Tykkään kävellä ja vaeltaa. Tykkään tanssia ja valssata. Tykkään kyykistellä laskeutuessani pikkulasten tasolle ja etsiessäni kivoja kuvakulmia. Haluaisin jatkaa liikkumista ja kyykkimistä vielä pitkään, vaikka pyöreitä kymppejä tulikin keväällä mittariin jo seitsemän :)
Toissa kesänä oikea lonkkani alkoi lähes pystymetsästä jumittaa (täällä), ja siitä asti se on vaivannut päivittäin - väliin kovasti ja väliin vähempi. Puolitoista vuotta olen joutunut lähes joka päivä syömään parasetamolin lisäksi vahvempia kipulääkkeitä. Ensimmäisten tosi kipeiden kuukausien jälkeen olen jatkanut liikkumista lähes normaalisti - lonkkaa toki koko ajan kuulostellen. Väliin on jopa tuntunut, että istuminen pahentaa kipuja enemmän kuin käveleminen.
Heinäkuussa 2021 kävin ortopedin vastaanotolla. Lonkkanivelen rtg-kuvassa näkyi vain vähäisiä muutoksia. Ortopedi ilmoitti ykskantaan, että näillä kuvilla ei leikkaukseen pääse pitkään aikaan, ja passitti lääkereseptin kanssa kotiin.
Niillä ohjeilla jatkoin toista vuotta, kunnes lopulta marraskuussa aloin turhautua jatkuvaan kipuiluun ja lääkkeiden syöntiin, ja varasin ajan uudelle yksityiselle ortopedille. Kuvien oton jälkeen lääkäri totesi, että tämä nivel pitää ehdottomasti leikata ja korvata tekonivelellä, ja mieluummin enemmin kuin myöhemmin. Kun ihmettelin, että edellisissä kuvissa oli näkynyt vain vähäisiä muutoksia, hän selitti, että toisinaan nivel menee toimivasta lähes sököksi puolessa vuodessa ja toisinaan sama prosessi kestää yli kymmenen vuotta. Eikä kukaan tiedä, kumpaan ryhmään kunkin nivel kuuluu.
Nyt olen siis kunnallisessa leikkausjonossa. Sain jo alustavan kutsukirjeen, jossa todettiin että leikkaus toteutuu viimeistään toukokuussa. Kuulun HUS:n sairaanhoitopiiriin, mutta ilmoitin että olen valmis menemään leikattavaksi myös piirin ulkopuolisiin keskussairaaloihin. Nyt näyttää siltä, että menen/pääsen Mikkelin keskussairaalaan Parasystävän nykyiseen kotikaupunkiin :)
Ensi kesänä mummilla pitäisi siis olla kivuton ja toimiva uusi lonkka. Talvi ja alkukevät kulunee lopullista leikkausaikaa odotellessa…
Onnea toivotan sekä lonkkanivelen vaihtoon että operaatiosta toipumiseen. Lonkka kuuluu olevan helpompi korjattava kuin polvi, jonka vaihdon olen itse kokenut. Koen olevani voiton puolella runsaat puoli vuotta leikkauksesta. Fysioterapia olennainen osa toipumista.
VastaaPoistaKiitos Lissu. Minäkin olen kuullut, että polvinivelen vaihto on vaativampi operaatio kuin lonkkanivelen vaihto. Ja että usein lonkan kanssa toipuminenkin on nopeampaa. Tietty kaikki on aina yksilöllistä. Terv InnaVaara
PoistaToivotan kärsivällisyyttä odottamiseen. Se on hyvä, että olet liikkunut ja olet hoikka, kivut jäävät todennäköisesti sinne leikkauspöydälle.
VastaaPoistaMinun lonkkaleikkauksestani on kohta jo 15 vuotta. Minulla oli ilmeisesti jo syntymästä asti jotain heikkoutta siinä leikatussa lonkassa, koska toisessa on kunnon nivelrusto ja tässä huonossa se oli kokonaan kulunut pois.
Minulla kävi sillä tavalla, että pääsin melkein heti leikkaukseen, kun joku joutui perumaan oman vuoronsa. Olin niin tyytyväinen, koska en olisi enää millään jaksanut kestää niitä kipuja.
Minulla työterveyslääkäri ei koskaan ryhtynyt mihinkään, sanoi vain, että jospa taas fysikaalista hoitoa - ajatteli varmaan, että jaksaisin työni loppuu asti, enää oli vajaa kaksi vuotta, mutta vihjasi sitten kuitenkin, että aina voit mennä yksityiselle. Menin muutaman päivän päästä ja yksityinen lääkäri katsoi röntgenkuvista, että huh, kylläpä on aika leikata. Menin siis samaa reittiä kuin sinä, yksityisen kautta yleiselle. Kotkassa leikattiin, hyvä nuori lääkäri oli tehnyt jo noin 500 lonkkaleikkausta.
Se leikkaus on jännä kokemus. Torkuin ja olin valveilla, kuului kauhea kalke ja kilke, juttelin ja laskin leikkiä nukutuslääkärin kanssa ja taas uinahdin.
Odotan ja jännitän leikkausta. Toisaalta minulle on helpotus että toimenpide tehdään selkäpuudutuksessa eikä nukutuksessa. Olen edes jotenkin kärryillä, mitä tapahtuu :) Paitsi moni tuttu on sanonut samaa kuin sinä, että vahva esilääkitys turruttaa ja nukuttaa mukavasti. Ja hyvä näin.
PoistaTerv InnaVaara
Aina olet hymyssä suin, kun olemme tavanneet kadulla. Ei ole kivut ja säryt näkyneet menossasi ja olossasi. Hienoa, että olit sinnikäs. Olet sitten keväällä kolmas, jonka leikkausta seuraan, toisella lonkka ja toisella polvet. Molemmat ovat yli 70 vee ja naisia. Uuden lonkan myötä sinulla on vielä iloisempi ilme ja nopeampi menojalka. MK
VastaaPoistaHei MK. Totta on että olen pärjännyt kipeän lonkkani kanssa yllättävän hyvin. Ja sinnikkäästikin. Mutta mielelläni kenen leikkaukseen ja odotan innolla, josko käveleminen helpottuu niin paljon, että uskaltautuisin jopa lyhyille parin päivän vaelluksille :) Terv InnaAnni
Poista