Kuusikerroksinen lisärakennus eli Rotunda
Vuosia olen kuullut kehuttavan Helsingin yliopiston kirjastoa (nyk. Kansalliskirjasto), ja etenkin sen vanhaa lukusalia: ”Hieno rakennus, jossa upea lukusali ja ihana, koristeellinen kupolikatto.” Vaan eipä ole tullut vierailtua. Minähän opiskelin 1970-luvulla Oulun, en Helsingin yliopistossa :)
Alkuviikosta kävelin pitkin pitkää Unioninkatua Hakaniemestä Punavuoreen - ilman Muru-koiraa, joka oli hoidossa Ukin luona. Ohittaessa Tuomiokirkkoa vastapäätä olevaa Kansalliskirjastoa päätin, että nyt jos koskaan :) Ja astuin sisälle tylsän näköiseen kaksikerroksiseen rakennukseen.
Kirjaston eteisessä oli yllättävän monta muutakin turistia, useat ulkomaalaisia. Ja vahtimestari, joka neuvoi jättämään ulkovaatteet ja kassit narikkaan. Eteisestä astuttiin suoraan kuuluisaan kupolisaliin, jonka reunoja kiersi kirjahyllyjen lisäksi paksut, juhlalliset pilarit. Salin ja koko rakennuksen kohokohta oli taidokkaasti koristeltu korkea kupolikatto ikkunoineen. Joskin kupolisalin kylkeen sata vuotta sitten rakennettu kuusikerroksinen pyörösali eli rotunda oli hurmaavan valokuvauksellinen ja kilpaili omalla käytännöllisellä kauneudellaan kupolisalin kanssa.
Hämmentävää, että kupolisali toimi vielä joitakin vuosia sitten yleisenä lukusalina. Kyseessä ei todellakaan ole mikään tavallinen lukusali, vaan ennemmin pilarisali muistuttaa kartanon juhlatilaa, palatsin tanssiaissalia tai koristeellista kirkkoa. Nykyään lukusaleina toimivat kupolisalin viereiset huoneet eli ns. etelä- ja pohjoissali, joihin meillä turisteilla ei ollut asiaa.
Kupolisalin juhlavuus ja kauneus hiljensi. Niska lähes kipeytyi, kun kääntelin päätä ylösalaisin, jotta pystyin kunnolla tutkimaan katon koristeita. Onneksi salin reunalla oli puisia nojatuoleja, joille saatoin istahtaa imemään tilan tunnelmaa.
Helsingin yliopiston kirjaston nimi muuttui 2006 Kansalliskirjastoksi, mutta kirjaston toiminta säilyi samana. Se on Suomen suurin (ja vanhin) tieteellinen kirjasto, joka tallentaa kaiken mitä Suomessa julkaistaan. Kirjastossa on 2022 noin kolme miljoonaa kirjaa ja kolme miljoonaa muuta julkaisua - yli sata hyllykilometriä aineistoa, josta suuri osa on myös digitoitu.
Vuosien saatossa Kansalliskirjasto on laajentunut sekä maan päälle että alle, ja käsittää tänään koko Unionin- ja Fabianinkadun välisen korttelin ja laajat monikerroksiset maanalaiset varastot. Suomalaisten kirjastojen tapaan myös Kansalliskirjaston julkaisut on ilmaiseksi kaikkien tutkittavissa ja luettavissa.
Kansalliskirjaston logoon on painettu vuosi 1640. Tällöin Turkuun perustettiin Kuninkaallinen Akatemia, jonka tarkoitus oli turvata, että Ruotsin itäosaan eli Suomen alueelle saadaan riittävästi koulutettuja pappeja ja muita virkamiehiä. Akatemian kirjastossa oli alkuun 40 nidettä, jotka periytyivät tätä edeltäneistä Turun katedraalikoulusta ja kymnaasista.
Vuosi Turun palon jälkeen 1828 Akatemia ja kirjasto määrättiin muuttamaan Helsinkiin. Kirjaston kaikki 40 000 nidettä olivat tuhoutuneet (paitsi 800 nidettä, jotka palon alkaessa olivat olleet lainassa), joten kirjaston työ Suurruhtinaskunnan uudessa hallintokaupungissa alkoi ikäänkuin alusta. Paljon vanhaa onkin saatu kerättyä uudelleen, ja nykyään Kansalliskirjaston vanhimpaan aineistoon kuuluu mm. ennen ajanlaskun alkua olevia papyruksia.
Helsinkiin muuttaneelle kirjastolle valmistui vuonna 1840 oma rakennus, jonka suunnitteli arkkitehti Carl L. Engel (1778-1840) - kukas muu :) Kirjaston puolipyöreän lisäosan - rotundan - suunnitteli 1906 arkkitehti Gustav Nyström (1856-1917) ja arkkitehti Aarne Ervin (1910-1977) ideoima lisävarasto valmistui 1950-luvulla.
Onneksi lukuisten lisärakennusten keskellä olevaa alkuperäistä, pienehköä kirjastoa on säännöllisesti korjattu ja entisöity. Näin tämä Engelin helmeksikin kutsuttu salaisuus on hioutunut ja säilynyt tylsän virastorakennuksen uumenissa. Kuin helmi simpukassa :)
Rotundan kerroksia
Kaunis kapea puinen portaikko
Kupolisalin kattoa
Kupolisali, joka toimi pitkään kirjaston lukusalina.
Kupolisali on kuin simpukan sisälle piiloitettu helmi.
Eipä arvaisi, mitä sisältä löytyy…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti