Makeaa musiikkia

Kaksivuotiaan pojanpojan kanssa tykkäämme ajaa ratikalla. Usein nousemme vaunuun Töölöstä. Huristelemme ja hurjastelemme päämäärättömästi, katselemme mitä ikkunoista näkyy ja saatamme poiketa esim. leikkipuistossa tai kirjastossa (täällä). 

Eilen ajoimme nelosella ja jäimme ratikasta Senaatintorilla, kun upeasti valaistu Tuomiokirkko lumosi meidät molemmat. Pikkupoikaa tosin kiinnostivat myös torin valtavat lumikasat ja torin reunaan yöksi lepäämään asettuneet lumiaurat. Kiipesimme innoissamme toisiamme tukien ylös lumisia ja liukkaita kirkon portaita. Hikisinä pääsimme kirkon ovelle - ja vain todetaksemme että ovet olivatkin kiinni. Petyimme molemmat. Kotona netistä sain selville, että kirkon urkuja korjataan, ja siksi kirkko on kiinni maaliskuun alkuun.

Arkkitehti Carl Engelin alkujaan suunnittelema Helsingin tuomiokirkko vihittiin käyttöön helmikuussa 1852, ja nimettiin Venäjän keisari Nikolai I:n mukaan Nikolainkirkoksi - luterilainen kirkko ortodoksisen keisarin alaisuuteen! Suomen itsenäistyttyä kirkkoa alettiin kutsua Suurkirkoksi, ja vuonna 1959 nimi vaihdettiin Helsingin tuomiokirkoksi.

Selvisimme pettymyksestä :) ja kompuroimme takaisin torin lumikasoja tutkimaan. Ja harmimme hävisi lopullisesti, kun yhtäkkiä torin täytti ympäröivistä rakennuksista kaikuva musiikki. Olimme osuneet Senaatintorille klo 17.49, jolloin torilla kuullaan Senaatintorin ääni - viitisen minuuttia kestävä tietokonemusiikkiteos. Se on tuomiokirkon urkurin säveltäjä Harri Viitasen ja tekniikan tohtori Jyrki Alakuijalan luomus, jossa yhdistyy kirkonkellojen ja urkujen ääniä mm. lasilinnun helähdyksiin.

Tämä nykyaikainen iltasoitto on kaikunut Senaatintorilla joka päivä yli kymmenen vuotta - ja vasta eilen satuin kuulemaan sen ensi kertaa. Kaunista ja pysäyttävää!