perjantai 3. syyskuuta 2021

Takaisin Hesaan?


Pistäydyin tiistaina pitkästä aikaa Hesassa. Helmikuussa alkanut ja kohtuuttomasti pitkittynyt remontti Punavuoren kaksiossani näyttää viimein olevan loppusilausta vailla. Onneksi ollaan nyt jo tässä vaiheessa :) Lähiviikkoina saan - toivottavasti - siirrettyä toukokuun alusta asti varastossa viruneet huonekalut ja muut tavarani uuteen asuntooni. 

Mutta ei siitä sen enempää. Jutusta ei nimittäin tulisi loppua eivätkä kyyneleeni tyrehtyisi, jos alkaisin kelata kaikkea sitä, mikä hyvin alkaneessa remontissa meni lopussa pieleen. Piste. 

Onneksi olen voinut asua kesän Ukin luona Salon mökillä. Ja nauttinut, kun olen pystynyt unohtamaan hermostuttavat remonttiharmit. Ja alkanut viimein myös iloita siitä, että lukuisten lisämutkien ja -kustannusten jälkeen Punavuoren kaksiosta tulee sittenkin minulle sopiva ja kaunis oma koti. 

Kunhan saan vaan muutettua takaisin Hesaan :) Olen niin pitkään - yli puoli vuotta - yhtäjaksoisesti asunut Salon mökillä, että elämäni alkaa pikkuhiljaa asettua enemmän Varsinais-Suomeen kuin Uudellemaalle. Varsinkin kun kaksi Tytärtäni löysivät keväällä uuden kodin ja uuden elämän Naantalin Merimaskusta (täällä). Ja Esikoisen ja Miehensä mökki on myös Salossa - vain pyörämatkan päässä Ukin mökistä. Ja myös Opiskelijapoika perheineen on alkanut viettää viikonloppuja ja lomia Ukin mökkitontille rakennuttamassa uudessa lisärakennuksessa. Eli lähes koko suurperheemme vapaa-aika (ja elämä) on alkanut yllättäen asettua Salo-Naantali -akselille :) Juniori Tyttöystävineen viihtyy edelleen tiiviisti Itä-Helsingissä. 

Olen kuitenkin ihminen joka kiinnittyy nopeasti uuteen paikkaan. Joten asuttuani - osin olosuhteiden pakosta, osin omasta halustani - kevään ja kesän Salon mökillä, olen lähes muuttunut salolaiseksi ja mökkiläiseksi. Mutta tiedän, että kun saan kamani siirrettyä varastosta taas takaisin Punavuoreen ja hieman järjesteltyä paikkoja, minusta kuoriutuu uudelleen (lähes) täysverinen, kaupunkielämää rakastava punavuorelaismummi - pikkukoirineen :) 

Jään kanssanne odottamaan, koska ja miten tämä muuntautuminen tapahtuu :) Onneksi tiedän, että voin ja haluan myös itse asiaan vaikuttaa. Ehkä muuttamisen aika koittaa, kun maalaissyksyn pimeys alkaa liikaa ahdistaa eli viimeistään lokakuussa…

6 kommenttia:

  1. Ihanat, paljon kertovat ja postaukseesi istuvat kuvat:)

    Niinpä ihminen on parhaimmillaan sopeutuvainen luontokappale, ja lähinnä juohtuukin mieleen, että molempia parempi!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molempi parempi, juuri niin, Takkutukka. Voi olla kiitollinen, kun sellainen on mahdollista !!

      Poista
  2. Olen pitänyt sinua enemmän kaupunkilaisleidinä. Kiva, että voit valita ja tunnustella, missä eniten haluat olla.
    Remonteissa tulee usein mutkia matkaan, mutta tärkeintä, että enää puuttuu loppusilaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen mieltänyt itseni kaupunkieläjäksi. Mutta huomaan viihtyväni yllättävän hyvin myös maaseudun rauhassa, etenkin kun ikää kertyy :)

      Poista
  3. Onnea asettumiseen kaupunkiympäristöön 👋👍🌻

    VastaaPoista