Suuntana Kuressaare

Olen taas lyhyellä pyöräretkellä - ja taas Launokorven matkassa - ja tällä kertaa (tai taas) Virossa ja Saarenmaalla. Kolmen yön ryhmäreissu, jossa kaikki kolme yötä yövytään saaren ”pääkaupungissa” Kuressaaressa. 

Mukana matkassa on Launokorven bussi ja sen perässä vedettävä pyöräkärry, jossa omat pyörät kulkevat kätevästi mukana. Viime vuodelta minulle tutun Kaisa-oppaan lisäksi reissussa on kymmenen 50-75 -vuotiasta pyöräilijää, joista minä lienen vanhin ja myös pyöräilijänä kokemattomin. Kahdeksalla on sähköavusteiset pyörät ja vain kahdella normipyörä, mutta erittäin hyvin nämä kaksi ovat pärjänneet matkassa :)

Majoitumme kolme yötä Meri Spa -kylpylähotellissa Kuressaaressa, josta neljänä päivänä teemme 25-100 kilometkin pituisia pyöräretkiä Etelä-Saarenmaalle. Päivittäisille pyöräretkille tarvitsee ottaa mukaan vain päivän aikana tarvitsevansa varusteet, juomat ja eväät. Kätevää ja helppoa :)

Takana kaksi retkipäivää - perjantai ja lauantai - ja edessä vielä kaksi - sunnuntai ja maanantai. Hyvin on pärjätty ja mukavaa on ollut :) Kirjoitan päiväretkistämme lisää lähipäivinä…

Tallinnasta Kuressaareen on noin 220 km.

Launokorven matkassa - pyörät peräkärryssä :)

Rannassa oleva Meri Spa -kylpylähotelli oli perushotelli - ei valittamista ;)

Lähtiessä perjantaiaamuna sääennuste lupasi sadetta ja aurinkoa.

Vielä Suomenlahtea ylittäessämme sää näytti uhkaavalta…

Saaristo lumosi

Viime viikolla kiersin polkupyörällä Turun saaristoa - kolme päivää ja kaksi yötä. Osallistuin Matka-Launokorven järjestämälle ryhmämatkalle, jossa oli minun ja Elli-oppaan lisäksi neljä 60-70 -vuotiasta pyöräilijää. Kaikilla muilla paitsi yhdellä naisella oli sähköavusteiset pyörät. Kyseessä oli muuten sama kemiöläinen matkanjärjestäjä, jonka matkassa olin pyöräilemässä viime kesänä Hiidenmaalla (täällä). 

Päivämatkamme olivat kohtuullisia, ellei jopa lyhyitä, joten myös ”sähkötön” 6-kymppinen pyöräilijä pärjäsi matkassa loistavasti ja väsymättä. Ensimmäisenä päivänä pyöräilimme Turun tuomiokirkolta Paraisten keskustan ja Granvikin laiturin kautta Pensarin saarelle, jossa yövyimme - päivämatka yhteensä vajaat 50 km. 

Toisena retkipäivänä pyöräilimme ensin Pensarin toisen laiturin ja Kirjaisten kautta Nauvon keskustaan ja sieltä Seilin saaren ja Hankan laiturin kautta yöpymään Airismaalle Rymättylän Röölään - päivämatka yhteensä vajaat 30 km. Kolmantena eli viimeisenä päivänä reitti kulki Röölän ”keskustan”, Rymättylän keskustan ja Naantalin keskustan kautta takaisin Turun tuomiokirkolle - päivämatka yhteensä noin 45 km. 

Kolmen päivän rengasreitillä pyöräilimme siis yhteensä noin 125 km. Eli tosi mummokyytiä, mutta minulle juuri sopivasti. Ylä- ja alamäkiä Turun saaristossa oli selvästi enemmän kuin viimekesäisellä Saarenmaan ja Hiidenmaan reissulla (täällä), ja joissakin nousuissa jouduin sähköpyörästä huolimatta taluttammaan pyörää, ja täyteen pakattua sähköpyöräähän on aika raskas työntää. Mutta hyvin selvisin, tosin jyrkimmissä nousuissa pysähdyin jopa useamman kerran tasaamaan hengitystä :)

Kolmen päivän matkatavarat kulkivat koko reissun pyörälaukuissa. Mukanani oli lähes samat tavarat - lisättynä pyöräilykäsineillä - kuin viime vuonna (täällä). Hyväksi todettu setti. Tärkein matkavaruste kypärän ja vesipullon lisäksi oli oma tyyny ja vettäpitävä sadeasu, jota tosin tarvitsin vain viimeisenä päivänä. 

Ihana reissu, jota myös Suomen oikutteleva kesäsää suosi - kolmeen pyöräilypäivään mahtui kaksi (lähes) ainutta juhannuksen jälkeistä aurinkopäivää :) Seuraavina päivinä kirjoitan lisää juttua reissun varrelta…

Puuvene jätskikiskana metsän keskellä matkalla Paraisten keskustasta Granvikin laiturille.

Yhteysaluksen odottelua

Pensarin luontoa

Yhteysaluksella Pensarista Kirjaisiin

Kirjaisten hiljaista satamaa

Hämmärönsalmen lossilla Rymättylässä

Lähdimme Turusta ja kiersimme kolme päivän rengasreittimme myötäpäivään.

Suurin osa Turun ja Ahvenanmaan saaristosta on minulle vielä tuntematonta.

Tartto toistamiseen

Mati Karmin: Suutelevat opiskelijat, 1998

Syksyllä 2023 olin parin päivän laiva-junamatkalla Tartossa, ja silloin jäi paljon kiinnostavaa vielä näkemättä, kuten Eliel Saarisen piirtämä Paavalinkirkko ja parin kilometrin päässä kaupungin keskustasta oleva Viron kansallismuseo (täällä). Talvella huomasin, että Tuulan matkat järjestää huhtikuun alussa Kahden aikakauden Tartto -nimisen viikonloppumatkan, jonka ohjelmassa on mm. minua kiinnostaneet Paavalinkirkko ja Kansallismuseo.

Joten eilen perjantaina matkustin 27 muun innokkaan eläkeläisen kanssa laivalla ja tilausbussilla Helsingistä Tarttoon. Perillä majoituimme kolmen tähden Dorpat-hotelliin - siisti, rauhallinen ja pelkistetty perushotelli kaupunkia halkovan Emajoen ja Tasku-kauppakeskuksen välissä. 

Oppaana matkalla on mukana kokenut Tuula Kanninen ja hänen tyttärensä Ella Kanninen sekä suomea täydellisesti puhuva historioitsija Jaak Viires. Virolainen Viires asui ja opiskeli Tarton yliopistossa 1970-luvulla Neuvosto-Viron aikaan ja Ella puolestaan 1990-luvulla vasta (uudelleen) itsenäistyneessä Virossa. Matkan aikana kumpikin tulee kertomaan omista, ilmeisen erilaisista kokemuksistaan elämästä ja opiskelusta 100 000 asukkaan yliopistokaupungissa. 

Eli lähipäivinä on odotettavissa paljon kivaa ja mielenkiintoista - minulla ja myös teillä lukijoilla. Ja etenkin mielenkiintoista, sillä tänään lauantai-aamuna täällä sataa lunta…

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta lauantaiaamuna :)

Hotelli Dorpat Emajoen mutkassa

Törmäsin matkabloggariin

Suomalaisryhmän rantakävelyllä Calahondan lankkupolulla (täällä) kävelin jonkun matkaa ikäiseni, mukavan tuntuisen naisen kanssa. Kun kyselin lisää hänen kävelyretkistään, hän kutsui minut kuuntelemaan omia reissujuttujaan Fuengirolaan suomalaisen seurakunnan seurakuntakodille. 

Seuraavana päivänä eli keskiviikkona kävelinkin pari kilometriä Ukin kämpiltä Los Bolichesin juna-aseman lähellä olevalle seurakuntakodille. Siellä lenkillä tapaamani Aila miehensä Juhan avustuksella juonsi hengellisen lauluillan, jossa he yhteislaulun lomassa kertoivat sanoin ja kuvin vaellusretkistään Aurinkorannikon rannoilla ja vuorilla. 

Juttujen ja laulujen lomassa Aila kertoi myös suositusta Aila ja Juha -nimisestä matkablogistaan ja esitteli paikalla olleen toisen matkabloggarin eli Appa matkustaa -nimisen blogin kirjoittajan Askon eli Appan. Myös Asko esitteli tilaisuudessa omaa blogiaan ja kertoi mm., että helmikuun viimeisimmän kirjoituksen otsikko on ”Näin koet Aurinkorannikon viikossa - Parhaat vinkit!”. 

Tilaisuudessa laulettiin yhdessä kymmenkunta lyhyttä hengellistä laulua Juhan esilaulaessa ja säestäessä kitaralla. Yllättävän kiva oli (yrittää) laulaa, vaikka kaikkia lauluista en tuntenutkaan. Paljon gospel-tyylistä, joten rytmi tarttui kroppaani - jalat alkoivat elää ja kädet rummuttaa :)

Parasta tilaisuudessa oli kuitenkin pop up -mieskvartetti, joka kuulemma oli koottu vasta pari tuntia ennen esitystä. Lopuksi nelikko lauloi moniäänisesti Finlandia-hymnin, ja tuntui että vasta nyt kaikki miehet löysivät oman äänensä nelikossa. 

Upeaa ja sykähdyttävää. Kiitos mm. Juha ja Appa, jotka olitte osa kvartettia :)

Perillä auringossa :)

Eilen illalla pääsin Muru-koiran kanssa onnellisesti Norwegianin kyydillä Malagaan, ja sieltä edelleen Ukin ja taksikuskin kyydillä Fuengirolaan - tuttuun vuokra-asuntoon meren rannalle aivan kaupungin länsipäädyssä. Samaan kahden makuuhuoneen huoneistoon, jossa vietin useamman viikon myös viime talvena (täällä). 

”Onnellisesti” kuvaa hyvin Murun ja minun matkaa, sillä alku Helsingistä ei näyttänyt lupaavalta. Olimme juuri nousemassa lentokoneeseen - valmiiksi jo vähän myöhässä - kun koneeseen nousu keskeytettiin ja ilmoitettiin, että joudumme sittenkin vaihtamaan vielä konetta. ”Tekninen vika”. Onneksi kentällä oli vapaa Norwegianin kone, joten pääsimme lähtemään vain runsaat kaksi tuntia myöhässä. 

Murulle tämä tuotti hieman hankaluuksia. Olin pissattanut koiran viimeksi kahdeksalta aamulla, ja koneenhan piti lähteä kahdeltatoista. Pääsimme kuitenkin lähtemään vasta kahden aikoihin, ja perillä Malagassa olimme vasta seitsemän jälkeen Suomen aikaa. Ja koira oli päässyt pissalle viimeksi kahdeksalta aamulla.

Lentokentällä on kaksi koirien ”käymälää” - yksi Shengen-alueella ja toinen ei-Shengen -alueella. Koneen lähdön myöhästyessä yritin käyttää Murua pissalla, mutta Shengen-alueen ”ulkokäymälä” oli lumen vuoksi suljettu. Ja tämä kostautui lähes viiden tunnin lennolla. 

Muru oli rauhallisesti ja hipihiljaa omassa kassissaan neljä tuntia, minkä jälkeen se alkoi haukkua ja ulista lohduttomasti. Laskin tunteja ja päättelin, että sillä oli varmaan pissahätä, ja laskeutumiseen oli vielä runsaat puoli tuntia. Enkö voinut tehdä mitään…

Haukkumista kesti puolisen tuntia, minkä jälkeen se loppui lähes seinään - yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Raukalla oli todella ollut pissahätä, mikä selvisi kun olimme laskeutuneet Malagaan. Kaksi edellistä lentoa Helsingin ja Malagan välillä olivat olleet ajallaan ja Muru oli pärjännyt loistavasti (täällä). Mutta ei enää tällä kertaa…

Mutta nyt kaikki on hyvin. Aurinko paistaa, eikä ole liukasta. Aamukävely tutulla rantareitillä maittoi meille molemmille. Ja rantakahvilan pitäjäkin tervehti iloisesti viime vuodelta tuttua mummia ja murua :)

Aamuinen meri kuvattuna Fuengirolan asunnon parvekkeelta.

Mutta ei Kaivarinkaan aamuissa ollut valittamista :)

Kuva otettu vähän ennen tammikuun lumisateita. 

Muista ekinokokki

Kun koiran kanssa käy lomalla Espanjassa, niin ajantasalla olevan lemmikkieläinpassin ja voimassa olevien rokotusten (täällä) lisäksi pitää muistaa huolehtia ekinokokkilääkityksestä. Ekinokokki on heisimatoihin kuuluva loismato, joka aiheuttaa koiralla harvoin oireita. Loismatoa kantavasta, oireettomasta koirasta tauti voi kuitenkin tarttua ihmiseen ja aiheuttaa harvinaisen, mutta vakavan ekinokokkoosi-taudin. 

Ekinokokki kehittyy ja lisääntyy koiran tai muun koiraeläimen - supikoira, susi, kettu - suolistossa, missä se tuottaa munia. Munat leviävät ympäristöön koiran ulosteen välityksellä ja voivat tartuttua muihin eläimiin ja myös ihmisiin. Ihmisille suurin riski saada koirista ekinokokki-tartunta on silloin, kun tartuntaa kantavan koiran turkkiin tarttuu loismadon munia ja ne joutuvat ihmisen käsiin ja sitä kautta suuhun. 

Jos mukana matkaava koira on Espanjassa koko ajan kytkettynä ja valvottuna, sen riski saada ekinokokkitartunta on erittäin pieni. Tästä huolimatta, kun koiran kanssa palaa Suomeen sen lemminkkieläinpassissa pitää olla merkintä, että koira on saanut vaadittavat ekinokokkilääkkeet. 

Kun ei ekinokokista vapaasta maasta (esim Espanja) matkustaa koiran kanssa ekinokokista vapaaseen maahan (esim. Suomi) tavanomaisin lääkitystapa mahdollista ekinokokkitartuntaa vastaan on ns. 1-5 vrk:n sääntö. Espanjan lisäksi useimmat EU-maat luokitellaan ei-ekinokokista vapaiksi maiksi ja Suomen lisäksi ainoastaan Norjassa, Irlantissa ja Maltalla ekinokokkia esiintyy niin harvoin, että ne luokitellaan ekinokokista vapaiksi maiksi. 

1-5 vrk:n sääntö tarkoittaa, että koiralle annetaan ekinokokkilääke ulkomailla (esim. Espanjassa) 1-5 vrk ennen Suomeen tuloa - eli aikaisintaan 5 vrk ja viimeistään 24 tuntia ennen Suomen rajalle saapumista. Lääke tulee hakea ulkomailla paikalliselta eläinlääkäriltä, joka merkitsee lääkkeen antamisajankohdan koiran passiin. Lisää tietoa koirien ekinokokkilääkityksestä löytyy Ruokaviraston nettisivuilta. 

Ainakin Fuengirolassa riitti, että menin ilman ajanvarausta Murun ja koiran passin kanssa eläinlääkäriasemalle, jossa hoitaja antoi lääkkeen koiralle ja teki vaadittavan merkinnän sen passiin. Viime vuonna käynti maksoi alle 30 euroa.

Kun koiran kanssa palaa Suomeen, tullissa on mentävä punaista linjaa, koska tullivirkailijat tarkistavat, että lemmikkieläinpassissa on merkintä asianmukaisesta ekinokokkilääkityksestä. 

Toivotaan, että kokkiasia hoituu edelleen yhtä sutjakkaasti kuin viime vuonna. Ja Muru säilyy ilman tartuntaa…

Murun kanssa Espanjaan

Minun piti lähteä Murun kanssa Espanjaan pari päivää ennen joulua. Olin jo marraskuussa ostanut lentoliput koiralle ja minulle, ja kaiken piti olla kunnossa. Murulla on kokemusta matkustamisesta - tosin vähän, mutta riittävästi (täällä). Ja olemmehan jo viime talvena tehneet yhdessä saman reissun - onnistuneesti, tosin pienin kommelluksin (täällä). 

Mutta kuinkas sitten kävikään… Joulukuun alussa kävin Murun kanssa eläinlääkärillä varmistamassa koiran rokotukset ja hakemassa ohjeita ekinokokki- eli heisimatolääkitykseen. Olimme juuri poistumassa, kun lääkäri katsoi vielä Murun lemmikkieläinpassia ja kysyi:”Koskas te muuten lähdettekään matkaan?” Kerroin päivämäärän eli 21.12, jolloin lääkäri katsoi minua ja sanoi, että Muru pääsee lähtemään reissuun vasta 4.1. Mitä? Miksi? Minullahan oli jo lentoliput ja kaikki, ja minun piti viettää joulua Espanjassa, jossa Ukki jo odotti…

Kyse oli siitä, että Murun rabies- eli raivotautirokotus olisi pitänyt uusia jo lokakuussa, mutta minä - huolimattomana - hoidin asian vasta ko lääkärin käynnillä eli joulukuun alussa luullen rokotteen tulevan heti voimaan. Rabiesrokote saavuttaa kuitenkin tehonsa vasta neljän viikon kuluttua eli tammikuun 2025 alussa, mikä merkitään myös koiralta vaadittavaan lemmikkieläinpassiin. 

Muru pääsisi lähtemään Suomesta, mutta se ei pääsisi Espanjaan ilman voimassa olevaa rabiesrokotusta. Eli jos/kun Espanjan tulliviranomainen tarkastaisi Murun passin, koira ei pääsisi maahan, vaan se joutuisi karanteeniin tammikuun alkuun asti. 

En voinut ottaa tätä riskiä. Aikomukseni oli olla Espanjassa kuukauden päivät, joten hoitopaikankaan järjestäminen Murulle kuukaudeksi ei onnistuisi. Varsinkin kun Muru kärsii ajoittain eroahdistuksesta, eikä sitä voi jättää yksin kerrostaloasuntoon. Siinä sitten mietin muita vaihtoehtoja…

Lopulta päädyin siihen, että viettäisin joulun Suomessa - Murun kanssa - ja lähtisimme yhdessä matkaan vasta loppiaisena, kun koiran vaadittavat rokotukset olisivat voimassa ja maahanpääsy varmaa. Ja sainhan näin viettää ihanan joulun Esikoisen perheen sekä Lontoontytön ja Juniorin kanssa (täällä). Ja Ukkikin selvisi ja pärjäsi Fuengirolassa. 

Sain myös vaihdettua lentoliput. Ja nyt vain odotellaan maanantaita eli loppiaista - lentoon lähtöä. 

Muru junassa

Eilen köröteltiin Murun kanssa junalla Turkuun - ja hyvin meni. Muru on aina pärjännyt hyvin omassa kopassaan autossa (täällä) ja harvat bussi- (täällä) ja laivareissut (täällä) ovat sujuneet samaan malliin eli hyvin. Ja onpa lentokonettakin tullut kokeiltua onnistuneesti (täällä).  

Oman auton jälkeen koiran kanssa on ehkä kuitenkin kaikkein vaivattominta matkustaa junassa. Useimmissa junissa on erilliset lemmikkivaunut, jonne lemmikille ostetaan oma lippu, mikä kaukojunissa maksaa 4-8 euroa riippuen matkan pituudesta. Halutessaan useimmissa junissa voi ostaa myös viereisen paikan. Turkuun matkustaessa lemmikkipaikan viereinen paikka maksaa 6-10 euroa, mutta esim Ouluun hinta on jo lähes 30 euroa.

Pienikokoisen Murun kanssa on mukava ja helppo matkustaa. Alkujännityksen jälkeen Muru yleemsä rentoutuu, mutta yksin sitä ei voi junassa jättää. Onneksi lemmikin saa tarvittaessa ottaa myös lemmikkivaunujen vessaan. Ja aamukahvit keitän aina mukaan pieneen termoskannuun.:)

Viro tutummaksi

Heinä-elokuun vaihteessa olin pyöräretkellä Saarenmaalla ja Hiidenmaalla ja ihastuin sekä Viroon että pyöräilyyn ja varsinkin Virossa pyöräilyyn (täällä). Kun elokuun puolivälissä näin ilmoituksen, että Tuulan matkat/Resviaria järjestäisi syyskuun alussa neljän yön pyörämatkan Pohjois-Viroon, olin heti myyty. Ja kun vielä retken aikana tutustuttaisiin ainakin kahteen vanhaan, kunnostettuun kartanoon :)

Varasin siltä istumalta yhden hengen matkapaikan, ja taisin saada viimeisen vapaan paikan. Nyt reissussa on oltu kolme yötä ja viimeinen kokonainen pyöräilypäivä on alkamassa. Olen supertyytyväinen, että uskaltauduin taas reissuun - ja yksin :) 

Toisin kuin edelliselle pyörämatkalleni (täällä), tälle matkalle ei saanut ottaa mukaan omia pyöriä. Matkanjärjestäjä oli vuokrannut osallistujille Tallinnasta sähköpyörät, jotka koeajoimme paikan päällä ennen matkan jatkamista eteenpäin. Tallinnassa meitä odotti pikkubussi, joka kuljetti meidät 70 kilometrin päähän Pohjois-Viron pieneen Vösun rantakaupunkiin, jonne vuokraamo kuljetti testaamamme pyörät. 

Reissussa on mukana 14 innokasta eläkeikäistä pyöräilijää - 12 naista ja 2 miestä - sekä matkanjohtajana kokenut Tuula Kanninen ja paikallisoppaana suomea puhuva virolainen Tiiu. Ja toisin kuin edellisellä pyörämatkallani, tällä matkalla nukumme kaikki yöt samassa majapaikassa Vösussa, josta tehdään neljä 15-40 km päiväretkeä kaupunkia ympäröivään Lahemaan kansallispuistoon - pitkin vähäliikenteisiä, päällystettyjä autoteitä. 

Ensimmäisenä eli tulopäivänä ajoimme lyhyen noin 15 kilometrin reissun Käsmuun ja takaisin. Seuraavana päivänä kiersimme noin 35 kilometrin reitin Vösu - Sagadin kartano - Altia - Vergi -Lahe - Vösu. Kolmantena päivänä vuorossa oli noin 20 km matka Palmsen kartanolle ja takaisin. Ja tänään on tarkoitus ajaa noin 40 kilometriä, ja käydä ainakin Nömmeveskin ja Joaveskin kylissä. Ja huomenna pikkubussilla ja laivalla takaisin koti-Suomeen.

Kuluneen kolmen päivän aikana ihastukseni Viroon ja pyöräilyyn - ja kartanoihin - on entisestään kasvanut. Ja tietämykseni Virosta ja sen historiasta lisääntyy pienin askelin…

Kiinnostava Peipsijärvi Viron ja Venäjän rajalla.

Josko se oisi seuraavan Viron matkani kohde…

Lahemaa tarkoittaa lahtien ja niemien maata - aluetta, jolla on kolme lahtea ja neljä niemeä.

Vösu asettuu itäisimmän lahden poukamaan.

Tallinnasta vuokratut sähköpyörät kuljetettiin vuokraamon puolesta perille Vösuun. 

Auringonlaskua Läänemeren rannalla Vösussa. Suomen Itämeri kääntyy Virossa Länsimereksi :)

Pyörän tarakalla

Tärkeimmät eli kypärä, satulan pehmuste, pyörän lukko, miniruuvarit ja 2x kiinnityshihnat :)

Neljän päivän pyöräretkellä Virossa (täällä) nukuimme joka yö uudessa paikassa ja kunkin piti kuljettaa omat matkatavaransa pyörän tarakalla. Minun tavarani mahtuivat hyvin kahteen veden kestävään pyörälaukkuun. Lisäksi mukanani oli vyölaukku luottokorttia, käteistä, avaimia, kännykkää ja aurinkolaseja varten.  

Ajaessa käytin urheiluhousuja, ohuita rintsikoita, pitkähihaista hikipuseroa, ohutta kuoritakkia ja lenkkareita sekä väliin myös puuvillahuivia. Majapaikassa sen sijaan puin päälle puuvillahousut ja jonkun kolmesta valk puserosta sekä jalkaan crocksit. Yksi öistä oli kylmä, ja silloin tarvitsin myös ohutta villapuseroa ja villasukkia :)

Tietysti mukana oli myös kännykkä, ipad ja kumpaankin laturit sekä vesipullo, lääkkeet, hygieniatarvikkeet sekä aurinkolasit ja -rasva. Ja vanha lasten pieni tyyny, joka kulkee mukanani jokaisella yöreissulla. 

Kokeneemmilta pyöräilijöiltä kuulin, että mukaan olisi kannattanut ottaa vielä pyöräilyhanskat, kenkien sadesuojat (ehkä) ja pehmustetut pyöräilyhousut satulan pehmusteen sijasta. Sekä pumppu ja pikapaikkausvälineet.

Näillä kuitenkin pärjäsin loistavasti neljä päivää ja kolme yötä. Ja tarvittaessa olisin pärjännyt jopa vähemmällä :)

Vasemmalta oikealle: valk ohut pitkähihainen pusero, valk hihaton aluspusero, villasukat, 

puuvillahuivi, vihr puuvillahousut, valk yöpuku, raidallinen ohut villapusero, 

valk fleesepusero, 2x rintsikat, 2x kalsarit ja 2x sukat.

Kuvasta unohtui vaaleanpun pitkähihainen hikipaita :)

Vasemmalta oikealle: vihr sadehousut, lime sadetakki, goretex-lenkkarit, 

harmaat crocksit, sin ohuet urheiluhousut ja valk kuoritakki.

Oma pieni tyyny on aina matkassa :)

Kaksi pyörälaukkua ja vyölaukku

Suuntana Hiidenmaa

Pyörä valmiina ja satulalaukut pakattuina :)

Maanantaiaamuna ajoin Punavuoresta Länsiterminaaliin ja lähdin neljän vuorokauden pyöräretkelle Viroon. Kyseessä on varsinaissuomalaisen matkatoimiston Matka-Launokorven järjestämä reissu, jossa pyöräillään kolmella Viron saarella: Muhulla, Saarenmaalla ja Hiidenmaalla. 

Porukassa on vetäjän Kaisa Launokorven lisäksi kahdeksan 40-70-vuotiasta enemmän tai vähemmän pyöräillyttä ihmistä - kaksi pariskuntaa ja neljä yksin reissaavaa naista (minä mukaan lukien) - sekä yksi parikymppinen mies.

Useimmat mukana olevista pyöräilevät lähes päivittäin - ja pitkiäkin matkoja - joten minä erotun selvästi porukasta. Enkä ehkä edukseni :) Onneksi otin matkaan uuden sähköpyöräni (täällä), enkä päätynyt tavalliseen pyörään, kuten lähtöä edeltävänä päivänä jo ehdin miettiä. Ajattelin nimittäin olevani ainut, jolla olisi sähköpyörä, mutta erehdyin pahan kerran. Kymmenestä retkeläisestä vain neljällä ei ollut sähköpyörää. Jopa joukon kahdella himopyöräilijällä oli sähköpyörät, joten ilman sähköavustusta en olisi mitenkään pärjännyt.

Maanantaina bussi ja peräkärry (ja Eckerö line) kuljettivat meidät pyörinemme Muhun saarelle, josta pyöräilyosuus alkoi. Ja torstaina bussikuski tulee noutamaan meidät ja pyörät Rohukulän satamasta. Reissun aikana yövymme kolmessa eri BB-tasoisessa paikassa Orissaaressa, Kassarissa ja Kärdlassa ilman bussia, joten kaikki tavarat pitää kuljettaa pyörän selässä. 

Pyöräilyä on nyt takana kaksi päivää ja kaksi päivää on vielä edessä. Ja hyvin olen selvinnyt…

Pyörä peräkärryssä ja mummi bussissa

Luvassa viileää, mutta onneksi hirmusateet osuivat su-ma väliselle yölle :)

Pyöräretki ulottuu kolmelle Viron saarelle

Muhun saarelle, Saarenmaalle ja Hiidenmaalle.

Ranskalaista puutarhaa

Sain taas nauttia Siskon vieraanvaraisuudesta hänen ja Puolisonsa Ranskan kodissa. Pitkästä aikaa, sillä osin koronavuosien takia edellisestä kerrasta on lähes kuusi vuotta (täällä). Tällä kertaa Puoliso ajettiin evakkoon, sillä huvilasta ja sen puutarhasta nautittiin naisporukalla :)

Minun lisäkseni Sisko oli kutsunut riemulomalle Ranskaan kolme serkkuamme eli iloiset SerkkuLeidit. Porukan, jolla viime vuosina olemme retkeilleet mm. eri puolilla Etelä-Suomea (täällä). Ja nyt pääsimme pitkään suunnitellulle reissulle Siskon Ranskan huvilalle :) 

Yksi vuorokausi on oltu, ja kaksi on jäljellä. On ehditty tutkia huvilan puutarhaa, ihailla kymmeniä ruusuja ja kokeilla uima-allasta. Lähileipomon patongit ja kroisantit on hyviksi havaittu. Ja Siskon ajotaito vakuutti, kun hän tänään sukkuloi sujuvasti ranskalaisen liikenteen lomassa kierrättäessään meitä lähitienoon kylissä. 

Huomista odotellessa…

Salainen vesiallas :)

Siskon lempiruusu