Siinä se taas seisoo. Helsingin tuomiokirkko - yksi pääkaupungin maamerkeistä, joka Senaatintorilta näkyy mahtipontisen komeana, korkeiden ja leveiden portaiden päässä.
Tällä kertaa lähestyn kirkkoa Unioninkadulta, josta kirkolle johtaa matalammat ja kevyemmät portaat kuin torilta tullessa. Unioninkadulle aukeaa myös kirkon pääsisäänkäynti, vaikka olen aina mieltänyt että katu jää rakennuksen taakse tai sivulle, ja että torille näkyvä julkisivu olisi kirkon etuosa.
Unioninkadun puolelta kirkko on mielestäni kauniimpi, kutsuvampi ja inhimillisempi kuin Senaatintorin puolelta, josta näkyy lähinnä korkealla kalliolla oleva, valtaa viestivä rakennus. Luulen, että kadulta kirkko näkyy arkkitehti Carl Engelin suunnittelemana kirkkona (täällä), kun taas torilta näkyvä rakennus muistuttaa Venäjän keisari Nikolai I:n mielikuvaa kirkosta (täällä). Torin puoleiset portaathan rakennettiin Engelin jo kuoltua keisarin toivomuksesta arkkitehdin alkuperäisen suunnitelman vastaisesti.
Astun sisään kirkkoon, jossa istuu harvakseltaan ihmisiä odottamassa pian alkavaa joululaulutapahtumaa. Ovella seistessä näen lähes koko valoisan, ristin muotoisen kirkon. Sopusuhtaista ja kaunista.
Koruttomassa kirkossa katseeni kiinnittyy heti alttarilla olevaan kullattuun, jykevään kehikkoon, joka reunustaa tummasävyistä alttaritaulua. Hieman kromeluuri viritys, joka kuitenkin sopii hyvin muuten eleettömään kirkkoon. Alttarin sivussa on Engelin suunnittelema sulavalinjainen saarnatuoli ja taakse katsoessani näen lehterillä kauniit, osin punasävyiset urut. Yllättävän kodikasta, mitä en kirkon ulkopuolelta olisi arvannut.
Helsingin monumentaalikeskustan isä arkkitehti Carl L. Engel (1778-1840) laati ensimmäiset suunnitelmat tulevasta luterilaisen kirkosta jo 1818 Nikolai I:n edeltäjän Aleksanteri I:n (1777-1825) hallitessa. Silloin Suurruhtinaskunnan uudessa hallintokaupungissa oli alle 5000 asukasta, ja yli tuhat paikkainen suurkirkko tuntuu ainakin näin jälkikäteen pröystäilyltä. Tosin kun kirkko lopulta vihittiin käyttöön 1852, kaupungin väkiluku lähenteli jo 20 000:tta.
Kirkon valmistuminen viivästyi kymmeniä vuosia monesta syystä, ja osin siksi, että arkkitehti Engel sairasteli ja kuoli kesken kirkon rakentamisen 1840. Tämän jälkeen hänen apulaisensa arkkitehti Ernst Lohrmann (1803-1870) ohjasi rakennustyöt loppuun.
Carl Engeliä yli 20 vuotta nuorempi Lohrmann teki useita muutoksia kirkon ulkonäköön, mutta kauniit sisätilat toteutettiin Engelin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Paitsi alttaritaulu, joka vaihdettiin Nikolai I:n toivomuksesta hänen hovimaalarinsa maalaukseen, koska keisari piti alkuperäistä alttaritaulua ”liian lempeänä”. Hylätty alttaritaulu löysi uuden paikan Vanhasta kirkosta, jossa se hoitaa edelleen tehtäväänsä (täällä).
Poikkeuksellisen runsaan lumen keskellä 170-vuotias Helsingin tuomiokirkko loistaa kauniin valkoisena, vaikka tosiasiassa kirkko ei ole valkoinen, vaan sen ulkoseinät on maalattu kolmella vaaleanharmaan sävyllä :)
Nykyiset, komeat urut ovat vuodelta 1967.
Timeon Karl von Neff (1805-1876): Jeesuksen ristiltäotto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti