Olen jo jonkin aikaa ajatellut, että Fuengirolassa olisi mukava katsastaa paikallinen hautausmaa. Kirkkoja kaupungissa on useita, joista parissa olen käynyt myös sisällä (täällä, täällä ja täällä), mutta yhtään hautausmaata en ole vielä nähnyt.
GoogleMapsista selvitin, että paikallinen hautausmaa Parque Cemeterio San Cayetano löytyy runsaan kilometrin päässä Miramar-ostoskeskuksen takaa. Torstaina ajoin bussilla ostoskeskukselle, ja sieltä jatkoin matkaa sisämaahan kävellen noin 1,5 km Fuengirola-joen uomaa.
Mukavaa ja rauhallista hiekkatietä - vähän asutusta. Näin yhden aasin, kaksi arkaa kissaa ja muutaman kanan sekä useita kesyjä hevosia. Ohitin El Rengo -nimisen, auki olleen, mutta lähes tyhjän ravintolan sekä hylätyn talon, jonka päätyyn oli kohokirjaimin kirjoitettu ”La sorpresa ano 1953”. Sorpresa on suomeksi yllätys, mutta muuten tekstin merkitys jäi minulle epäselväksi.
Mutta se hautausmaa! Se oli valtava pettymys. Ja kaikkinensa aivan kauhea. Kivetty ja kolkko alue, jolla oli viitisenkymmentä betoniparakkia, joissa kussakin oli molemmin puolin noin 80 muistolaattaa. Laattoihin oli kaiverrettu vainajien nimiä, ja koristeiksi oli laitettu uskonnollisia kohokuvia ja nuhjaantuneita tekokukkia.
Eikä missään näkynyt eläviä kukkia. Jopa kivetyille käytäville istutetut ja säntilliseen muotoon leikatut appelsiinipuut näyttivät tuossa ympäristössä tekopuilta. Ei riittänyt, että vainajat olivat kuolleita, vaan myös kaikki muu alueella näytti ja tuntui kuolleelta. Karmivaa ja luotaantyöntävää…
Jos Pohjois-Espanjan Corunassa vertasin aikoinaan paikallista hautausmaata ruumishuoneeseen (täällä), niin Fuengirolan hautausmaan hautaparakeista tuli mieleen - ei enempää eikä vähempää - vankileirien asuntoparakit. Tuolla Corunan vanhalla hautausmaalla oli sentään luonnetta ja menneen ajan charmia, mutta Fuengirolan moderni hautausmaa oli täysin eloton ja kuollut paikka. Enkä koko aikana nähnyt siellä yhtään ihmistä…
Fuengirolan hautausmaa oli irvikuva hautausmaasta - kuolleiden kaatopaikka. Onneksi Suomessa saan nauttia lempeistä ja ”elävistä” hautausmaista, kuten rakastamani Leposaari Kulosaaren kyljessä (täällä).
Kiva kävelypolku Miramar-ostoskeskukselta hautausmaalle :)
”La sorpresa ano 1953”
Hautausmaan hengetön sisäänkäynti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti