Mummi tanssii :)

Eilen - kolmen kuukauden tauon jälkeen - uskaltauduin viimein kokeilemaan rakasta harrastustani tanssia. Juhannuksena äkisti alkanut lonkkakipu supisti liikuntani minimiin (täällä). Ei pitkiä kävelylenkkejä eikä innostavia tanssitreenejä. 

Aloin sinnikkäästi kuntouttaa lonkkaani fysiatrilääkärini ja kokeneen fysioterapeutin opastuksessa. Ja tässä viimein ollaan: Tanssin eilen 1,5 tuntia kevyttä tangoa tutun tanssiparin kanssa Antti Törmäsen tanssitreeneissä Käpylässä. Normitreeni, joka kesti tavanomaiset kolme tuntia, mutta pidin kutini ja lopetin puolessa välissä, mikä minulle intohimoiselle treenaajalle on aiemmin ollut tosi harvinaista - ja edelleenkin vaikeaa. Mutta jo se, että saatoin tanssia runsaan tunnin, oli minulle kivuliaan kesän jälkeen lottovoitto.

Tanssi tuntui ihanalta. Ja tutulta, vaikka treenisalille mennessäni pelkäsin (ekaa kertaa sitten ihka-ensimmäisen tanssituntini joskus 7-8 vuotta sitten) osaanko mitään, muistanko mitään. Osasin ja muistin. Ja nautin sydämeni kyllyydestä. Mutta päivä kerrallaan. Ei mitään suuria suunnitelmia - mielessä Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa.

Kiitos, että sain vielä tämän mahdollisuuden. Uskon, että kokemukseni tuo sekä tanssiini että (joskus kohtuuttomiinkin) vaatimuksiini omista ja parin kyvyistä roppakaupalla nöyryyttä, mikä on enemmän kuin tervetullutta.

Ps. Ehdin jo jopa sulkea Mummin tanssitaival -nimisen tanssiblogini, kun ajattelin että Se oli siinä. Odottelen vielä joitakin viikkoja, ja jos kaikki etenee mukavasti, avaan sen (ehkä) uudelleen.