lähettämässä sähköpostiviestissä oli yhteystiedot yhteen asbestipurkuja tekevään firmaan. Soittaessani ystävällinen mies vastasi lasten äänien keskeltä ja lupasi lähettää tarjouksen vielä samana iltana. Hyväksyin tarjouksen, jonka mukaan purkutyöt alkavat heti huomenna eli torstaina, kestävät 2-3 päivää ja työ maksaa noin 2300 euroa. Jeepä jee, that’s life.

Näin ollen perusremontti eli maalaukset ja keittiökaappien kiinnitys jatkuvat vasta alkuviikosta. Odotellaan, mitä muita ylläreitä on luvassa. Uskon, että tämä ei jää ainoaksi :)

PS. Kuvassa osa virolaisen kuvanveistäjän Villu Jaanisoonin (s.1963) tekemästä kuusimetrisestä Kuukkelista (2016). Se on valmistettu uusiomuovista ja löytyy Helsingin Kalasatamasta.

Remontti alkaa

Toissapäivänä eli tammikuun viimeisenä päivänä sain avaimet uuteen tulevaan kotiini: Läpitalon kaksio erillisellä keittiöllä ja parvekkeella Punavuoressa Eiran rajalla. Valoisa ja tilava kolmannen kerroksen asunto, jonka näin sunnuntaina ensimmäistä kertaa sitten marraskuisen lyhyen asuntonäytön ja nopean ostopäätöksen.

Onneksi huoneisto tuntuu edelleen valoisalta, mukavalta ja sopivalta. Onneksi, sillä parin kuukauden odotusaikana olin jo alkanut miettiä, että mitähän tuli ostettua. Mutta edelleen tykkään varsinkin asunnon käytännöllisestä pohjaratkaisusta ja valoisuudesta.

Sunnuntai-iltapäivän jälkeen kävin samana iltana vielä toistamiseen uudessa tyhjässä ja tällä kertaa pimeässä asunnossa. Huomasin, että ulkona olkkarin ikkunan edessä - tosin kadun toisella puolella - on vanhanaikainen katulamppu, jonka valo paistaa harmillisesti suoraan sisään kolmannen kerroksen olkkariini. Voimakas kellertävä valo häiritsi ja harmitti. Soitin harmissani Ukkille, joka rauhoitti minua väittäen, että tilanne helpottuu kunhan asunnossa asutaan ja valot on päällä myös olohuoneessa. Toisekseen katulamppu ei ole aivan ikkunan keskellä, vaan toisella reunalla, joten verhoilla saanee liiallista ulkovaloa piilotettua. (Minä en yleensä olohuoneessa käytä verhoja.) Ja kesäaikaanhan katuvaloista ei ole haittaa. Saa nähdä, miten tuohon totun...

Remonttimiehet tulevat asuntoon tänään eli tiistaina. Keittiö kaappeineen ja koneineen menee uusiksi, toisin sanoen vanha Ikea vaihtuu uuteen Ikeaan :):) Myös lattiat uusin kokonaan: Kolmesta eri laminaatista ja muovista eri aikoina tehdyt olo- ja makuuhuoneen sekä keittiön lattiat vaihtuvat yhtenäiseen (ihanaan) kalanruototammiparkettiin. Lisäksi kaikki seinät ja katto maalataan. Ja pari muuta pikkujuttua.

Uuden kodin ja alkavan remontin must-jutut on hoidettu: Taloyhtiön/isännöitsijän lupa on saatu, uusi kotivakuutus ostettu ja uusi sähkösopimus tehty. Eilen illalla vein myös käsin kirjoittamani lapun remontista rappukäytävän ilmoitustaululle :)

Lopputulos on vielä hämärän peitossa. Mutta asunnon lähtökohdat miellyttävät: 1960-luvun selkeä arkkitehtuuri ja valo, joka tulvii kolmesta isosta ikkunasta - ja kahdesta eri suunnasta.

Olohuone

Makuuhuone

Keittiö

Parketti valittu

Tänään sain päätettyä, minkälaisen parketin valitsen uuteen asuntooni. Ja samalla varmistui seinien värit :)

Parketiksi valikoitui sisustussuunnittelijan ykkösehdotus eli Paradorin mattalakattu Trendtime 3 Tammi Nougat Kalanruoto. Koko kaksioon - olo- ja makuuhuone ja keittiö - tulee samaa parkettia, jota kuluu runsaat 50 neliömetriä. 

Seiniin tulee Tikkurilan Nova seiskaa: Olohuoneen seinät maalataan himmeän vaalealla beesillä. Makuuhuoneeseen valitsin siniseen ja keittiöön kellertävää taittavaa sävyä. Nyt kun päätös maaleista on tehty, värit tuntuvat juuri oikeilta ja sopivan omilta. 

Jään mielenkiinnolla odottamaan lopputulosta. Se selviääkin nopeammin kuin alkuun kuvittelin. Urakoitsija - aikaansaava ja puhelias nuori nainen - ilmoitti tänään, että remontti valmistuu jo 18. helmikuuta eli koko homma lattioineen ja keittiöineen kestää alle kolme viikkoa.

Toistaiseksi kaikki on mennyt suunnitelmien mukaisesti. Fingers crossed...

Keittiön suunnittelua

Uuden asuntoni remppasuunnitelma etenee. Edelliset asukkaat muuttavat pois ja asunto tyhjenee kahden viikon päästä maanantaina. Remontti on sovittu alkavaksi seuraavana päivänä eli 2.2. Seinien värit ja parketin puu, väri ja ladonta alkavat pikkuhiljaa - sisustussuunnittelijan hyvällä avustuksella - selvitä. 

Keittiön kanssa pähkäilen edelleen. Keittiö on pieni ja sinne mahtuu vain vähän kaappeja, joten olin kuvitellut selviäväni valinnoista Ikean ilmaisen keittiösuunnittelupalvelun avulla. Mutta ei se ihan niin ole mennyt. Ikean suunnitteluapu on asiallista ja osaavaa, mutta pettymyksekseni ei yhtään luovaa. He toteuttavat suunnitelman käytännön puolen lähinnä ostajan etukäteen tekemien valintojen mukaan. Minä olisin kaivannut enemmän idea-apua ja kekseliäitä vaihtoehtoja. 

Täytyy tosin myöntää, että lähdin Ikean suunnittelutapaamiseen kuin soitellen sotaan. En ollut asiaa hirveästi miettinyt, vaan toivorikkaasti odotin suunnittelijalta upeita ehdotuksia. Eihän se niin tietenkään toimi.

Palattuani kotiin kaivoin esiin Ikean nettisivut ja ruutupaperia. Jälkimmäisen tein Asuntoblogia (täällä) kirjoittavan tamperelaisen Maaritin vinkistä :) Istuin rauhassa alas ja yritin miettiä, mitä minä - vähän ruokaa kotona valmistava ja yksinelävä eläkeläinen - keittiöltäni tarvitsen ja haluan.

Toivon, että keittiöni olisi toimiva, kaunis, yksinkertainen ja tyylikäs - ensi hätään. Ja sitä, että keittiön kalustus sopisi yhteen kaksion muiden sisustusratkaisujen ja värien kanssa. Hyvä myös, jos kalusteet eivät olisi ihan kalleimmasta päästä :)

Kaksiossa on pitkulainen, pieni keittiö, jonka toisessa päässä on ovi eteiseen ja toisessa iso ikkuna jonka eteen mahtuu juuri ja juuri esim. neljän hengen pyöreä ruokapöytä. Oven viereen huoneen kummallekin pitkälle sivulle sopii runsas kaksi metriä kaappeja, kodinkoneita ja työpöytää. En siirrä keittiön nykyisiä hormeja enkä vesipisteitä, joten ne määräävät osittain uusien kalusteiden sijoittelua. Haluan huoneen ikkunan puoleisen pään mahdollisimman avoimeksi ja valoisaksi, joten korkeat keittiökaapit ja -koneet - jää/pakastinkaappi, uuni/mikroaaltouuni-rakennelma ja keittotaso/liesituuletin - sijoitan lähemmäksi ovea, jotta ne eivät peitä ikkunasta tulevaa valoa.

Ikea-pettymyksen jälkeen toivon, että sisustussuunnittelijani ehtii auttamaan minua valitsemaan uuteen keittiöön sopivan pöytätason ja ala- ja yläkaappien väliin jäävään välitilalevyn/kaakelin. Joko Ikealta tai joltain muulta toimittajalta :)

Ruutupaperiluonnos muutettu Ikean suunnitteluohjelmalla tehdyksi luonnokseksi :)

Mummi remontoi

Ostin kuukausi sitten Punavuoresta kaksion. Samasta talosta, jossa olen asunut pari vuotta vuokralla. Viihdyn maisemissa, ja olisin jopa halunnut ostaa nykyisen vuokra-asuntoni, mutta omistaja ei ollut halukas myymään - minkä ymmärrän :)

Onneksi samasta talosta sattui tulemaan myyntiin samankokoinen asunto, joten eikun toimeksi :):) Useampi ostaja oli kiinnostunut samasta kaksiosta, joten vuorokauden kävimme kisaa keskenämme. Yllätyksekseni hinta kohosi yli alkuperäisen pyyntihinnan. 

Nyt olen kuitenkin oman kaksion onnellinen (?) omistaja. Vähän tosin kauhistuttaa, miten kotiudun uuteen asuntoon, kun nykyinen vuokrakaksioni tuntuu edelleen unelmieni täyttymykseltä. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni joudun vielä lähes 70-vuotiaana ummikkona organisoimaan huoneistoremonttia...

Asunto on aika huonossa kunnossa, joten uusin lattiat sekä keittiön kaikki kaapit ja koneet. Lisäksi maalaan olo- ja makuuhuoneen sekä keittiön seinät ja katon. Asunnon pohjaratkaisuun olen tyytyväinen, joten seiniä ei tarvitse purkaa eikä siirtää. Samoin vessa on pari vuotta sitten tehdyn putkiremontin yhteydessä uusittu, ja riittää hyvin minulle. 

Joulukuussa tein sopimuksen lähistöllä toimivan nuoren sisustussuunnittelijan kanssa. Hän auttaa minua mm. valitsemaan uudet lattiat ja seiniin sopivat värit. Keittiökaappeja on vähän, enkä ole mikään keittiö- enkä ruokaihminen, joten keittiön suunnittelussa minulle riittää Ikean ilmainen apu (toivotaan ainakin). 

Saan huoneiston haltuuni tammikuun viimeisenä päivänä ja remontti alkaa heti helmikuun alussa. Maanantaina 1.2. tehdään asbestikartotus, jonka tulos tulee vuorokaudessa. Remonttimiehet alkavat purkaa lattioita keskiviikkona 3.2, kunhan siihen mennessä saan vastauksen isännöitsijälle lähettämääni remontti-ilmoitukseen. Ja muuttamaan pitäisi päästä maaliskuun loppupuolella. 

Jännittää, miten homma etenee. Pysyykö urakka sovitussa hinnassa ja aikataulussa. Ja millainen uudesta kodistani lopulta tulee. Jäädään seuraamaan...