Lähes 40 vuotta olen joka kesä useamman kerran viikossa ajanut autolla Salon laitapitäjästä kaupungin keskustaan torille, kirppareille ja/tai ruokakauppoihin. Vajaa 30 kilometriä suuntaansa ja useimmiten ns. vanhaa Turuntietä (nro 110) pitkin.
Noin puolivälissä matkaa, Iso-Rytkön järven kohdalla on vuosia ollut tienviitta ”Bergvikin kartano 4 km”. Monesti olen aprikoinut: ”Mitähän tuoltakin löytyy?” Tänä kesänä viitan viereen ilmestyi pieni lisäteksti ”Cafe Smörre klo 12-18”.
Viikko sitten ajaessamme tuon viitan ohi, ehdotin Ukille että kävisimme katsomassa, mikä tuo Bergvik oikein on. Perille päästyämme yllätyimme molemmat positiivisesti. Kartano osoittautui hyvin hoidetuksi, komeaksi rakennukseksi monine piharakennuksineen. Oli omenapuita, nurmikenttää ja puutarhaa virkistysmajoineen. Näköetäisyydellä Hirsjärvi ja uimaranta rantasaunoineen.
Bergvikin kartanolla on erikoinen menneisyys. Pitkään kartanon omisti Riitta Pätiälä-Saariaho (1928-2002), joka oli perinyt kartanon 1950-luvulla isältään maatalousneuvos Väinö Pätiälältä. Vuonna 1966 Pätiälä nai Aapeli Saariahon (1896-1986), joka oli aikanaan tunnettu arkeologi, teologi ja kirjailija - ja itämaisen kirjallisuuden professori Helsingin yliopistossa 1935-63. Yhdessä aviopari järjesti kartanossa monenlaista uskonnollista toimintaa. Vuonna 1981 he perustivat Vapaan Evankeliumisäätiön, joka myöhemmin muutti nimensä Bergvikin säätiöksi, ja jolle Pätiälä lahjoitti kartanon maineen ja kuoltuaan muunkin omaisuutensa. Edelleen toimivan säätiön tarkoitus on ”herättää ja syventää elävää kristillisyyttä” ja vuoteen 2020 asti kartano toimi säätiön koulutuskeskuksena. Tällä hetkellä säätiö on vuokrannut tilan majoitus- ja koulutustilat sekä kahvilan ulkopuoliselle yrittäjälle.
Päärakennuksessa oleva pieni ja kodikas Smörre-kesäkahvila lasikuisteineen oli nimensä mukaisesti erikoistunut tanskalaisiin voileipiin. Elokuun alussa valittavana oli smörrejä kolmella eri täytteellä - 10 euroa kappale. Ukki ei voinut vastustaa kahvilanpitäjän kehuja: ”Kaikki smörret on paikalla valmistettuja ja tuoreet katkaravut käsin kuorittuja.” Ja tuoreelle ja hyvälle maistuivat. Suussa sulavaa herkkua oli myös minun valitsema suklaa-aprikoosikakku :)
Kaunis ja viihtyisä paikka voimakkaasta uskonnollisesta perinteestä huolimatta - tai siitä johtuen. Ja huomiota herättävän hyvin hoidetut rakennukset ja pihapiirit. Säätiön rahoilla…
Kartanon isäntä Aapeli Saarisalo tohtorinhattuineen
Suklaa-aprikoosikakkua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti