Kirkkofani osti kirkkokirjan Kierrätyskeskuksen nettikaupasta - 12 euroa. Maksoi netissä ja nouti Espoon Nihtisillan ”tavaratalosta”. Sillä tavaratalo tämä valtava kierrätyskeskus todella on: Tilaa silmin kantamattomiin ja tavaraa valtavasti - ja kaikki hyvässä järjestyksessä :)
Historioitsijoiden Tuomas Heikkilän ja Liisa Suvikummun kirjoittama Pyhimyksiä ja paanukattoja - Kulttuuriretkiä Suomen kirkkoihin (Kirjapaja 2009) kertoo kivasti keskiaikaisista kivikirkoista ja suomalaisesta pyhimysmaailmasta. Maailmasta, josta en ole tiennyt mitään, enkä aiemmin ole pahemmin kiinnittänyt edes huomiota kirkkojen moninaisiin seinämaalauksiin tai vanhoihin patsaisiin.
Kristinoppi ja sen kansanomainen usko pyhimyksiin saapui keskiajalla myös Suomeen. Pyhimykset, jotka kirkon mukaan toimivat välittäjinä ihmisen ja Jumalan välillä, saattoivat lieventää uuden uskon ankaraa yksijumalaisuutta aikana, jolloin oli totuttu monijumalaiseen pakanauskoon. Nopeasti pyhimyksistä tulikin keskeinen osa myös suomalaisten uskonnollisuutta.
Reformaatio (uskonpuhdistus) 1500-luvulla muutti kirkkojen ja ihmisten suhdetta pyhimyksiin. Useissa maissa kaikki pyhimyksiin liittyvä pyrittiin hävittämään. Pelättiin, että ne varastavat liikaa huomiota tärkeimmältä eli Jumalalta. Ruotsissa(-Suomessa) pyhimykset syrjäytettiin rauhanomaisemmin, ja moni niitä esittävistä maalauksista ja patsaista säästyi. Osa patsaista jopa jätettiin paikoilleen, mutta määrättiin että niitä ei saanut liikaa :) rukoilla eikä kunnioittaa. Tämän johdosta Suomen vanhoista kirkoista löytyy edelleen noin 800 keskiaikaista, lähinnä puista pyhimyspatsasta.
Pyhimyksissä on sekä miehiä että naisia ja suurin osa niistä on ollut todellisia historiallisia henkilöitä. Ihmiset toivoivat heiltä suojelusta, apua ja läsnäoloa arkeensa. Maailmassa on ollut tuhansia pyhimyksiä, joista Suomessa arvostetuimpia ovat olleet mm. Neitsyt Maria, tämän äiti Anna ja pyhä Birgitta sekä arkkienkeli Mikael, viikinkikuningas Olavi ja Johannes Kastaja. Edelleen nämä keskiajan pyhimykset tai ainakin niiden nimet näkyvät monilla tavoin nykyihmisten elämässä, mm. ihmisten, katujen ja kirkkojen nimissä sekä juhlapäivien vietossa.
Heikkilän ja Suvikummun kirjassa on mielenkiintoisia lukuja, joista sain paljon uutta infoa minulle aiemmin tuntemattomasta pyhimysmaailmasta. Ja tietoa Suomen keskiaikaisista kirkoista, ja kirkoista joissa ehdottomasti kannattaa käydä. Harmikseni kirjan eri luvut oli ikäänkuin kirjoitettu erillisinä ja yhteinen punainen lanka puuttui. Samoja asioita toisteltiin eri luvuissa liikaa.
Puutteistaan huolimatta Pyhimyksiä ja paanukattoja jää kirjahyllyyni. Uskon, että tulen palaamaan kirjaan kunhan kirkkokierrokseni ja pyhimystutkailuni etenevät…
Pyhä Henrik on Suomen ainoa kotoperäinen pyhimys. Piispa Henrik tuli 1100-luvulla Upsalasta
Suomeen käännyttämään suomalaisia kristinuskoon. Kansanperinteen mukaan Lalli-niminen
talonpoika surmasi piispan Köyliönjärven jäällä, koska uskoi tämän varastaneen ruokaa ja olutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti