Luin Orvokin Orvokki4you-blogista hänen käynnistään Karjaan Pyhän Katariinan kirkossa (täällä). Orvokin upeat valokuvat ja kirkkoa kehuva postaus saivat minut kiinnostumaan tästä(kin) keskiaikaisesta kivikirkosta. Varsinkin kun Karjaan kirkko on vain vajaa tunnin ajomatkan päässä Salon mökiltämme ja kun Pyhimyksiä ja paalukattoja -kirjassa (täällä) kyseisestä kirkosta kirjoitetaan ”maalauksellinen miljöö, hiljentävän hieno”.
Raaseporin seurakunnan sivuilta selvisi, että tänä kesänä kirkko oli jumalanpalvelusten ulkopuolella viimeisen kerran auki yleisölle viime lauantaina. Joten eikun menoksi. Kun Ukki vielä mukisematta suostui matkakaveriksi, niin sateinen elokuun lauantai kului kivasti reissussa Karjaalla, Pinjaisissa ja Fiskarissa :)
Tunnin kuluttua - ajettuamme ensin virheellisesti Pyhän Olavin kappelille - saavuimme päämääräämme, 1400-luvulla rakennetulle Pyhän Katariinan kirkolle. Jätimme koirat autoon ja lähdimme tutustumaan komeaan kivikirkkoon ja sen ympäristöön - hautausmaahan ja vanhaan pappilaan.
Hurmaava ja lumoava - ”hiljentävän hieno”, kuten kirkkokirjassa mainittiin (täällä). Ulkoapäin kirkko muistuttaa aiemmin näkemiäni keskiaikaisia kivikirkkoja - kivana lisänä kirkkopihaa rajaava kaunis, vanha kivimuuri jännittävine alikulkuportteineen. Mutta sisätiloissa on vaikea pistää paremmaksi.
Ensimmäisenä huomio kiinnittyi sopusuhtaisiin holvikaariin, jotka oli koristeltu yksinkertaisilla kuvioilla luonnonläheisin värein. Kaunista ja rauhoittavaa. Tykkäsin myös lähes viisimetrisestä, mutta sirosta krusifiksista ja seiniä koristavista vanhoista, mutta hyvin säilyneistä puisista pyhimyspatsaista, jotka oli taidokkaasti entisöity. Kaikki 1400-luvulta. Alttaritauluna toimi kaunis, heleävärinen lasimaalaus - lasi- ja julistetaiteilija Gunnar Forsströmin (1894-1958) taidonnäyte.
Kirkon keskellä oli komea vanha saarnastuoli. Jostain syystä en viehäty saarnastuoleista. Tykkään, että usein ne rikkovat muuten kauniin kirkon kokonaisuutta, mutta tämä 1700~luvun puukoristeinen rakennelma vain lisäsi kirkon viehättävyyttä. Varsinkin, kun vanhan saarnastuoliin etureunaa kiersi värikkäät, apostoleita kuvaavat kohokuvat.
Lisäiloa kirkkohetkeeni toi vapaaehtoisena kirkossa työskennellyt iäkäs paikkakuntalainen, joka leppoisasti kertoili kirkon menneisyydestä ja koristeiden historiasta. Jopa Ukki ihastui kirkkoon ja sen tunnelmaan :)
Pyhä Birgitta 1400-luvulta.
Yksi saarnastuolin apostoleista.
Kiitos; "hiljentävän hieno" pitää paikkansa näin kuvinakin! Puuveistokset puhuttelivat ja kyllä tuosta saarnastuolista kelpaa sanaa julistaa.
VastaaPoistaSinulla onkin ollut oikea kiintoisa kirkkokesä, jonka annista on ollut mukava lukea.
Kotimaassakin siis riittäisi kaunista katseltavaa tällä rintamalla, mutta jostain syystä ei tule käytyä kuin ne pakolliset: aiemmin häät, rippiäiset ja kastajaiset sekä nykyisin ne yksi ruusu kädessä malliset saatot, joilta onneksi korona-aika on suojannut, muutoin tällä rintamalla olisi pitänyt viime kuukausina kiirettä.
Ulkomailla sen sijaan on aina ollut tapana katsastaa sekä mahtikirkot että kaikki kohdalle sattuvat pikkukappelit, istua alas ja hiljentyä, kuunnella urkumusiikkia ja sytyttää kynttilät.
Kummallista miten mielenkiinnon kohteet muuttuvat. Kymmenen vuotta sitten en olisi uskonut, että ajan tunnin autolla jotain kirkkoa katsomaan…
Poista