Kirkkoja puusta ja kivestä

Viime vuosina olen innostunut kiertämään kirkkoja - lähinnä Etelä-Suomessa. Samanaikaisesti postaukset rakennuksista ja kokemukseni kirkoista ovat blogissani lisääntyneet. Tämä on innostanut minua etsimään tietoa suomalaisten kirkkorakennusten historiasta ja arkkitehtuurista. Toistaiseksi olen pääosin ollut internetin ja wikipedian varassa, mutta pikkuhiljaa tiedonhaluni ja ehkä -lähteenikin lisääntyvät.

Suomessa on nykyään noin 800 kirkkoa. Ensimmäiset kirkot rakennettiin puusta 1100-luvulla kristinuskon levittyä Suomeen - lännen kautta katolisena ja idän suunnasta ortodoksisena oppina. Viimeiset, keskiajalla tai sitä aiemmin rakennetut puukirkot paloivat 1900-luvulla. Vanhin, nykyään käytössä oleva puukirkko on Pohjanmaalla Vöyrissä vuodelta 1626. 

Kivikirkkoja alettiin Suomessa enemmän rakentaa 1400-luvun alussa. Toisin kuin Keski-Euroopassa, meillä ei ollut käytettävissä pehmeitä, helposti muokattavia kivilajeja, kuten kalkki- ja hiekkakiveä, vaan suomalainen graniittikivi oli kovaa ja vaikeasti työstettävää. Tästä johtuen suomalaisten kivikirkkojen päädyissä sekä ikkunoiden ja ovien ympärillä olevat koristeet rakennettiin useimmiten helpommin käsiteltävästä tiilestä.

Suomessa on edelleen käytössä lähes sata keskiaikaista kivikirkkoja, joista puolet on säilynyt suurin piirtein alkuperäisessä asussaan. Turun tuomiokirkko on Manner-Suomen vanhin kivikirkko, mutta vanhin suomalainen kivikirkko löytyy Ahvenanmaan Jomalasta - vuodelta 1626. 

Kun 1500-luvun lopussa reformaation (uskonpuhdistuksen) myötä kirkkojen verotusoikeus poistettiin, kalliiden kivikirkkojen sijaan alettiin uudelleen suosia halvempia puukirkkoja. Puun käyttö jatkui aina 1850-luvulle asti, kunnes uudelleen lähinnä paloturvallisuuden takia palattiin kivirakentamiseen. 

Alkuun kirkkojen suunnittelusta ja rakentamisesta vastasivat paikalliset mestarit, kunnes 1700-luvun lopulla kirkoista ja muista julkista rakennuksista alkoivat vastata keskushallinnon virkamiehet - tärkeimpinä ns. yli-intendentit. 1800-luvun puolivälissä yli-intendentteinä toimivat vuoron perään tunnetut arkkitehdit Charles Bassi, Carl L. Engel ja Ernst Lohrmann. Heidän aikanaan Suomeen rakennettiin noin 150 kivikirkkoa, joista merkittävimpiä olivat Helsingin tuomiokirkko ja Tampereen vanha kirkko.

Sisältä kirkkoja koristeltiin erilaisilla kalkkimaalauksilla ja patsailla. Reformaation vuosina mm. pyhimyksiä kuvaavat maalaukset ja veistokset määrättiin tuhottavaksi ja hävitettäväksi. Suomessa käskyjä noudatettiin valikoiden ja tuhoamisen sijaan maalauksia saatettiin vain peittää ja patsaita siirtää varastoon.  Myöhempinä vuosina kirkkojen seinämaalauksia ja patsaita on kaivettu uudelleen esille ihmisten nähtäväksi ja ihailtavaksi, ei niinkään pyhimyspalvonnan kohteiksi.

Onneksi Suomen 800 kirkossa riittää tutkimista ja tutustumista. Kiva on myös ollut huomata, että some-maailmassa on muitakin kirkkoihin höyrähtäneitä - pääosin mummoja ja pappoja :)