Herkuteltuamme Ukin kanssa Mustion linnan ravintolassa (täällä) autossa odottaneet koirat vaihtoivat paikkaa Ukin kanssa ja pääsivät kävelemään kanssani kartanon kauniiseen puistoon. Jalkavaivainen Ukki tyytyi jäämään autoon - liekö ottanut pikkutirsat.
Koirien kanssa nautimme kartanoa ympäröivästä puutarhasta ja puistosta, johon kivan lisän toi puiston halki kiemurteleva Mustionjoki. Joen ympäriltä löytyi useampi silta, viehättävä pieni huvimaja ja paras kaikista eli kelluva pontonipolku, joka kulki joen pinnalla lumpeiden ja ulpukoiden keskellä yli sata metriä.
Puutarhasta löytyy myös kauniita isoja ja vanhoja jalopuita, kuten upeita tataarivaahteroita ja saksapähkinäpuita sekä ainakin parikymmentä erityylistä patsasta - mm. useita kopiota antiikin alastonpatsaista. Puutarha on alkuaan 1600-luvulla, ja 1800-luvulla siitä ryhdyttiin määrätietoisesti muotoilemaan englantilaista maisemapuistoa, missä mikään ei saa olla järjestyksessä. Puisto on edelleen yksi Suomen suurimmista yksityisistä puistoista, ja auki yleisölle ympäri vuoden. Johannan Hernepensaselämää-blogissa voi ihailla hänen ottamiaan valokuvia talvisesta Mustiosta tammikuulta 2018 (täällä).
Silmänruokaa tarjoava leppoinen ja mielenkiintoinen kävely herkullisessa puutarhapuistossa kruunasi aiemmin syömäni herkullisen aterian Linnankrouvi-ravintolassa. Koiratkin tykkäsivät...
Empivä impi Mustionjoen rannalla.
Lumoavia tataarivaahteroita kartanon puutarhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti