Osallistuttuani suomalaisjärjestö Suomelan järjestämälle Mijas-kävelylle - ja selvittyäni joten kuten porukan kovatahtisesta menosta (täällä) - törmäsin netissä Lähivuorten vaeltajat -nimiseen ryhmään. Kyseessä on Aurinkorannikon suomalaisen seurakunnan kävelyporukka, joka verran viikossa - yleensä tiistaiaamupäivisin - kävelee Fuengirolan lähiympäristössä noin kymmenen kilometrin matkan.
Kunkin viikon kävelykohteet päätetään ja ilmoitetaan seurakunnan nettisivuilla aina vasta edellisellä viikolla. Helmikuun viimeisen tiistain kohteeksi oli valittu Fuengirolan länsipuolella, Mijas Costan alueella oleva, noin kahdeksan kilometrin pituinen lankkupolku, joka kulkee La Calan rannasta Calahondan hiekkarannan kautta Cabopinon pieneen huvivenesatamaan.
Lankkupolku on osa meren rannassa kulkevaa, kävelijöille ja osin pyöräilijöille tarkoitettua ns. Rantareittiä (Sendra Litoral), joka valmistuttuaan tulee yhdistämään Manilvan - Esteponasta noin 15 km länteen - Malagan itäpuolella olevaan Nerjaan. Yhteensä noin 180 kilometriä ja 14 paikkakuntaa.
Sendra Litoral odottaa vielä lopullista valmistumistaan, mutta useita yksittäisiä pitkiä pätkiä mm. Esteponan, Fuengirolan ja Benalmadenan kohdalla on jo valmiina. Ja yksi kauneimmista valmiista pätkistä on juuri kohteenamme ollut lankkupolku La Calasta Cabopinoon.
Tiistaiaamuna yhytin suomalaisen kävelyporukan klo 9 Fuengirolan bussiasemalla. Ja yllätyin porukan koosta - lähes 40 reippailijaa, ja puheista päätellen monet myös ilmeisen aktiivisia seurakuntalaisia. Yhdessä matkustimme ensin bussilla nro 220 noin 20 minuuttia Marbellan suuntaan. Jäätyämme pois La Cala de Mijas -nimisellä pysäkillä jatkoimme vielä kävellen lyhyen matkaa La Calan rantaan ja lankkupolun alkuun.
Aurinko paistoi ohuen pilviverhon takaa ja kevyt tuuli heilutteli hiuksia eli juuri sopiva ilma nautinnolliseen merenrantakävelyyn. Porukka käveli verkkaisesti - pysähtyen välillä valokuvaamaan tai odottamaan hitaampia kanssakulkijoita. Leppoinen eteneminen sopi minulle. Tykkäsin myös siitä, miten minut ensikertalaisena otettiin vastaan. Jo bussia odottaessa ja etenkin kävellessä moni tuli minulle - yksin matkaavalle - juttelemaan :) Viihdyin ja koin heti olevani osa porukkaa.
Kahdeksan kilometrin matkalla pysähdyimme kerran rantakuppilaan kahville ja kävelyn lopussa istuimme polun reunaan syömään kukin omia eväitään. Enemmän kuin puolet kävelijöistä päätti palata samaa reittiä takaisin La Calaan, ja minun lisäkseni vain kymmenkunta retkeläistä kiipesi evästauon ja kahdeksan kilometrin jälkeen läheiselle moottoritielle, josta pääsimme bussilla nro 220 takaisin Fuengirolaan.
Kiva ja helppo kävely sekä mukavaa ja sopivan puheliasta seuraa. Ensi tiistaina nähdään :)
Osa valmista Rantareittiä Playa de La Calasta Calahondan rantaan,
josta jatkoimme vielä Cabopinon satamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti