Kevättä Suomessa

Ihanaa, että pääsin nauttimaan Suomen keväästä ja alkuviikon yllättävän lämpimintä päivistä. Olen ehtinyt lyhyen Turun retken (täällä) jälkeen piipahtaa pikaisesti myös Ukin mökillä Salossa ja pusutella Opiskelijatytön suloista 9-kuukautista vesseliä Merimaskussa.

Ja nautiskella keväästä. Ihailla auringon avaamia sinivuokkoja mökkitien reunassa Salossa ja krookuksia Taattisten tilalla Merimaskussa. Menomatkalla pysähdyin vielä lyhyesti Lontoontytön luona Vallilassa, jossa kadun vieressä kukki kauniita kevätkelloja. 

Ukin mökillä sain ihailla järvellä lipuvia joutsenia ja lokkisaareen pesää tekeviä lokkeja. Kevään merkkejä nekin :) Ja ensimmäistä kertaa elämässäni näin luonnossa hirviä. Olimme Opiskelijatytön plus 9-kk vesselin ja Dora-koiran kanssa metsäkävelyllä, kun parinkymmenen metrin päässä porhalsi ensin valtava uroshirvi ja hetken päästä toisella puolellamme juoksi naarashirvi. Jännää…

Kevät keikkuu - linnut huutaa ja hirvet juoksee…

Sinivuokkoja Salossa

Krookuksia Merimaskussa

Kevätkelloja eli kevätlumipisaroita Vallilassa

Vielä kukkii :)

Kävelin tänään Murun kanssa Vallilassa ja Hauhontien viereisessä kapeassa Hauhon puistossa 

kukkivat vielä ruusut. Kauniita keltaisia ruusuja - ilahduin tai sitten en.

Ei uskoisin, että eletään jo joulukuuta :)

GeeBee Sammatintiellä

Nyrkkeilijä Gunnar Bärlund (1911-1982) syntyi Suomessa ja asui nuoruutensa Vallilassa Sammatintiellä, kunnes ryhtyi ammattilaisnyrkkeilijäksi, muutti 25-vuotiaana pysyvästi Yhdysvaltoihin ja sai maan kansalaisuuden vuonna 1947. 

Tämän koko kansan GeeBeenä tunnetun miehen näköispatsas pystytettiin 1991 Paavalin kirkkoa vastapäätä, Paavalinpuistoon miehen nuoruuden maisemiin. Nyrkkeilijän patsaan suunnitteli kuvanveistäjä Niilo Rikula (s.1959). Omaisten aloitteesta patsaan jalustaa on kiinnitetty pieni messinkilaatta, jossa lukee ”In Loving Memory Eva Bärlund (1912-2006)”. Ruotsalaissyntyinen Eva meni naimisiin Gunnarin kanssa vuonna 1938 ja pariskunta sai Yhdysvalloissa kaksi lasta. 

Lähes kaksimetrinen GeeBee voitti raskaansarjan Euroopan mestaruuden 1934, minkä jälkeen hän siirtyi nyrkkeilemään ammatikseen. Bärlund ehti nyrkkeillä 86 ottelussa ennen kuin hän 36-vuotiaana lopetti ammattinyrkkeilyn.

Bärlundin menestystä nyrkkeilyssä hehkutettiin Suomessa ilmeisen paljon ja pitkään, sillä minäkin - 1950- luvulla syntynyt nykyinen eläkeläinen - muista GeeBeen nimen lapsuudestani, vaikka perheessämme ei kukaan ollut erityisen kiinnostunut nyrkkeilystä.

Valkan kundi valloitti. Ja menestys maailmalla innoitti…

Päiväkeitto Päijänteellä

Piipahdin viikolla taas Vallilassa :) Syy viimeaikaisiin tiheisiin Vallila-visiitteihin on viikottainen tanssituntini Aleksis Kiven kadulla. Pahenevasta lonkan nivelrikosta - leikkausjonossa (täällä) - huolimatta olen pystynyt jatkamaan tätä yhtä lempituntiani, vaikka muista viikkotreenistä olen joutunut luopumaan. Toiveissa on syksyllä jatkaa rakasta tanssiharrastustani tekonivelen sallimissa puitteissa. Saa nähdä, miten mummin käy :)

Olen usein tanssitunnin jälkeen jäänyt Murun kanssa vaeltelemaan ja tutustumaan minulle aiemmin vieraaseen Vallilan seutuun. Tällä viikolla eksyin keittolounaalle pieneen Päijänne-nimiseen kahvilaan. Kaikki itsetehtyä ja paljon vegaanista. Ja erityisesti minua ilahdutti kauniit tarjoiluastiat. Konstailematon, mutta kodikas kuppila, joka on ollut Päijänteentiellä viitisen vuotta eli onnistunut kituuttamaan hengissä yli koronavuosien.

Söin Päijänteen maa-artikokkakeittoa vaalean lämpimän leivän kanssa. Jälkkäriksi ostin tosi hyvää kahvia, jonka laadun ja alkuperän myyjä ylpeästi minulle esitteli. Unohdin nuo hifistelytiedot heti, mutta siitä huolimatta miehen kelpasi esitellä, sillä kahvi oli poikkeuksellisen maukasta.

Päijänteelle on pakko palata, sillä vitriinin herkullisen näköinen porkkanakakku jäi vielä maistamatta :):)

Väriä Vallilassa

Ravintola Pikku Vallila Vallilantien ja Keuruuntien kulmassa 

Helmikuisesta Puu-Vallilasta löytyi muutakin kiinnostavaa kuin Päiväkahvibaari Päijänteentiellä (täällä). Lukuisia vanhoja, 1910-luvulla työväestölle rakennettuja puutaloja, jotka liukkaan lumi-loskankin keskellä näyttivät viehättäviltä. Ihmisiä ei mäkisillä kaduilla sen sijaan pahemmin näkynyt - liekö tilanne kevään koittaessa toinen, sillä aluetta on usein kehuttu yhteisöllisyydestä.

Puu-Vallila oli pitkään purku-uhan alla, mutta lopulta 1980-luvun alussa rakennukset päätettiin peruskorjata ja mm. monissa taloissa vielä käytössä olleet ulkokäymälät poistaa. Onneksi jälkipolville säästettiin Helsingin jännää rakennushistoriaa. 

Yllättävä ja tutustumisen arvoinen puutaloyhteisö Helsingin keskustassa - Osuuspankin vuonna 2017 valmistuneen, upean pääkonttorin kyljessä. Kiva kävelyn ja tirkistelyn kohde :)

Päijänteentietä

Vanajantietä

Päijänteentien toisella puolella Teollisuuskadun varrella on 2017 valmistunut OP:n pääkonttori, 

joka on yksi lempirakennuksistani Helsingin uudistuotannossa. 

Kuvassa rakennuksen Päijänteenkadulle näkyvä ”takapuoli”.

Ulkopuoli huijasi

Kiertelin kävellen Vallilassa. Ekaa kerta elämässä syntyperäinen hesalainen eksyi Puu-Vallilaan - sata vuotta vanhalle pientaloaluelle Sturenkadun ja Päijänteentien sekä Mäkelänkadun ja Roineentien väliin. Ja törmäsi ihastuttavaan Helsingin Kahvipaahtimon Päiväkahvibaariin - huh, mikä nimi :)

Kahden ison ikkunan takaa löytyi pikkuruinen kahvila, joka pursui tarpeellista ja tarpeetonta tavaraa. Piilopaikka, joka kutsui istumaan toiselle haalistuneista vihreistä nojatuoleistaan ja maistamaan Helsingin Kahvipaahtimon kahvia. Piilopaikka, joka nostatti hymyn huulille ja toi mielihyvän rintaan. Ja kaffekin maistui :)

Yllättävä ja ihana löytö. Pakko palata toiste :)

Minimalismi ei yllä sisälle :)