Oikean lonkan ja jalan kipu on kiusannut minua juhannuksesta asti. Yllättäen alkanut pirullinen vaiva, joka estää iltakävelyt, koiralenkit ja metsävaellukset. Ja väliin jopa nukkumisen. Harmittaa, itkettää ja surettaa. Pirullinen vaiva on pysäyttänyt kävelyn ja tanssin ympärillä pyörineen elämäni ja suistanut arkeni tutuilta raiteiltaan.
”Nivelrikkoa”, sanoi ortopedi yks kantaan, joskaan röntgenissä ei näkynyt kuin vähäisiä muutoksia. Ja jatkoi samaan hengen vetoon: ”Näkemiin. Pistetään kortisonia, jos pahenee.” Ei yhtään käytännön ohjetta, ei edes kehotusta fysioterapeutin pakeille. Runsaan viikon päästä olen menossa toiselle, tuttavan suosittelemalle (fysiatri)lääkärille, jolta odotan lisäselvyyttä tilanteeseeni ja toivottavasti myös ohjeita, miten tämän pirullisen vaivan kanssa eletään ja/tai koska päädytään/pääsee leikkaukseen.
Nivelrikkoa sairastavan on tärkeää - jopa välttämätöntä - jatkaa liikkumista. Toisaalta joillekin, kuten tällä haavaa minulle, liikunta on kivun takia lähes mahdotonta. Vaikea yhtälö, jossa kukin löytää oman tasapainonsa - toivottavasti myös minä.
Olen yrittänyt keksiä rakastamani kävelyn tilalle uusia liikuntamuotoja kunnon - ja mielenterveyden - ylläpitämiseksi. Vaihtoehdot ovat vielä hakusessa, varsinkin kun takaraivossani elää edelleen toive, että jos sittenkin pystyn syksyllä kävelemään ontumatta ja ripeästi - ja ilman kipua. Ja ehkä jopa tanssimaan. Nivelrikkohan - jos ja kun vaivani sitä on - ei parane, mutta aaltoilee: väliin oireet kiusaavat enemmän ja väliin vähemmän.
Netistä olen löytynyt erilaisia lonkan nivelrikkoon suositeltavia venyttely- ja voimisteluliikkeitä. Viime viikkoina olenkin ahkerasti treenannut näitä ”mummojuttuja”. Vähän erilaisia kuin minulle tutummat reippaat kävelylenkit ja hikiset tanssitreenit :)
Yllätyin, kun olen tykästynyt näihin omiin hitaisiin ja rauhallisiin liikuntahetkiini. Pääosin olen venytellyt ja jumpannut rantasaunan tilavalla terassilaiturilla Salon Prismasta hankitulla jumppamatolla. Mökkijärven rannalla.
Järven pintaa ja kesätaivasta katsellen, tuijottaen ja tutkien. Pilvien muotoja ja liikkeitä hämmästellen. Tuulta tai tyyntä tunnustellen ja kuunnellen. Väliin kymmeniä sitruuna- ja nokkosperhosia ihaillen. Väliin pääskyperheen liitoja ja syöksyjä ihmetellen tai tiiroja tarkkaillen. Pariin otteeseen jopa viereen jäykistynyttä sisiliskoa seuraten. Muru-koiran yrittäessä joka kerta ahtautua kanssani samalle jumppamatolle :):) Omissa aatoksissani tai keskittyen liikekertojen laskemiseen…
Oman, lihaksia ja niveliä venyttävän ja keskivartaloa vahvistavan liikesarjani tekemiseen minulta menee 20-30 minuuttia. Tämän jälkeen käyn uimassa viereisessä (jo viilenneessä) järvessä, mikä tuntuu kipeissä nivelissä ihanalta. Saman liikesarjan toistan 2-3 kertaa päivässä. Ja joka ilta löhöilen puolisen tuntia Ukin lämmittämän puusaunan lauteilla miedossa lämmössä - yksin.
Viime vuosina uiminen ja saunominen ovat mökillä jääneet vähemmälle, vaikka vielä kymmenen vuotta sitten saunoimme ja uimme päivittäin. Eli olen ikäänkuin palannut juurille. Kun pidemmällekään en pääse :):)
Kaikesta huolimatta toivon, että pääsen taas pidemmälle. Tai ainakin tunnin kävelylenkille Murun kanssa…
Tsemppiä, hitaasti mutta varmasti!💗💭
VastaaPoistaJoko odotat syksyn saapumista ja pimeneviä iltoja? Fiilistelyä kynttilöiden & tunnelmavalojen kanssa? 🤍
https://jasukuvaa.blogspot.com/
Kiitos Jasmin. Syksyssä on vetovoimaa, kuten sanoit. Sitä odotellessa, vaikka elokuu on vielä kesäkuu :)
PoistaVoihan paha kurki, sarjasta kokemuslisien karttumisen varjopuolia; ikävä kuulla!
VastaaPoistaTuttua Kanssakulkijalle, jonka liikunta, jota ehdottomasti siis suositellaan, alkuvuodesta oli vaaatimatonta.
Lääkärin ohjeet: fysikaalista hoitoa, pikkukipuiluun Panadolia ja jatkuvana hoitona 2 x pv:ssä Arthryl tabletti 750 mg. Eihän vaiva, kuten mainitsetkin, parane, mutta tämä hoito on purrut ja käveleminen plus liikunta luonnistuvat nyt kelvollisesti.
Sisit ovat somia vipeltäjiä ja pilvipaimenessa olokin näköjään onnistuu, joten vaikka kärsivällisyys taatusti onkin koetuksella niin varmasti hoitovaihtoehtojakin tilanteen helpottamiseksi löytyy:)
Kiitos Takkutukka kannustuksesta ja lääkevinkeistä. Lääkkeitä kuulukin jo hoitoarsenaaliini. Ja vähitellen uskoni elämän jatkumisesta palautuu… Ja huomaa, miten paljon nivelrikkoa eriasteisina on lähipiirissä, vaikka se ei aiemmin ole tullutkaan puheeksi…
PoistaLonkkanivelleikkaukseen pääsyä pitkitetään turhaan, koska eihän se vaiva häviä minnekään vaan pahenee.
VastaaPoistaMinun tarinani on sellainen, että työterveyslääkäri väheksyi kipuani vuodesta toiseen, ei lähettänyt edes röntgeniin, koska päätteli, että olin liian nuori, liikkuvuus lonkassa oli hyvä enkä ollut ylipainoinen. Kipulääkettä hän kyllä määräsi käyttämään päivittäin, käytin neljä vuotta vahvaa reseptikipulääkettä päivittäin. En ollut koskaan pois töistä, vaikka aamulla oli vaikeaa saada sukkia jalkaan. Kävin pilatesjumpassa, mikä auttoi juuri koska vahvisti "keskivartalon korsettia", niin että paino lonkalle väheni. Aloin jo olla ihan toispuoleinen, kun pidin kipeätä lonkkaa pystyssä.
No, kerran sitten taas vuositarkastuksessa lääkäri minun valitellessani sanoi, että tätä fysikaalistahan hänellä on lupa kirjoittaa, mutta voithan mennä yksityiselle. Silloin minulla sytytti - on lupa! En ollut ikinä käynyt mistään vaivasta yksityisellä, mutta nyt menin ja tämä lääkäri määräsi heti yleisen puolen lonkkaklinikalle arvellen hänkin, että ikäni ja liikkuvuuden huomioiden (silloin 58v) pinnoite varmaan riittäisi. Röntgen näytti, että kaikki välirusto oli hävinnyt ja luussakin jo muutoksia. Pääsin parin kuukauden päästä leikkaukseen, jossa laitettiin uusi nivelpallo (keramiikka ja muovia) ja titaanikiila reisiluun sisälle. Luumuutosten takia tarvittiin kaksi ruuvia. Kirurgi vakuutti, että kivut jäävät leikkauspöydälle ja toivun hyvin, koska olin liikkunut ja pitänyt huolta kunnostani. Niin kävi! Nivel on nyt jo 13 vuotta vanha ja ollut koko ajan hyvä.
Kannattaa seurata sitä nivelruston tilannetta. Muutos voi olla nopeakin ja kun nivelväli kapenee olemattomiin, niin kyllä se nivel on pakko vaihtaa.
En oikein ymmärrä, miksi pitää odottaa niin kauan ja kärsiä. Nykyään nivel kestääkin normaalilla käytöllä parikymmentä vuotta eikä vaihtokaan tuota huonoa tulosta.
Minulla muuten nivelvälin kapeutuminen tuntui ensimmäisen kerran juuri tanssissa vihlovana kipuna nivusessa. Silloin en tiennyt, mistä on kyse.
Minulla on ilmeisesti kyse synnynnäisestä erosta lonkissa, toisella puolen on hulppea nivelväli. Sorminivelissäni on myös nivelrikkoa ja peukalotkin on leikattu, samalla metodilla kuin lonkka. Vuositarkastuksessa jo eläkkeellä ollessani terveyskeskuslääkäri totesi, ettei näille mitään voi tehdä ja yksityinen, että kyllähän nämä nyt leikata pitää ja kirjoitti lähetteen.
Pilates on hyvä ennen ja jälkeen leikkauksen. Fysikaalisista hoidoista minulla ei ollut koskaan paljon mitään hyötyä. Leikkauksen jälkeen pilatesohjaajani keskittyi korjaamaan minun vinoksi menneen asentoni ja opin taas seisomaan lonkat samalla tasolla.
Katsopa Inna peilin edessä, oletko alkanut nostaa kipeää puolta ylös.
Kannustan menemään leikkaukseen heti kun pääset. Koita jaksaa niiden kipujen kanssa.
Ihana kiitos perusteellisesta kommentistasi, Marjatta. Olet aina niin kannustava ja jaat mielellään omia kokemuksiasi, mikä helpottaa ”en ole yksin tässäkään kusessa”.
PoistaItsekin olen ajatellut että jos vaiva ei lähde rauhoittumaan, tekonivelleikkaus on ilmeisen hyvä vaihtoehto. Yksityisellä kalliis, mutta toimintakykyisistä vuosista on tässä iässä valmis maksamaan - ehkä.
Minullakin on pari tuttua, jotka kuusikymppisinäovat hyvinkin nopeasti päätyneet leikkaukseen ja ovat olleet erittäin tyytyväisiä. Katsotaan, miten asiat syksyn mittaan lutviutuvat…
Ei sinun tarvitse mennä yksityiselle, ellet halua maksaa samasta, minkä saat lähes ilmaiseksi yleisellä puolen. Yksityinen lääkäri kirjoittaa leikkauksen tarpeen todettuaan automaattisesti lähetteen yleiselle puolen lonkkapolille, jossa on ihan yhtä hyvät kirurgit kuin yksityisellä, joskus samat henkilöt. Minullakin oli Kotkassa kirurgi, joka oli tehnyt yli 500 lonkkanivelleikkausta. Yksityinen ja yleinen eroavat vain jossain sairaalavaatteiden ja ruuan tasossa.
PoistaKiitos taas, Marjatta, lisäinfosta. Katsotaan miten asiani tästä etenee. Ensi viikolla uskon saavani lisä selvyyttä…
Poista