Olen ärtynyt ja kiireinen - arkiset asiat hankaavat mieltä. Aamulla mökiltä kaupunkiin lähtiessä ajattelin muiden asioiden lisäksi käydä hautausmaalla katsomassa, miten kukat Isän haudalla ovat selvinneet helteistä. Päivä kaupungissa kului odotettua nopeammin. Kaipasin jo takaisin mökille, eikä ajatus hautausmaasta enää kiehtonut. Päätin kuitenkin pistäytyä Kulosaaren kyljessä olevassa Leposaaressa (täällä).
Avaan korkean ja painavan, hanhilta suojaavan rautaportin. Astun narskuvalle soratielle, jonka päässä, loivassa ylämäessä kohoaa pieni, sopusuhtainen ja kaunis kappeli. Aurinko kultaa terävän tornin päässä näkyvän ristin. Tavallisesti kuljen ensin suoraan soratietä kappelille ja vasta kappelin portailla käännyn oikealle kohti Isän hautaa. Nyt räväytän ja käännyn oikealle heti portilta ja kuljen haudalle pitkin rantaa.
Ja näen uusia juttuja :):) Kauniin, ympäristöstään poikkeavan haudan, joka on kokonaan upeasti kukkivien keltaisten suikeroalppien peitossa. Hetken päästä jään ihailemaan sulavalinjaista hautakiveä, jonka päälle on kasattu irtonaista luonnonkiviä - toista kymmentä erimuotoista kiveä. Liekö lastenlasten tuomia? Autolle palatessani huomaan keikkuhäntäiset västäräkit ja kappelin tornia kiertävät pääskyset.
Ärtynyt mieleni rauhoittuu lempeän Leposaaren suojissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti